Uutta shittii

Tavarapostaus on mieleltään vetelän bloggaajan pelastus. Nii että nyt on sitte semmonen tässä alla.

1. Ostin vesimeloni-vyölaukun. Aika monen koirahärpäkkeen ongelma on epäesteettinen ulkonäkö. Jos muotoiluun laitetaankin vähän aikaa ja vaivaa, kamoista tuleekin urheilu-tekniikka-tuulipukuninjailua, josta en taas tykkää, koska tykkään hauskoista ja vähän urpoista jutuista, mistä tulee hyvälle mielelle. Melonissa kannan kesäkuumalla avaimet, puhelimen, kakkapussit ja namit tai treeneissä pelkät mässyt. Materiaali on sisältä ja ulkoa kivaa ja vahvan uloista, joten odotan laukun pitävän kaikenmaailman nakkimehut sisällään. Meltsu on neljän euron ostos Tigerista, josta oon muuten kaivanut koirille violetit tokokartiot, tasapainolevyn, vaahtomuovimiekat, rusetit kaulaan ja kaikenlaista muuta yhtä hyödyllistä.

2. Löysin Lidlin oman Orlando-merkin luunmuotoiset koirannamit. Sisällysluettelo on kuin Pedigreellä ja haju kuin asfalttiin kuivuneella ripulilla, mutta jekku on hinnassa: pussillinen maksaa 79 senttiä. Vastaavista nameista saisi esim. Mustissa ja Mirrissä pulittaa pari euroa tai enemmänkin. Sisällysluettelo ja hinta sentään vastaavat Lidlin versiossa toisiaan. Mikään jokapäiväinen mässy tämä ei meillä ole, mutta silloin kun jotain teuraspieru-juureslese-pöly-kikkaroita ostan, ostan sitten näitä. 

3. Vietimme viikonlopun extempore Lappeenrannassa ja Vinski sai Paavo-papalle liian suuret Rukka Form Polar -valjaat. TopCaniksen siniset kirppislöydöt, nekin aikoinaan Paavolle ostetut, alkoivat käydä ahtaiksi ja selkäkappale oli aivan liian lyhyt, joten valjaat valuivat Vinskin kainaloon. Uusissa henkseleissä selkäkappaleella on paljon enemmän mittaa. Etuosa on vielä rimpulalle vähän väljä, mutta siinä on paljon säätövaraa ylöspäin. Näissä valjaissa on myös rintalenkki. Turkoosi väri ei ole erityinen suosikkini, vaan olisin valinnut pentulaatikon Mr. Greenille tietysti vihreät valjaat, mutta verkkokalvoni ovat yhä paikallaan. Yleisesti tykkään istuvuudesta ja runsaista säädöistä, sillä joskus aikuisellakin villakoiralla valjaita pitää vuodenajan mukaan venkslata suuntaan jos toiseen, jos sattuu kuulumaan siihen kerettiläiseen ihmisryhmään, joka muistaa koiraansa ajelemalla sen kesäisin.

☀

Sellasta low budget -kesämateriaa. 

Mitäs muiden ostoslistoille?

Ihmekoirien joululahjalista

 Niin hyvää lapsuustraumaa. 

(Kuvan lähde: http://mesikammen.wordpress.com/ )

Tänä vuonna kärsitään sen luokan köyhyydestä, että meille tulee varmaan aattona nuuttipukki ja perii joulun saman tien mukaansa. Jos ei tule, niin pukeudun itse ja pelottelen lähiön lapset. Mutta köyhäkin saa unelmoida, joten joululahjatoiveita, olkaa hyvät! (PS. Idea joulun hengessä varastettu täältä.)

1. Sepon agility-yksäri. Sain sellaisen viime jouluna ja se oli mukavaa. Tapsana ei ollut senttiäkään lunta, mutta fiilikset oli kohdillaan. Tästä piti myös Laika.

2. Vaultsisuojat. Koska selästä, rintakehältä tai jaloilta frisbeen perään ponnistava koira tekee kipeää. A-luokan keino välttyä näyttämästä pahoinpitelyn uhrilta koiraurheilun vuoksi. Pakettikortin virkaa toimittaisi kivasti esim. Jawz Dèjá Flew Pup -kiekko.

3. Istuvat valjaat Loltsille. Loltsilla on nykyisin trakeakollapsi ja panta ei tee kurkulle hyvää. Megaluokan ongelma on se, että koko elukka kaatuu ylösalaisin, jos sille pukee henkselit.

