Do more of what makes you happy

Otsikko on englantia, koska sille ei ole fiksun kuuloista suomennosta. Todellakin, pitäisi tehdä enemmän onnellisuutta aiheuttavia asioita. Tänään sellaista puuhaa oli jäljestäminen. Tuli taas todistettua, että koira skarppaa hankalissa olosuhteissa. Tein jäljen, muutaman kymmenen metrin mittaisen, helpolle alustalle, mehukkaalle nurmikolle, normaalilla askelvälillä ja namia lähestulkoon joka askeleella. Siihen se helppous jäikin. Jälki"maasto" oli ensinnäkin parinsadan metrin päässä kotiovesta puiston reunassa, jossa todistetusti liikkuu kissoja, rusakoita ja tietenkin ihmisiä. Lisäksi iltakusetusaika veti paikalle todennäköisesti enemmän koiranulkoiluttajia kuin mitä ehdin nähdä - ja näin kaksi. Toinen niistä naposteli loppupäästä vähän namejakin, mutta mitäs tuosta! Päätin katsoa, mihin koiran nokka meidät vetäisi. Se vei sinne minne pitikin. Laika työskenteli keskittyneesti ja hapuili hyvin vähän. Kovan pinnan (pieni soratie) ylitys sai sen hötkyilemään hieman enemmän, mutta se pääsi kuitenkin takaisin jäljelle tien puolessa välissä ja jatkoi myös oikeasta kohdasta nurmikon alkaessa.

Pitää todella ruveta tekemään tätä useammin ja myös metsässä. Huomasin myös itsessäni positiivisen muutoksen edelliseen: en härvännyt yhtään niin paljon kuin viimeksi ja annoin Laikan tehdä työnsä. Ja sen se tosiaan tekikin, hieno puudelipaviaani. Riekkuhetki Neiran kanssa työskentelyn päätteeksi oli enemmän kuin ansaittu.

Asennetta

Vaikka kuinka sataisi paskaa niskaan, pääasia on, ettei hymy hyydy.

Hirveesti koiria ja mätsäreitä!

Paavo nauttii elämästä.

Neira-collie lähti takaisin omistajansa huomaan (ja yritti viedä Laikan mukanaan), mutta talon eläinmäärä on pysytellyt silti korkeammissa lukemissa Paavon tultua viikonloppuvierailulle. Kolme koiraa tuntuu edelleen niin tavattoman luontevalta, että oikein särkee laskea pappakoira vanhempien matkaan takaisin Lappeenrantaan. Vielä kun kyseessä on maailman herttaisin ja ainutlaatuisin Patrick Poodle eikä mikään tusinarekku. Paavo on edelleen pirteä ja olosuhteisiin nähden hyväkuntoinen. Selkä vaivaa sitä edelleen, ja eilinen uimareissu oli sen lämmönsiedolle liikaa. Jäähdytykseen riitti onneksi suihku. 

 Keravalla.

Laika on pyörähtänyt kahdessa mätsärissä Loltsin napottaessa menossa mukana. Olen jaksanut jopa treenata muutamaan otteeseen kotosallakin ja Laikalla alkaa olla ihan näpsä kehäkäytös takaraivossa. Se antaa kätevästi korjata asentoaan, vaikka seisotinkin sen tänään  Keravalla vapaana - tätä keksintöä piti tietty kokeilla nauhakehässä eikä esimerkiksi kehän laidalla. Hitonko väliä, tuomari olisi voinut omasta mielestään viedä Laikan kotiinsa, antoi meille punaisen narun ja kätteli vielä pienten punaisten aikuisten kakkoseksi. Tuomarinkartanon keskiviikkomätsärin saldo oli myös punainen nauha, tosin ilman sijoitusta, joten nyt meillä on sellaisia kolme! 
 

VINKUPALLO! VINKUPALLO! Boltsi oli ensimmäisten minuuttien jälkeen aivan räkäinen. Mutta ihastuttavan korkealle pomppiva ja äänekäs eli just eikä melkein Laikan makuun.

PS. Omistan gerbiilin.

