Pääsiäiskohellus

Jennyn kuva

Pääsiäinen oli tänäkin vuonna varsinainen reissurupeama. Ajoimme Vantaalta Lappeenrantaan ja teimme sieltä päiväretkiä yhteen jos toiseen paikkaan. Ajokilometrejä kertyi urhealle kuskille tuhatkunta. Vaikka en mitenkään kaipaa takaisin Lappeenrantaan asumaan, Savo-Karjalan maisemat ovat ihania, vesistöjä ja loputonta, hiljaista sekametsää.

Juostiin Laikan kanssa pari agility-starttia pitkäperjantaina Imatralla. Päätin osallistua, kun lähdettiin muutenkin reissuun ja lisäksi kisat järjestettiin Aviasport Areenalla eli samassa paikassa kuin pääsiäisen KV-näyttely. Odotin siis hieman tavallisuudesta poikkeavia puitteita. Hieno hallihan se oli ja oli hauska kisata, kun oli hirveästi tilaa! Laikan mielestä paikassa ei ollut juuri mitään kummallista kuplahallin kolisevia ovia lukuun ottamatta. Niitä se säpsyi pari kertaa, mutta oli kuitenkin hallissa ja sen ulkopuolella oma itsensä.

Oltiin hivenen myöhässä ja kisat etuajassa ja mulla oli alkuun ihan hirveä kiireen tuntu. Eka rata kuitenkin syöpyi aivoihin ja sain psyykattua itseni elämään siihen hetkeen. Laika oli niin vaivaton ja ihana oma itsensä. Siihen luottaminen onnistui enkä tehnyt mitään omituisia vastakäsihaltuunottoja tai hidastellut sen kummemmin, jos nyt ei lasketa sitä, että olen perusvauhdiltani aika lörpsä. Radat tuntuivat tosi sujuvilta ja alkuhämmennyksestä toivuttuani leijuin pari metriä maan päällä. Ihan vaan siksi, että se oli niin siistiä. Laika on siisti. Agility on siistiä. ♡

Tuloksilla emme juhlineet, mutta nollat olivat kyllä lähellä. Ensimmäiseltä radalta nappasimme höperön kiellon A:lta, kun kiihdytin putkella ilmeisesti liikaa edelle ja Laika säntäsi luokseni ja ylitti A:n linjan. Oppitunti ohjaajalle! Vähän vastaavan kohdan ohjasin seuraavalla radalla paljon toimivammin. Tästä fibasta (jonka korjaamiseen kului sekunteja!) huolimatta etenemä oli 4,67 m/s ja sijoituimme toiseksi voittajakoirakon saatua nopsan nollan. Laika harmillisesti myös liukastui kesken keppien, mutta piti urheasti rytmin loppuun asti. Muuten pohja oli ihan okei. Laika on joskus lipsunut myös Ojangon keinonurmella ja on varmaan parhaimmillaan kivituhkalla. Voi hikivarvas.

Tokalta radalta juoksimme sujuvan hyllyn, kun Laika otti keppien jälkeen ylimääräisen hypyn. Keinulta se pinkoi maltillisen lentokeinun. En uusinut estettä ja jatkettiin loppuun. Huhtikuulle ei ole kisoja katsottu ja yritän käyttää sen ajan ja rahan treenaamiseen. Listalla on ainakin hyppytekniikkaa, keinukuuri ja estefokusta. Videolta varmasti paistaa Laikan tuurikontaktien epäluotettavuus ja juoksariprojektin aloitan, jahka maa sulaa ja kuivuu. Se ei siirry ratatreeniin kovinkaan nopeasti, joten siihen asti yritetään elää tosiasioiden kanssa...