4. Pakastimellinen eettisesti tuotettua lihaa. Koska possuillakin on joulu ja muita kuppahattutätisanontoja.

5. Rauha koiramaailmaan. Koska oikeasti, me kaikki pidetään koirista, ja se on oleellista. Ei niinkään se, kenen koiraa pissii kauimmas, loikkaa korkeimmalle, on rumin tai jyrsii itsensä kokoisen reiän seinään nopeimmin.

Fast Forward Agility
Czech Black, koirafrisbeesuojat
Musti ja Mirri, Rukka Comfort Mini -valjas
F-Animal
joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä t. arja koriseva

Tavaravuorikiipeilijä

 

Valokuvausassarin jalat.

Joskus sitä istuu viattomasti alas rentoutumaan pitkän lenkin ja hyvien nokosten jälkeen vain pompatakseen inspiraation kourissa takaisin jaloilleen. Villi varustepostaus! Nyt on sen aika! Olen vältellyt aihetta sen vaivalloisuuden vuoksi jo jonkin aikaa, sillä talossa, jossa asuu armoton hamsteri, on tavaraa useammalle kuin kahdelle tai kolmelle puudelille.

Suosikkituotteeni ostopaikkoineen olen mahdollisuuksien mukaan linkittänyt kuvan yhteyteen. Käytettynä hankitut tai saadut tarvikkeet on kursivoitu.

Kuvanlaatu: ei löydetty.

Erinäisiä kahleita

Aloitetaan arkipannoista ja -hihnoista. Ylimpänä on Joken nahkahihna/Ebba + Albus -panta -kombo. Sydänkäpynen-panta on Loltsin ja Bilehile-glitteripanta Laikan, molemmat ostettu Voittaja-näyttelystä. Tosiasia on se, että karva-akoilla on liian vähän kimaltavia varusteita!

Seuraavana iltakävelyiden kauhuvarustus eli leveät nahkaiset pannat (Joket molemmilla) ja FLEKSI; paikkoihin, joissa ei voi pitää koiria irti, mutta jonkinlainen liikkumavapaus on hyvästä. Ja vaikka puskahuhu kertoo muuta, näissä vehkeissä on jarrunappula.

Alimpana Rukka Bliss Polar -setit molemmille, keltainen on Laikan ja violetti Loltsin. Nylon ei ole erityisen turkkiystävällinen materiaali, mutta seteillä on käyttöä sateisilla, pitkillä metsälenkeillä.

 Henkseleitä! Kaikki kuvan valjaat ovat Laikan, sillä Loltsi jähmettyy kuin säikähtänyt siira, jos sille pukee mitään kaulapantaa kummempaa. Ylimmät keltaiset valjaat ovat Zero DC:n Short-vetovaljaat (Murren Murkina) lähinnä canicrossailuun. Laika on vetänyt niillä myös kokeeksi pulkkaa, mutta siinä hommassa husky-valjaat olisivat paremmat. Siniset TopCaniksen Y-valjaat ostin kirpputorilta jälkivaljaiksi. Hurtta Collectionin T-valjaat taas toimittavat satunnaisesti pyöräilyvaljaiden virkaa (silloin, kun Laika juoksee springerissä lyhyitä matkoja). Niissä on Ebaystä tilattu poliisikoira-kangastarra. Tarrassa ja valjaissa itsessään on kirkkaat heijastimet.

Harvemmin käytettyjä pantoja. Mainitsemisen arvoisia ovat lähinnä kolmas vasemmalta (ensimmäinen Loltsille ostettu panta), sen viereinen pistolukko-Hurtta (uimapanta), sen viereinen puolikurra (Laikan pentupantoja) ja maastokuvioinen pistolukkopanta toisena oikealta (Laikan ensimmäinen panta, kaulassa mm. hakureissulla).

Toinen kasa harvemmin käytettyjä pantoja. Leveä ornamenttikuvioinen solkipanta on yksi suursuosikkini. Ostin sen vuosia sitten Lappeenranta KV:stä, paljon ennen kuin sain koiran, joka on kyllin iso pantaan. Beige, kapea solkipanta on ainut tavara, joka Loltsi sai entisestä kodista mukaansa. Oikean reunan kaksi Loltsin puolikuristavaa kangaspantaa ovat käsityötä: puna-musta allekirjoittaneen peukalo keskellä otsaa -puuhastelu lukioajoilta ja hurmaava donitsipanta Leenan pantanurkasta.