Why the long face?

Collieiden sielunelämä oli minulta pitkään pimennossa. On varmaan itse asiassa vieläkin. Pidin niitä pitkään vähän hajuttomina ja mauttomina, joskin mutkattomina peruskoirina. Selvästikään en ollut tavannut oikeita yksilöä, tai siis Sitä Oikeaa. Kun Laika oli pieni ja tarvitsi kaveria, löytyi yksi bestiksistä lähempää kuin olisi uskonut, kun naapuriin ilmestyi nahkahousu Neira.

Nerbertin täytyy olla hölmöin ja kultaisin koira mitä on, ja se on taatusti saanut kaikkien muiden collieiden persoonallisuudet. Sillä on satakielen veroinen ääniala, mutta sirkutusten sijasta se pitää erilaisia mylvintä-ääniä kuolevasta oravasta parittelevaan tapiiriin. Kun Neira laittoi makuulle marjastusreissun jälkeen pitkin työhuoneeni lattiaa, olin aivan varma, että syvä mylvintähuokaus kaikui naapuriasunnoissa kuin ultraääniaalto.

Kun Neira nuuhkii jotain, sen posket pullistuvat ja se tuhisee. Ja sillä on taittokorvat (Loltsin korvien jälkeen söpöintä mitä korvissa on keksitty). Neiralla on viaton, pikkuisen höhlä ilme, kaikella rakkaudella sanottuna, varsinkin, kun hepuli on tulossa kahden sekunnin päässä. Silloin se vispaa häntäänsä ympyrää ja heiluttaa ahteriaan ja koko koira keinuu ja lentää.

  

Ollaan kavereita jookos
Ollaan kuin ananas ja kookos
Ollaan kuin rypäle ja rusina
Syödään pökäleitä tusina

Agilityä videolla

Koutsit sai kritiikkiä ratapohjan suunnittelusta (ja minä omista möhlinnöistäni radalla) eikä tässä ole radan alkuosan kahta ensimmäistä suoritusta, mutta kovaa toi elukka menee, 5/5. Niin loppui jatkokurssi, mutta meitä onnisti, sillä harrastus jatkuu ainakin Seppo Savikon ryhmässä tulevalla kaudella.

Can we do it? No, it's fucked - EIKU

Sain tänään juoksukehotuksen. Kaksikin toisistaan erillistä muistutusta siitä, että mulla on jo nyt nopea koira, josta tulee aikaa myöten vielä nopeampi. Edellisessä agility-aiheisessa postauksessa muistin painottaa sitä, kuinka yritän koulutuksella paikata omia virheitäni. Hei, olenhan sentään kömpelö, kotletti enkä atleetti, synnynnäinen tohelo, jolla on vasen käsi keskellä otsaa eikä ollenkaan jalkoja! Toteutan laiskan (tai kenties vain ihan keskiverron) ihmisen perusolemusta: yritän mennä sieltä, mistä aita on matalin.

Lienee selvää, että minusta ei tule aerobicin tai telinevoimistelun maailmanmestaria (kuulen, miten kaverit hirnuu tälle mielikuvalle!). Tai olympiavoittajaa satasen aidoissa (terkuin kestävyysteräsmies). Mutta mitäs, jos tulisi kuitenkin keskivertoketterä agility-kartturi? Sellainen, jolla on myös koulutettu koira. Hei, sehän on suunnitelma!

PS. Laika sai siilipallonsa.

Uusi banneri

Yön pimeinä tunteina leikitään Photoshopin kanssa hippaa. Bannerin ihanista kuvista vastaavat Erja Heino (Loltsi) ja Heini Rytkö (Laika), mulle jäi vain kuvankäsittely. Tosin musta tuntuu jo nyt siltä, että loota on vain väliaikainen tekele. Mutta katsokaa mun kauniita koiria!

Aksapaksaa

 Aina ei voi osata.

Kuva Erja Heino.

