Roturyhmäsuosikit

Haasteiden tekeminen noin kuukausi kovimman trendin mentyä on aina vähän... noloa. Mutta olen syntymänolo, joten tämän voi lisätä siihen mappiin, jota elämäkseni kutsutaan. Lisäksi Jenny halusi jonkun haastavan hänet, joten teen sen nyt heti. Olen aina ollut kova koirarotuintoilija ja tykännyt selata ja luokitella ja listata ja harrastaa muuta vastaavaa minitaksonomiaa koira-lajin sisällä. Ehdin koirattomien vuosien aikana selata roturyhmät ja erilaiset rotukirjat niin monta kertaa läpi, että niiden läpikäynti nyt paljasti samanlaisia ehdollistumia kuin tutun cd-levyn kuuntelu tai vuodenkierron visualisointi. Haaste oli siis ihan omiaan minulle.

(Postauksen kuvat: Wikimedia commons, allekirjoittanut)

FCI 1: Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat)

Voi olla, että on bordercollie on tylsä valinta, mutta en ole mikään erikoisuudentavoittelija-ananasta pizzassa-sekoboltsi. Joten sanon bortsu. Tämä olisi omassa kokoluokassaan järkivalinta, sillä todennäköisyys saada toimiva mieli toimivassa kropassa on isompi kuin monissa muissa roduissa eikä tarvitsisi edes hätyytellä käyttölinjaisia, kun näyttiksissä on paljon toimivia, hyviä koiria. Bortsulla olisi myös pk-oikeudet ja se mahtuisi omaan ihannekokohaarukkaani. Jos siis kaipaan nopsa-aivopaimenta, bortsu olisi valintani.

Ykkösryhmän kunniamaininnat: shetlanninlammaskoira, mudi, lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira ja lyhytkarvainen collie


FCI 2: Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat

Kakkosryhmä ei ole erityinen suosikkini, mutta siellä on pari sellaista, joista tykkään hieman enemmän kuin toisista. Pidin joskus rottweilereista ihan toden teolla, mutta nykyisin ryhmän suosikki -kunnia menee vähän pienemmälle appenzellinpaimenkoiralle. Ne ovat vaikuttaneet tavattaessa huumorintajuisilta, työintoisilta pölkkypäiltä.

Kakkosryhmän kunniamaininta: dobermanni

FCI 3: Terrierit

 
Terrieriryhmästä pidän kokonaisuutena kovasti. Halusin nuorempana kovasti karkeakarvaista kettuterrieriä, mutta nykyisin taidan antaa suosikin viitan staffordshirenterrierin kannettavaksi. En tiedä miten joku ei voisi niistä pitää. Iloisia, outoja ääniä päästeleviä tykinkuulia. Nopeita, intensiivisiä, loputtoman hauskoja.

Aivan kalkkiviivoille pääsee kyllä borderi, se kolmosryhmän järkivalinta. Se olisi ehkä oikeassa elämässä minun valintani terrieriksi tähän elämäntyyliin ja laumaan terveystilanteensa, rakenteensa, luonteensa ja turkkinsa tähden.

Kolmosryhmän kunniamaininnat: borderterrieri, manchesterinterrieri, parsonrusselinterrieri

FCI 4: Mäyräkoirat

Kuten jokainen terveydestä (aiheesta) innoissaan oleva, hieman tuomitseva bloggaaja on kulmat rutussa jo sanonut, minäkään en hirveästi innostu mäykyistä. Haasteen hengessä päätin silti valita ns. pienimmän pahan – lähes kirjaimellisesti. Valintani on siis sileäkarvainen kaniinimäyräkoira. Väriä ei kysytty, mutta merle kiitos. Pusi pusi sitä naamaa.