Vasemmalta oikealle: Laikan pentuhihna, erään kodinvaihtajan mukana tullut nylonhihna, hihnanjakaja (käytin lähinnä Loltsilla ja Paavolla) ja ihme suttura jälkipiuha.

Seikkailut 

(=treenit ja liikunta)

Hullun mutakoppurainen reppu Chuckit Launcher-heittovarsi, kasa palloja, juomapullo ja -kuppi. Palloista Laikan ehdottomia suosikkeja ovat Kongin M-koon vinkutennispallot. Ne sopivat ihan loistavasti tuohon soppakauhaan: istuvat napakasti, mutta eivät juutu ja irtoavat sutjakasti. Heittovarrella tällainen tynkäraajakin saa riittävän pitkiä vetoja aikaiseksi ja juoksukaverin puute ei käy Laikan hermon päälle. Mustia ja Mirriä edullisemmin tällaisen joka kodin ehdottoman vempeleen saa Biltemasta.

 
Kuvasta saisi png-jauhelihapihvin. Vasemmalta oikealle: joustava hihna juoksuvyöhön (liian jäykkä Laikan kokoiselle koiralle) ja Zero DC:n canicross-setti (hihna ja jalkalenkillinen vetovyö). Vyö istuu minulle erittäin hyvin ja pistoolilukollinen hihna on juuri sopiva Laikalle, joka sattuu olemaan keskivertovetokoiraa pienempi. Nämäkin Murren Murkinasta.

Siirrytään agilityn pariin! Treenikassi ja peitto seuran odotteluhäkin pohjalle ovat molemmat second hand -löytöjä. Juuri tällaisista vähän hölmöistä jutuista tykkään! Peiton kuosina on japanilaishenkistä ällösöpöjä eläinhahmoja.

 Ydinasioita! Salomonin Speedcrossit, Back on Track -verkkoloimi ja agility-panta ja -hihna. Ihana panta on Leenan käsialaa ja se onkin esitelty blogissa aiemmin. Hihna on Berran.

 Musta surma ja kuuden kappaleen setti irtokeppejä. Tehty DIY-hengessä aurauskepeistä, jesarista ja vanhoista öljyvärisiveltimistä.

 Pieni villakoira ei kerrassaan voi olla surullinen, kun suussa on siilipallo.

Lettu-Kettu ja Munkki-Skunkki ovat Skinneez Bungee -vetoleluja ja Laikan lemppareita. Skunkki on säästynyt nuoren ikänsä takia paljolta, mutta repo on rakastettu reikäiseksi ja kuolaiseksi. Keltainen narupallo on Peten koiratarvikkeelta, josta hankin sen mätsäristä voitetulla lahjakortilla. "Naapurin bichon" on lampaannahka.

 

Muutama merkkikartio. Tai no siis, yksi rikkinäinen kartio, ämpäri ja lasten lelu. Ruutumerkkejä ja kunnollisia kartiosettejä meillä ei olekaan. Koira parka, treenaa lähiökakaroiden vanhoilla. Puu- ja metallinoutokapuloiden alkuperästä minulla ei ole muistikuvaa, mutta tunnarikapulasetti on kaivettu kierrätyskeskuksen lelulaarista puolellatoista eurolla.

 

 Frisbeitä! Ylärivissä vierekkäin tuliterä Hyperfliten SofFlite ja vähän enemmän ilmaa ja maan kamaraa kahminut vastaava. Näitä on alarivin kasassa kolmaskin. Frisbeeharjoitteluun kannattaa varata vähintään kahdesta kolmeen samanlaista fribaa, jotta sujuva kopittelutreeni onnistuu. Ylärivin kolmas frisbee oli joskus keltainen ja se oli aika mainio parin euron K-Market-löytö. Se toimi erittäin hyvin rollereissa nuoremman Laikan treeneissä. Huonona puolena siinä on heikko kestävyys, sillä kiekko on tarkoitettu rantaleikkeihin, eikä hullun puudelin revittäväksi. 

Alarivissä on kasa koirafrisbeitä, päällimmäisenä HyperFliten CS-kisafrisbee ja jokin valkoinen, josta en muista yksityiskohtia. Ne ovat olleet meillä lähinnä testikäytössä, sillä kopittelutreenit olen hoitanut pehmeillä SofFliteillä. Viereiset täyskumiset rengaskiekot löysin taas kerran erään K-Marketin hyllystä. Ne ovat mukavan lutkuja kopattavia koiralle, mutta lento-ominaisuuksiltaan ne vastaavat lähinnä märkää sukkaa.