Viime viikko oli agilityn suhteen vähän töhö. Tiistaina juostiin paskarinkiä (=vauhtiympyrää) ja opiskeltiin muuri sekä helkkarin vaikea saksalainen käännös, josta piirsinkin jo kuvan. Meillä oli myös takaaleikkausta molemmista suunnista. Takaaleikkaus vasemmalta onnistui erinomaisesti: Laika kiertää siivekkeen tiukasti ja hyppää hyvin. Oikeaa puolta en ollut tiistaihin mennessä ehtinyt treenata lainkaan, sillä halusin vasemman ensin valmiiksi, joten lopputulema oli sen mukainen ja Laika oli vähän pihalla. Mähän en todellakaan ole mikään koordinaatiokyvyn riemuvoitto, joten jos mulla ei ole täydellisen klaaria kuvaa siitä, mitä pitää tehdä, mä todennäköisesti käskytän koiran vahingossa idän sijasta länteen. Tätä yritän paikata kouluttamalla. Paikkaus on nyt siinä pisteessä, että Laika osaa tällä viikolla takaakierron myös oikealta, joten mulla on piirun verran vähemmän painolastia.

Saksalaisesta en sano mitään. Tai no, vähän sanon. Heräsin sunnuntaiaamuna siihen tunteeseen, että tiedän ehkä, mitä sen kanssa pitää tehdä. Vajaa viikko prosessointiin, hienoa...

Paskarinki oli muutaman hypyn suorasta, mutkaputkesta, muurista ja pussista koostuva pätkänen. Muuri oli Laikalle uusi tuttavuus, mutta se ei jäänyt hirveästi ihmettelemään koko asiaa, vaan karkasi sen yli sen kummempia miettimättä ja haki sen myöhemminkin, kun este oli osa rataa. Once again, onpa se nokkela!

Torstaina oli kontaktiesteitä ja pöytää. Pöytä oli Laikalle tuttu ja ainut ongelma oli ajoissa jarruttaminen, kun koko koira meinasi levyjarrutuksen seurauksena lentää joko nokalleen tai alas koko esteeltä. Varma ja kasassa pysyvä suoritus ei vielä missään tapauksessa ole, mutta eiköhän siitä sellainen ajan myötä saada.

Ehdin aiemmin jo riemuita keinuedistymisestä, mutta nyt sen kanssa tuli vähän takapakkia. Laika keksi, että koko este on muuten ihan paska, en taho, joten rauhaa liikkuvalla pinnalla pitänee rakentaa sille tulevissa treeneissä. Noin muuten kontaktiesteillä ei ole mitään muita ongelmia kuin jarruttaminen ajoissa oikeaan loppuasentoon, kunnon etukeno ja jarrutus täydestä vauhdista kun aiheuttaa villisti lenteleviä keskaripuudeleita.

Ystävyys ei katso myöskään kokoa

Jos ystävyys ei katso ikää, ei se katso myöskään kokoa. Riittää, että on samanlainen reikä päässä. 
Kuva Erja Heino.

Back to basics

Tein tällaisia kuin kaksi marjaa -vertailukuvia vanhan blogin, Paviaaniboogien aikaan aina silloin tällöin. Loltsin uusi peti velvoitti palaamaan vanhaan ainakin hetkeksi. Peten koiratarvikkeen vaaleanpunainen donitsipeti oli nappiostos juuri keräprinsessalle: sinne voi laittautua söpölle mutkalle, mutta musta surma ei mahdu sekaan. Joskus koko koira uppoaa sänkyynsä ja laitojen takaa kuuluu vain kuninkaallista matalataajuusörinää. Oliks hyvä ostos? Oli!!

Eskapiski

Pieni puudeli paossa maailmaa. Kuva Erja.

Ystävyys ei katso ikää

Laika sanoo, et Essi on paras. Kuva Riitta Hanweg.

Essi on ihana mummokoira, meille villakoiramiiteistä tuttu tyyppi, jonka tehtävänä on muistuttaa nuorisolle, kuka puistossa oikeasti pitää jöötä. Iästään ja korkeasta asemastaan huolimatta Essin menojalka vipattaa ja se loikkii itseään vuosia nuorempien perässä kuin ballerina, välillä pyörien villisti ja loikkien korkealle. Sillä on ihastuttava olemus, josta ei voi olla pitämättä ja Essi onkin kaikkien suosikki. Viime villistreffeillä se juoksenteli mukana Laikan keppileikeissa ja Larun mielestä Essi-mummo on cool. Loltsikin toivoo isona kasvavansa yhtä hienoksi kuin Essi on.