Nelosryhmän kunniamaininnat: karkeakarvainen mäyräkoira – koiramaailman kärttyinen naapurin pappa

FCI 5: Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit

Jokaisen itseään kunnioittavan pohjolan penikan pitäisi valita tietysti joku arktinen hopeanuolirotu. Valitsen siis ibizanpodencon. Hieman kummallisen näköinen, valkokirjava kauriskoira, jolla on hämmentävän hieno luonne. Ainoa este minun ja pitsan välissä on huonot lenkkeilymaastot ja auton puute ja joskus aion korjata podenconpuutteeni. Siihen asti aion huokailla jokaisen ibizan kohdalla kuin heikkopäinen.

Vitosryhmän kunniamaininnat: lapinporokoira, länsigöötanmaanpystykorva, Hopeanuoli akita

FCI 6: Ajavat ja jäljestävät koirat 

SE ON SUOMENAJOKOIRA FINLAND PERKELE

Muistan lapsuudestani mökkinaapurin ajokin, joka aikaa ennen tutkapantoja tulla tollotti mökin pihaan norkoamaan ilmeisesti ajosta väsyttyään (tai mitä nuo jänispiiskat tekeekään t. Lähiöjuntti90) ja syötimme sille sitruunalakuja. Suomenajokoirilla on pääsääntöisesti silmiähivelevän hienot, toiminnalliset rakenteet ja letkeä luonne ja ihailtava sitkeys ja työinto. Minun päässäni se on osa nostalgiaa ja sellaisia perinteitä, joiden näkisin mielelläni säilyvän tulevaisuudessakin.

Kutosryhmän kunniamaininnat: dalmatiankoira (erityisesti sen jälkeen, kun kellin sellaisen kanssa selällään luokan lattialla tänä talvena koulussa)

FCI 7: Kanakoirat

 
Seiskaryhmästä suosikkini on bretoni. En oikeastaan keksi tälle muuta selitystä kuin sen kompaktin koon, yleispätevän söpöyden ja joskus hämyisellä 2000jotain-luvulla dogsitter-kurssilla tapaamani kurssikaverin otuksen, joka oli nätti ja luonteeltaan hurmaava. En ymmärrä kanalinnuista yhtään mitään ja lintukoiraa en siis tarvitse. 

Seiskaryhmän kunniamaininta: lyhytkarvainen saksanseisoja (koska miksen pitäisi 20+ -kiloisesta sileästä urheilu-Vinskistä)

FCI 8: Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat

Kasiryhmässä on useita rotuja, joista pidän. Kolmea olen eläissäni harkinnut tai edes ihkuttanut kovasti. Suurin suosikki, ainakin tällä hetkellä, on kuitenkin labradorinnoutaja. Se on monipuolinen, se on nopea, se on iloinen, se on jyrä, se on mahtava. Se syö, ui, karvastaa ja ainakin yksi yksilö koppaa ilmasta kokonaisia raakoja kananmunia ja syö ne parilla haukulla. Minulle yksi tällainen, kunhan tarvitsen isompaa pk- ja nomekoiraa (ja selvästi joskus vielä tarvitsen).

Kasiryhmän kunniamaininnat: englanninspringerspanieli (silitä tällaista kuonosta ja huulista ja tule kertomaan, ettet pitänyt siitä), espanjanvesikoira, kiharakarvainen noutaja, käyttölinjainen cockerspanieli

FCI 9: Seura- ja kääpiökoirat

Keskikokoinen villakoira. Söpöjä ja kivoja pikku kakkamussukoita. Tykkään syöttää lusikalla ja kuunnella niiden pieruja omalta tyynyltäni stereona yöt läpeensä. Kiva, kun eivät ikinä ui kurassa eivätkä halua listiä hiiri- ja myyräystäviäni.