Koirafrisbeet Frisbeepointilta!

 

Sekalaista koulutusroinaa. Keveä, fleksistä purettu liina, kaksi erilaista naksutinta (käytän lähinnä sinistä) ja noutajapilli nome-hommiin Ebaystä.

Kaksijalkaiselle

Treeniliivi on koiraharrastajalle vähän niin kuin kokovartalosukka ninjalle tai haarniska ritarille. NiinQ, voithan sä ilmankin yrittää, mut. Tosiasiassa kyllästyin kyydistä putoavan treenitaskun kalasteluun agility-kentällä ja päräytin harmaan Berran klassikkoliivin Messarista. Kesäksi täytynee keksiä vähemmän hiostava ratkaisu, mutta lämpimässäkin hallissa tämä on hyvä, putoamaton vaatelisä.

Treenitasku on lenkkien ja tokotreenien erinomainen lisä. Huono tasku ei ole agility-kentälläkään, mutta se alkoi häiritä juoksemista, joten vaihdoin liiviin. Käytin taskua viime kesän kesätöissäkin ja todistin, että siihen mahtuu pari ruuvimeisseliä, nauloja, vasara ja puolentoista litran vesipullo avainten ja kännykän lisäksi. Koirakielellä siis merkkitötsä, palkkalelu, nakkeja, noutokapula ja kakkapusseja. Taskun persoonallisena lisänä minulla on itse suunnittelemani Animalian Eläinten puolesta -kangasmerkki (jota ei ainakaan tällä hetkellä saa Animalian verkkokaupasta).

Kuvassa kesävyöni. Jos en jaksa tunkea vesipulloja ja muita tilpehöörejä ekstrapitkän lenkin ajaksi treenitaskuun, otan tämän mukaani. Kevyille vaellusreissuille tarkoitettu tarvikevyö on ongittu kierrätyskeskuksesta.

Leikkimielellä

 Aktivointileluja meillä on varsin vähän, sillä aktivoin tytöt pääsääntöisesti kouluttamalla. Paavo sen sijaan nauttii aktivointileluista toden teolla, joskin sen ratkaisumalli harvoin on kovin älyllinen, vaan perustuu pikemminkin suoraviivaiseen toimintaan. Ostinkin Paavolle sopivaksi joululahjaksi Dog Pyramidin ja haaveilen Trixien Towerista ja Nina Ottosonin Dog Tornadosta, joissa olisi sille sopivasti haastetta.

Lelukori, joka näyttää tältä aika harvoin.

Tämänhetkiset pehmolelusuosikit: Masa, lohikäärme (joka huutaa ja on siksi kovin lystikäs), Haggis (jolla ei ole nenää eikä toista silmää), Bortsu ja Majuri Majava. Majuri nahan päällä lepäävät Loltsin ikisuosikit Hamtaro ja Pikku-Hai. Haggis ja Bortsu ovat kotoisin Skotlannista ja niillä on ostajalleen aikamoista tunnearvoa. Siksi öllöiksi kuolattuja kaveruksia ei vaan voi heittää pois... (Niin, miksihän sitä tavaraa kertyy?)

Palloja ja meluleluja. Laikan suosikkeja ovat kasaan rutistunut jalkapallo, vihreä mätsäripalkintovinkupallo, vinkusieni ja verkkopallo. Loltsi on ihastunut vaaleanpunaiseen pehmoluuhun.

Vesileluja ja dameja. Alarivin damit lojuvat monesti lelukopassa, mutta niillä olisi tarkoitus puuhailla jotakin nomen tyyppistä myöhemmin. Oikeanpuoleinen karvakasa on kaninkarvalla päällystetty dami. Vaakkuva hanhi oli löytö vakiuimapaikalta talven jälkeen.

Salon Silventoinen

Vasemmalta oikealle: surkeat sakset (käytetään, jos tarvitsee leikata likaiselta koiralta karvatuppo tai kaksi), kultaiset Roselinet (näistä en luopuisi!), metallikampa, Mustin ja Mirrin muutaman lantin karsta ja pehmeä Madanin harja. Metallikampaa käytän melko harvoin, muita välineitä huomattavasti useammin.

Teränhoitoainetta, Osterin (ja Moserin ja Andiksen) teriä ja teräöljyä. Käytän nykyisin Oster Cryogen-X-teriä. Andis oli surkea syrjähyppy, Moser on ihan ok.