Agility alkeista huipulle: saksalainen käännös

Tältä se mun päässä näyttää.

¡Lai-karamba! Sehän OSAA uida!

Uimataito ei ole koirallekaan itsestäänselvyys. Olen aiemminkin kirjoittanut Laikan uimamaisterikoulutuksesta ja siitä, miten merihätäisestä intoilijasta on tullut suvereeni pellehyppääjä. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten:

Kuva Heini Rytkö

Otettiin innokas, mutta epävarma koira. Lisättiin uimatossut ja uimaopettaja. Siirryttiin yhden onnistuneen uimalakerran jälkeen ulos. Puettiin muutamaksi kerraksi liivi päälle, jotta höpsömpikin tajuaa, ettei tippa tapa. Lisättiin lelut ja vehkeet, ja siinäpä se. Enää se ei edes huoli liiviä päälleen, vaan haluaa uida ilman. 

Ja niistä koikkaloikista:

Pimut pusikossa

Tällä reissulla uitiin ja syötiin paljon mustikoita.

Valssi, pakkovalssi, sylkkäri, takaaleikkaus, kepit, keinu, puomi, tästähän sais jo biisin

"Huumoria." t. Internets

Tällä viikolla agility on ollut yhtä valssia. Tiistaina normiversiota ja torstaina pakkovalssia (sekä sylikäännöstä ja takaaleikkausta). Lisäksi keppi- ja kontaktitreeni on jatkunut. Tämänhetkiseen keppitilanteeseen olen erittäin tyytyväinen, Laika nimittäin tajuaa jo hakea kepit, kun ne on sijoitettu osaksi rataa (enkä edes nähnyt näkyjä, vaan koulutusohjaaja totesi saman). Se myös pujottelee kivalla rytmillä ja erinomaisessa asennossa ja motivaatio mennä loppupalkalle on KOVA. Ollaan otettu kuuden kepin sarja verkoilla kymmenkunta kertaa.

Puomista Laika löysi uuden lempiesteen edellisten (hypyn, pituuden, putken, pussin, keppien ja pöydän...) lisäksi. Tiistaina se sai juosta sen läpi kerran ja torstaina se olikin sitä mieltä, että höhö, nakkia ja juoksentelua, kiitos kyllä! Samaa sortimenttia oli keinun treenaus. Etenimme the bang gamesta keinun suorittamiseen siten, että keinu laskeutui maksipöydälle ja törmäys oli muutenkin vaimennettu. Laika ei ollut moksiskaan ja veti alastulolla nakkeja kitaansa kuin krokotiili. En ala juhlia suotta, mutta voiko perusasioiden opettaminen olla oikeasti näin sujuvaa?! Uskomatonta.

Käsintehty ja Täydellisen Uniikki piirros tiistain valssiharkasta: 

Harjoituksessa jokainen puolenvaihdos piti siis toteuttaa valssilla ja koko rata myös aloitettiin sillä istuttamalla koira ykkösesteen taakse ja ohjaamalla se oikealla kädellä yli vaihtaen kakkoshypylle vasempaan. Violetti rasti merkkaa ohjaajan lähtökuoppaa. About. Mittakaavahan on muutenkin kuin sorsan aivoissa. Laika piti vauhdin hyvin, myös kakkos-kolmosesteillä, mikä oli aika yllättävää, koska vastaavanlaiset takaakierrot ovat muuten hankalia ja ihan alkutekijöissään. Se sai kiihdytettyä melko kiitettävät kierrokset tällaisella mutkaisellakin pätkällä. Hieno koira! Kieputtelu tuntuu aina superilta, varsinkin kun koira kulkee. Kakkosryhmältä loppui vähän aika kesken eikä me tehty esteillä toista harjoitusta, mutta se olisi jatkunut numeroimatonta hyppyä kohden vitosesteeltä.

Tiistain ja torstain toiset harjoitukset olivat käytännössä samat. Torstain treenissä, jonka estejärjestys ylläolevassa kuvassa on, oli aika mielenkiintoinen. Laika ensinnäkin hylki kaikki takaakiertoyritelmät ensimmäisillä kerroilla kolmos-nelosesteillä. Mua ei yllätä, koska sitä ei ole sille esteillä opetettu ja sen puoleen sitä ei mun mielestä voi vaatiakaan. En tiedä, kuinka yleisesti koirille opetetaan takaakierrot molempiin suuntiin käskyillä ja sitä treenataan erikseen, mutta mun mielestä se on se koiran kannalta loogisin ja mukavin tapa. Loltsillekin se olisi aikanaan tehnyt ihan hyvää. Yhdenkin takaakierron (muistaakseni takaakierron) se ratkaisi menemällä läpi hyppyesteen siivekkeen pinnojen välistä! Jälkikäteen ajateltuna herkkääkin herkemmin ohjaajaa lukevalta koiralta vaadittiin silloin aikamoista ja se vain vastasi siihen, kuten parhaiten taisi. Joka tapauksessa Laika selvisi takaakierroista ihan hyvin osaamistasoonsa nähden, kunhan keilasin sen riittävän kauas oikealle linjalle ja otin sen haltuun. En tiedä kyllä, oppiko se hirveästi. Tätä kommellusta lukuun ottamatta se vipelsi edelleen kuin vinttikoira. Ja mikä hienointa, se haki kepit. Tämä tapahtui, kun kutoseste käännettiin aloitusesteeksi ja kepit olivat toisena.

PS. Harrastustoverini on aatelista syntyperää.

Laikan luustokuvatulokset

Kuva Heini Rytkö.

Laikan luustokuvat on nyt lausuttu. Kyynärät palautuivat terveinä, mutta lonkista vasen C:nä oikean pysyessä B:nä. Soitin lonkat lausuneelle Limanille ja hänen mukaansa lonkka on erittäin rajatapaus ja lähes B. Estettä harrastuksille tai normaalille elämälle ei ole. Mietin vielä, lähetänkö kuvat peräti liiton paneeliin. Toisaalta mulle ja kasvattajalle riittää tieto siitä, että Laika voi elää normaalia, aktiivista elämää, mutta voihan paneeli tulkita toisen lonkan myös B:ksi, mikäli siihen on aihetta.

Woolly Bohemia's Mary Bell

Silmät OK

Kyynärät 0/0

Olat OK (epävirallinen)

Selkä OK (epävirallinen)

Lonkat B/C

Polvet 0/0

Mainoksia, rokotuksia ja sydänsuruja

Osallistuin ylläolevalla kuvalla Peten koiratarvikkeen Facebook-sivujen kesäkisaan, kun siihen tuli villakoiraryhmässä pientä kannustusta. Jos kohta kuva ei ole mitenkään loistava, kiteytyy siinä hyvin iso osa tätä kesää ja ennen kaikkea Laikan menohaluja. Facebookissa olevat voivat äänestää täällä.

 Rantaleijonat. Loltsikin melkein ui nakin voimalla.

Vein tytöt tänään rokotuksille. Laika käyttäytyi erinomaisesti eikä edes rabies-piikki kirvellyt, kuten pentuna. Loltsin mielestä piikkien pistely hienon koiran hipiään oli yhtä kusista kuin aina ennenkin ja se olisi halunnut lähteä pöydältä lipettiin. Harmikseni sen ennen 1/6-tasoinen sivuääni oli voimistunut 3/6-vahvuiseksi. Sydän pitää ultrauttaa spesialistilla, jotta lääkityksen tarve saadaan selville. Voi rakas pieni Loltsi.

Kyllä mun hampaat saa katsoa!

Tupla-aksat ja mätsäripelleilyä

 Kärsä kentällä.

Agility on huippua. Se on ihan superia. Tykkäsin siitä jo Loltsin aktiivivuosina, mutta nyt tykkään siitä tsiljardi kertaa enemmän, vaikka tällä hetkellä me hinkataankin Lartsan kanssa lähinnä perusasioiden perusasioita. Tiistain ohjelmassa oli rengasta, irtoamistreeniä ja keppejä. Koulutusohjaajalla ei ollut Laikan irtoamiseen mitään lisättävää, kuinka ollakaan. Sehän juoksee kuin hirvi. Rengas sujui ihan ongelmitta sekin ja Laika tarjosi alusta asti pelkkää rengasosan läpi menemistä, vaikka lähetin sen esteen sivustakin. Kepit olivat meille uusi tuttavuus. Loltsi on opetettu aikanaan hyvin old skoolisti käsiavulla ja sen keppiosaaminen on hidasta, joskin loltsimaisen tarkkaa. Laikan kohtaloksi lankesivat verkot. Mä olen melko varma siitä, että hyvät kepit saa lähes millä hyvänsä metodilla, joten en pullikoinut vastaan, kun verkkoja tarjottiin vaihtoehdoksi. YllättäenLaika oli hirvittävän nokkelapokkela puudelinpoikanen ja pysyi verkkojen sisällä ja lähti muutamalla toistolla myös palkkaa kohti kohtalaisen oma-aloitteisesti kujaa pitkin.

Keskiviikkona vietettiin lepopäivä ja suunnattiin Pokémon-liigan kanssa Hyvinkäälle mätsäriin. Jaksoin jopa pestä Laikan, koska arvelin, ettei kakan haju ole avain menestykseen. Pienten aikuisten tuomari oli mainio, kopeloi perusteellisesti koko koiran, hyvä ettei työntänyt sormia korviin ja muihin reikiin. Laikan ei-kakanhajuinen puhdas turkki sai kiitosta, joskin meidän kohtaloksi koitui se perkeleen iänikuinen sininen nauha. Meidän kuolleen strutsin veroinen esiintymispersoona ei oikein loista pönötysharrastuksissa. Joka tapauksessa ilta oli hauska ja reissu lähtemisen arvoinen.

Sievä tyttö trimmattuna.

Torstai-agility alkoi näppärästi sillä, että heräsin päivänokosilta kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun olisi pitänyt jo lähteä. Tein koirankusetuksen ja kamojen pakkaamisen Vantaan ennätyksen ja ehdin jopa rakentamaan rataa, tosin kentällä älysin, että unohdin lähtiessäni pakata elukalle vettä... Torstai oli takaaleikkauksia (ja kontaktiharjoittelua) täynnä. Laika sai taas kiitosta vauhdista ja mä henkisen potkun sisuskaluihin (itseltäni) hitailusta. Yllättäen kaikki onnistuu helpommin, jos on oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Kontaktitreeni oli 2on-2off-paikan ja -asennon vahvistamista, se meni omalla painollaan. Pystyn liikkumaan Laikan ympärillä ja nakkelemaan sille nakkia syötäväksi, kunhan en siirry paria askelta kauemmas. Sen lisäksi leikittiin keinulla the bang gamea. Laika ei näin jälkikäteen ajateltuna pitänyt namipalkkaa juuri minään, koska se etsi mieluummin vaihtoehtoisia tapoja saada palkka kuin keinulaudan läiskiminen. Se kyllä kävi silloin tällöin koskemassa lautaa, mutta ei mielellään painanut sitä alas. Kokeilin kotipihalla vastaavaa liikkuvaa pintaa ja palkkana vinkupalloa onnistuneemmalla lopputuloksella. Parin session aikana sain Laikan liikuttamaan skeittiä etutassuillaan oma-aloitteisesti. Vahvistetiheys ei ole mikään lelupalkan etu, mutta Laikalta löytyi pallojen avulla niin paljon uteliaisuutta ja yritteliäisyyttä, että siirrän ne ensi kerralla kentälle keinun opiskelun tueksi. 

Tiesitkö että...

...unissaan piereskely parantaa unen laatua.