Ysiryhmän kunniamaininnat: kääpiövillakoira (terve tällainen kivalla kropalla, kreisillä luonteella ja suvulla, joka ei ole matadorien saastuttama, niin kiitos, ottaisin 8 kpl), kromfohrländer ja terve cavalier kingcharlesinspanieli

FCI 10: Vinttikoirat

Yleisesti ottaen pidän vinttikoirista aika paljon. Oma suosikkini on greyhound, joka tosin on vähän kyseenalainen vastaus juuri tähän haasteeseen, koska suurin osa niistä koirista, joihin olen ihastunut, on nimenomaan FCI-kantakirjojen ulkopuolisia koiria ja käytännössä omaa rotuaan. Näyttelyversio ei iske. Mutta tällaisen bodaripyllyisen liekkipipokoiran ottaisin mielelläni, mutta minulla ei ole sille turvallisia juoksumaastoja. Tykkäisin kyllä katsella tällaisen superurheilijan menoa.

Kymppiryhmän kunniamaininta: whippet (eli miniatyyri-reihauntti!)

 •••

Löytyikö yhteisiä suosikkeja?

Pääsiäiskohellus

Jennyn kuva

Pääsiäinen oli tänäkin vuonna varsinainen reissurupeama. Ajoimme Vantaalta Lappeenrantaan ja teimme sieltä päiväretkiä yhteen jos toiseen paikkaan. Ajokilometrejä kertyi urhealle kuskille tuhatkunta. Vaikka en mitenkään kaipaa takaisin Lappeenrantaan asumaan, Savo-Karjalan maisemat ovat ihania, vesistöjä ja loputonta, hiljaista sekametsää.

Juostiin Laikan kanssa pari agility-starttia pitkäperjantaina Imatralla. Päätin osallistua, kun lähdettiin muutenkin reissuun ja lisäksi kisat järjestettiin Aviasport Areenalla eli samassa paikassa kuin pääsiäisen KV-näyttely. Odotin siis hieman tavallisuudesta poikkeavia puitteita. Hieno hallihan se oli ja oli hauska kisata, kun oli hirveästi tilaa! Laikan mielestä paikassa ei ollut juuri mitään kummallista kuplahallin kolisevia ovia lukuun ottamatta. Niitä se säpsyi pari kertaa, mutta oli kuitenkin hallissa ja sen ulkopuolella oma itsensä.

Oltiin hivenen myöhässä ja kisat etuajassa ja mulla oli alkuun ihan hirveä kiireen tuntu. Eka rata kuitenkin syöpyi aivoihin ja sain psyykattua itseni elämään siihen hetkeen. Laika oli niin vaivaton ja ihana oma itsensä. Siihen luottaminen onnistui enkä tehnyt mitään omituisia vastakäsihaltuunottoja tai hidastellut sen kummemmin, jos nyt ei lasketa sitä, että olen perusvauhdiltani aika lörpsä. Radat tuntuivat tosi sujuvilta ja alkuhämmennyksestä toivuttuani leijuin pari metriä maan päällä. Ihan vaan siksi, että se oli niin siistiä. Laika on siisti. Agility on siistiä. ♡

Tuloksilla emme juhlineet, mutta nollat olivat kyllä lähellä. Ensimmäiseltä radalta nappasimme höperön kiellon A:lta, kun kiihdytin putkella ilmeisesti liikaa edelle ja Laika säntäsi luokseni ja ylitti A:n linjan. Oppitunti ohjaajalle! Vähän vastaavan kohdan ohjasin seuraavalla radalla paljon toimivammin. Tästä fibasta (jonka korjaamiseen kului sekunteja!) huolimatta etenemä oli 4,67 m/s ja sijoituimme toiseksi voittajakoirakon saatua nopsan nollan. Laika harmillisesti myös liukastui kesken keppien, mutta piti urheasti rytmin loppuun asti. Muuten pohja oli ihan okei. Laika on joskus lipsunut myös Ojangon keinonurmella ja on varmaan parhaimmillaan kivituhkalla. Voi hikivarvas.

Tokalta radalta juoksimme sujuvan hyllyn, kun Laika otti keppien jälkeen ylimääräisen hypyn. Keinulta se pinkoi maltillisen lentokeinun. En uusinut estettä ja jatkettiin loppuun. Huhtikuulle ei ole kisoja katsottu ja yritän käyttää sen ajan ja rahan treenaamiseen. Listalla on ainakin hyppytekniikkaa, keinukuuri ja estefokusta. Videolta varmasti paistaa Laikan tuurikontaktien epäluotettavuus ja juoksariprojektin aloitan, jahka maa sulaa ja kuivuu. Se ei siirry ratatreeniin kovinkaan nopeasti, joten siihen asti yritetään elää tosiasioiden kanssa...

Hieno pieni koira

 

Laika täytti eilen neljä vuotta. ParasPasi pääsi sen kunniaksi tekemään työ_koira_hommia ja kävimme Porvoossa möllitokoissa. Koska Laikan paikkamakuun mielentila on vaiheessa, osallistuin ennemmin supermölliluokkaan. Tämä oli itse asiassa aivan todella hyvä ratkaisu, sillä kisakynnys oli paljon matalampi ja sain varmemman onnistumisen. Keräsimme 103/120 pistettä ja sijoituimme kolmansiksi.

Pisterivi ja video:
seuraaminen 8,5 (tuplakäsky koiran herättämiseksi yhdellä suoralla, havaitsi yleisöstä tms. jotakin)
luoksetulo 10 (taattua Laika-laatua)
noutoesineen pitäminen 7 (otti vasta toisella käskyllä vähän haluttomasti)
kauko-ohjaus 7 (2 maahanmenokäskyä, istuminen vajaa)
estehyppy 10 (sitä Laika-laatua taas)
kokonaisvaikutus 9

En ole katsonut videota itse, joten olen pahoillani, jos joku pieree läpi videon tai jotain muuta. En vain kestä katsoa omaa vallan schmexyä rautakanki hanurissa -tokokävelyäni. :----)

Palkattomuus ei kyllä vaikuttanut, kuten arvelin, yhtään mitenkään mihinkään. Olen sen suhteen hyvillä mielin. Laikan mielestä suoritus ei kyllä ollut palkaton, olihan siellä paljon seuruuta, luoksari ja hyppy, kaikki tomeran tokoilijan lemppareita, kuten nyt hommat aina. Pasilli. ♥ Minua jännitti ennen suoritusta ja sen aikana, mutta jännitys ei missään vaiheessa kohonnut ja muuttunut mustaksi, joten suoriuduin voittajana. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, seuraava kerta on jo paljon helpompi. Hyvä me!

Kehätarkki meni hyvin, vaikkei olla sitäkään erikseen treenattu, mutta Laikaa ei haittaa lääpintä. Nuo pari seiskaa olivat tietysti harmillisia, mutta ihan järjellisiä. Tämän pohjalta pitää treenata kaukojen häiriönsietoa ja ylipäätään aika vaikeasti järjestettävää tokokoetyyppistä pientä häiriötä melkein tyhjässä tilassa. Kapulan latenssin treenaaminen alkoi tänään ja tuotti jo kahdessa setissä tulosta. Aion treenata sitä kokonaisena liikkeenä lelupalkalla.

Tuomari kehui Laikaa kovasti. Hänen mielestään meillä on edessämme loistava tulevaisuus ja koira on hyvä. Olisin ollut ihan ilman tuomarin kommenttejakin tosi tyytyväinen suoritukseen, sillä se oli onnistuneilta osiltaan aivan omien kriteereideni mukainen. Mutta silti se lämmitti aivan valtavasti, kun tuomari kehui Laikaa hienoksi vielä erikseen palkintojen jaossa. Totta kai, sehän on aivan kultainen koira. ♥

hyl ja 5

Kävimme juoksemassa Ojangossa kaksi agility-starttia eli korkkasimme kakkosluokan. Huisin siistiä! Tuomari Minna Räsänen oli piirtänyt ihan mainion virtaavat, mutta tekemistä vaativat radat, jopa kovin meidän näköiset. Tuloksilla ei sinänsä juhlittu, mutta taas kerran fiilis oli katossa. Ensimmäisen radan hylly tuli, kun Laika itselleen epätyypillisesti karkasi kepeiltä liian aikaisin enkä huomannut korjata sitä. Muuten rata oli nolla. Hyppärillä sähläsin yhdellä putkella rytmin ruttuun ja Laika ei tiennyt oikein, mihin päähän ja mitä estettä. Tältä radalta nappasimme kuitenkin kolmossijan ja Vinskille taas uuden lelun.

Biisi tihkuu seksiä, varokaa.

Videolta katsottuna tunnun näkevän pelkkiä mokia, kuten turhia vastakäsiä, yksijalkaisen nauriin lailla juoksevan ohjaajan ja koiran, joka kaarrattaa yhtenä hetkenä ja kimpoilee kummasti toisena. Kai nyt, kun kartturi on epälooginen tuon tuostakin. Radoilla itsellään tuntui kuitenkin hyvältä ja pitää vain hyväksyä, että opintie on pitkä ja sellaista se on. Keskieurooppalaiseen agility-filosofiaan törmänneenä ja Laikan perustaitojen kanssa tuuliajolla olleena haluaisin ainakin väliaikaisesti siirtyä sen kanssa räkäiseen ja estehakuiseen suuntaan riippumatta esim. millisekunnin pidemmistä kaarroksista. Välivaiheena. Koska joustavan koiran käytöstä voi hioa.

Päivästä jäi kuitenkin hyvä olo. Oli hauskaa, kun radoissa oli tekemistä ja miettimistä. Ei sillä, että ykkösluokan radoissa ei olisi, kun koira ei etene kuin tykinkuula. Mutta tämänpäiväiset tuntuivat siltä, mitä olemme treenanneet tosi paljon. Noin pienillä stipluilla olemme ihan kakkosluokkakelpoisia, vaikka joku mörkö toista kuiskikin. Seuraavat koitokset mitellään pääsiäisenä.

Viljami kävi tänään moikkaamassa belgejä. Voi Viljon iloa, Viljo sopi belgien sekaan edelleen hyvin. Vinski juoksi tooooooozi kovaa.

Kakka-herne-pylly-sivu... SIVU!

Erica ja Jenny kutsuivat minut ex tempore –päivätokoihin ja lähdimme sulan maan perässä Tikkurilaan. Asfaltti rahisi ja kesken treenien paistoi aurinko. Kevät tulee ja mämmi maistuu!

Laika oli erinomaisen hyvällä tuulella ja se oli virkeä, mutta ei keulinut liikaa. Keskityin sen kanssa hiomaan ensin hieman seuruuta hyvällä menestyksellä. Oikealle käännöksien hankaluudesta ollaan kammettu jo yli ja olivat oikein hienoja, kunhan itse muistan vain kävellä oikein enkä kuin silli. Juoksuosuuksissa Laika alkaa ilmeisesti muistella agilityä, koska seuruusta tulee todella pomppuisaa. Olen nyt palkannut sitä mahdollisimman pian temponmuutoksen ja pomputtoman askelluksen jälkeen namilla sen taakse, jotta mikään ei viestisi sille, että imase räät ohjaajan nenästä. Toimi ainakin tänään tehdyillä toistoilla. Erica myös tarjoili meille liikkurihäiriöitä ja Laika taisi kerran mulkaista perässähiihtäjää ja sitten oli oma söpökakkaraitsensä.

Ollaan työstetty myös seisomista kosketuskepillä. Se oppi sanallisen vihjeen hyvin nopeasti ja yleisti homman i-s-vaihdosta myös m-s-vaihtoon ja tekee niitä ihan hyvällä onnistumisprosentilla myös ulkona. Seuraava askel olisi kehittää sille joku ymmärrys pysähtymisestä ja linkitellä opittua seuraamisen yhteyteen. Tähän käytän varmaan kurre-temppua, niin Lärsä pääsee pomppimaan ihan luvalla.

Olen hivuttanut sen tietoisuuteen nyt myös peruuttamista ja alustalle peruuttamista takajalkatarget mielessäni. Pääsemme varmaan/-sti (:D) tokon alokkaasta ja jopa avoimestakin läpi nykyisillä kaukoilla, mutta jatkossa on aika iso riski, että liike vie pikkukoiron mennessään. Laika ei tajua pyllyään kauhean hyvin ja voin kertoa, että varsinkin nyt, kun elävä vertailukohta asuu samassa laumassa, opetan jokaiselle koiranpennulle kropanhallinnan aakkoset!

Yritettiin muuten vielä juksata Lassi lähtemään luoksetuloon jekkukäskyistä, joita Erica huuteli, mutta ei se lähtenyt, vaikka Erica sanoi tyhmiä sanoja. Viisas Lassi.

Nii ja Laika on ilmoitettu supermöllitokoon! Wuu!

Vinskin treeni oli lähinnä pieni sekametelikiisseli. Olen viime aikoina treenannut tokoa enimmäkseen Laikan kanssa ja Vinski on tehnyt kaikkea sekalaista ja juossut ja auttanut minua läksyissä. Se tuntui aluksi vähän vetämättömältä ja siinä omaa pehvaansa vilkuillessaan ajattelin, että sillä on varmaan pyllynreikätulehdus ja hännänirtoamistauti, mutta olikin vain kakkahätä. En tiedä, onko kyseessä ihan pysyväisluonteinen juttu vai nuoren koiran päänasia, mutta Vinski reagoi vastaaviin tarpeisiin paljon kovemmin kuin Laika. Tuntuu siltä, että Laika on aina juossut 34 estettä kupla otsassa ja seurannut kilometrin perään, mutta Vinskiä alkaa kiukuttaa, kun pissahätä kolkuttaa ovelle. Onneksi se on tiukan sisäsiisti ja ongelma on todella helposti ratkaistavissa ennakoinnilla.

Vinski treenasi seuruuta lelupalkalla. Se on niin alkutekijöissään, että taitamme matkaa perusasentojen välillä kaksi metriä ja palkkaan sen joko edestä tai takaa vähän riippuen sen paikasta. Haen sille isoa intoa tehdä pitkääkin pätkää ja liikkeen odotusarvon pohja syntyy nyt. Hirveän hauskaa sillä oli, vaikka olin vähän pihalla ja tuntuu, että kolmannes hyvistä toistoista meni ohi. Mutta se osasi oikein hyvin sen, mitä en itse töppinyt ja sen kanssa leikkiminen on Iso Ilo.

Vinskin häiriönsieto oli tänään tosi hyvää, vaikka tuttu porukka on aina helpoin. Se luopui häiriöistä tosi hyvin (ja niitä oli!) ja teki hienoja siirtymiä ja malttoi olla tauollakin. Tehtiin sivutoimisesti vähän kapulan pitoa, kun huomasin, ettei sille ole oikein vihjettä ja se olisi hyvä olla olemassa. Vinski on duunaillut Laikan tapaan erinäisiä kaukojuttuja ja pohjataitojensa takia se on taitavampi. Omaa kehityskaartaan on kiva katsoa näin!

Kuvista näkee, että Viljamin naama on suittu ja hirveän karvan alta paljastui komea otus. Nenä on tosi pitkä ja naama on leventynyt edellisestä ajelusta eli toivoa on, että siitä tulee muutakin kuin pillinenäinen muurahaiskarhu.

Meitä on muuten ollut viihdyttämässä hauska bc-tyttö Peppi. Tyyppi on Vinskin parhaimpia riehukavereita ja niillä on ollut hauskaa ensimmäisestä sivutaklauksesta asti. Superkiltti silopää Peppi on paitsi piristänyt arkea myös saanut omat mustit näyttämään aivan vandaaleilta. Tästä yhden naisen koirahoitolasta tuonnempana lisää.