 

Vasemmalta oikealle: Moser Rex, Moser Max 45 ja meidän surullinen fööni. Koneista käytän lähinnä Maxia (ja siinä 10-terää). Kuivaaja on hyvä kuin torakka, mutta olosuhteiden pakosta puhaltelen koirat sillä kuivaksi.

Trimmipöytä, jonka kipsitahrainen pinta vilkkuu kuvissa, on n. 90 x 56 cm kokoinen Vivog. Sen ainut lisävaruste on ergonomisesti kelvoton kantokahva. Lisäksi pöytä on painava raahattava (testattu tosioloissa kotikäyntejä tehneenä trimmaajana) eikä siinä ole pyöriä. Noin muuten se on tukeva, joten se on ihan kelpo hankinta pienen trimmattavan koiran omistajalle, jolla ei ole aikeita siirrellä pöytää pahemmin. Pöytä taittuu myös kasaan eli sen saa tarvittaessa pois silmistä.

Random

Mätsärireppu ja näyttelyhihnat. Loltsilla, joka mätsäreitä inhoaa, on kolme hihnaa. Kolme. KOLME. Laikan hihna on kirppislöytö ja musta satiinipanta Leenan tekemä.

Loltsin superpunkka.

Tyttöjen vaatteet eli se osa tavaravuorta, josta en niin välitä. Pinkki villapaita ja maastokuosinen mantteli kuuluvat Loltsille ja loppukasa on Laikan - ja se käyttää lähinnä kellukkeita ja niitäkin joskus ja juhannuksena. 

Hömppää! Paavon piraattiasu (:D) ja Taistelukoira (taistelen ylipainoa vastaan) -huivi, Laikan juhlarusetti ja poronsarvet, joulupanta ja -hihna ja Loltsin sievistelyhelmet.

Kuvaamatta jäi kasa heijastinliivejä (Laikan, yhteensä ehkä kolme tai neljä?), muutama heijastinpanta, kynsisakset, hammasharjat, lääke- ja ensiaputarvikekaappi sisältöineen ja shampoo- sekä hoitoainevalikoima. Teknisistä syistä (=keittiön perkeleellinen pimeys) myös, ruoka- ja herkkukaappi, kipot, Peten koiratarvikkeen kevythäkki, alumiinihäkki, kotikontaktieste ja ns. Sandersin boksi (juoksu-A:n opettamiseen, itse tehty) jäivät esittelemättä.

Uusia pantoja!

Kuulun siihen joukkoon ihmisiä, joiden koirilla on tavaraa yli tarpeen. Pantojen määrää ei sentään mitata kymmenissä, mutta kyllä niitä vaan jotenkin kertyy. Taannoin osuin hullulla Porvoon-ristiretkellä kangaskauppaan kanssapuudelisti Leena Nurmen kanssa ja löysin kankaan, joka sopi Laikan agility-pannaksi (Koska Koiralla Kuuluu Olla Sellainen™). Leena tekee käsin pantoja sun muita tilauksesta, joten mun ei tarvinnut hirveän pitkään miettiä, kuka sen pannan ompelee ja mistä. Ja koska toinen sai, niin piti toisenkin, joten Leena ompeli myös Loltsille pannan samasta laarista löytyneestä diabetes-luokan ällösöpöstä donitsi-kahvikuppi-kankaasta. Huomannette, että olen fiksoitunut japanilaisiin puuvilloihin...

 Tähtiä! Sydämiä! Donitseja! Keijupölyä! Loltsi!

 Laikan panta on kuusi senttiä leveä ja kirkkaanoranssi vuori mätsää Berran agility-suolen hihnan (se näyttää ihan suolelta!) oranssiin tukinyloniin.

Pannat ovat ensinnäkin pirun suloisia, mutta sen lisäksi niissä on hitsatut metalliosat, päälliskankaiden sisällä tukikankaat ja satiinivuoret. Herkkäturkkisille koirille satiinivuori on hyvä turkinsäästäjä. Mua kuvottaa se ajatus, että turkkia pitäisi säästellä koiran niskan terveyden kustannuksella ja käyttää superohuita satiinipantoja tai luiruja ketjuja päivittäin. Esimerkiksi Leenan oma Meikku-keskari käyttää omistajansa tekemiä pantoja joka päivä ja niskatukassa ei pannan leveys näy.

Sertimimmi ja pähee fleda.

PS. Laikan posetustyyli on aika pälli: