perjantai 7. lokakuuta 2016

PoGo & doggo

 Toivun flunssasta, joten kimppalenkitkin pitää hoitaa rauhallisemmin. Kävimme siis tänään hieman pokemetsällä Erican ja jonneosaston kanssa. 

Tapasimme Mareepeja lampaita. Vinski oli nähnyt nämä reippaat villakaverit jo kerran aiemmin. 

Kun meno käy kovaksi, kunnon kärsäkosketus auttaa. Sierainten pitää kuitenkin taipua villisti kuin Drowzeella.

Make ei meinaa kestää. Ihan kuin olisi Snorlaxin nähnyt.

Siellä ovat...

Sightingsissani näkyy lampaita.

Tätä on Pokémon Go Suomessa: salit keskellä mettää. #teaminstinct



Armas munapää. Kahden kilsan munasta tupsahti Zubat. 

AR-mode on melko realistinen näköjään. Tosin tämä Arcanine on XS-kokoa.

 //

Jos Laika olisi ensimmäisen sukupolven Pokémon, se olisi Gengar. Jos saisin valita minkä tahansa, se olisi Umbreon. Vinski olisi Raichu. 

Poke-faneille kysymys: mikä Pokémon sinun koirasi olisi?

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Ikävä







Toisinaan on kovempi ikävä. Harvoin enää itkettää, useammin on haikeaa tai naurattaa. Ulkona on pimeää ja sataa. Edellisessä asunnossamme, josta oli ovi suoraan ulkoilmaan, Loltsi yleensä työnsi nokkansa ulos, mutta kääntyi kannoillaan, kun näki tällaiseen sään. Ystäväni sanoi, että hänen villakoiransa takamukseen tuli pientä kiharaa. Loltsille ei yleensä tullut, sille tuli väljiä, kiiltäviä korkkiruuvikiharoita. Sillä oli sileämmät korvat kuin kellään. Sillä oli oudot jutut. Minulla on niin kova ikävä juuri nyt.

perjantai 16. syyskuuta 2016

OnniDogista etelään



Alkusyksyn kohokohta oli viime torstaina Himoksella alkanut OnniDog 2016. Olin halunnut osallistua tapahtumaan jo ensimmäisestä vuodesta alkaen, mutta osallistuminen kyykkäsi yleensä rahaan. Kun tapahtuman äiti Maria sitten pyysi minua töihin, vastasin kyllä!!! miettimättä kumpaakaan em. realiteeteista sen kummemmin. Lopulta päädyin vetämään tapahtuman tokotunnit. Universumi muistutti hyvyydestään, kun kyydit sinne ja takaisin järjestyivät. Vaan kyllä jännitti. Marssittuani vetämään torstain ensimmäisen tokon se vaihtui kuitenkin iloon ja onneen (osuvasti nimetty tapahtuma): tätä minä haluan tehdä. Paljon jäi tietysti parannettavaa, mutta päällimmäisenä muistona mielessä ovat iloiset, motivoituneet ja oppivaiset koirakot. Toivottavasti olin heidän arvoisensa kouluttaja.

Puudelit olivat tietysti mukana. Ne eivät tehneet hirveästi mitään ihmeellistä, Laika tokoili avaisnäytöksessä ja demoili parilla alkeistunnilla. Oli hienoa tehdä sen kanssa töitä tässäkin mielessä, joskin meillä on kehänlaitakäytöksessä petrattavaa. Laika kestää tylsyyttä aika huonosti. Vinski kokeili menestyksellä viehejuoksua ja osoitti, että yhteen puudeliin todellakin mahtuu sekä vinttikoira että noutaja - sain toisella vedolla vieheen takaisin. Voihan käyttö-Pöljämi... Yöt se nukkui ryhmäläiseni vieressä ja kuulemma vei paljon tilaa ja kuorsasi, mutta oli ihana. Vinski oli omasta mielestään noin ehkä kaikkien parhain ystävä.


Treenikipinä kyllä syttyi, kun päästiin kiekkoilemaan ja tokoilemaan. Miten sitä aivoliemissä lilluessaan unohtuukin, miten siistejä juttuja sitä tekee. Laika pitää nyt saada kokeisiin pienen häiriöravistelun jälkeen. Se veti näytöksessä kuten Masien kuuluu. Harmi vain, että sille ei saa aina ihailevaa yleisöä katsomaan sen tottelevaisuusuljautta. Menen suorittamaan katumusharjoituksia.
Frisbeetäkin osasin jostain syystä heittää ja koirat ottaa kiinni, joten onko ilmassa orastavaa frisbee-kuumettakin?

OnniDogia on vaikea tiivistää sanoiksi oikeastaan mitenkään. Meille se oli tiivis neljän päivän rumba tunnetta, maha kipeänä nauramista aamusta yömyöhään, aamukastetta Himoksen rinteillä, hymyileviä ihmisiä, valtavasti koirapersoonia, ideoita, ongelmanratkaisua, kentällä istumista, kipeitä lihaksia ja pakun kyydissä matkustamista agility-esteiden seassa. Aika ihanaa siis. Tunnelma Himoksella oli välitön, rento ja ihana. Jos mielessänne käy, pitäisikö sinne mennä ensi vuonna, niin vastaan, että todellakin pitäisi. Minua ei edes harmita, etten päässyt aiemmin, koska pääsin nyt ja tämä oli siistein mahdollinen tapa aloittaa jokavuotinen Himos-reissun perinne.

--

Ihmekoirien ja niiden omistajan kesä 2016 oli rennoin kesä koskaan. Sain levättyä ja tuntuu siltä, että koirat saivat myös. Treenasimme varmaan ennätysvähän kesäkuun jälkeen, mitä nyt kävimme parissa kokeessa. Varsinkin Laikan olemuksessa on tapahtunut iso muutos parempaan: se on pihalla (eli pahimmalla vahtimispaikalla) rento ja vastaanottavainen koulutukselle. Sisällä se köllii selällään. Lisäksi se on ollut paljon sosiaalisempi, vaikkei olekaan mikään Vinski, jolle kuka tahansa roskapönttö on sydänystävä ensitapaamisella. Olen alkanut arvostaa sujuvaa arkea ihan eri tavalla kuin aiemmin. Nyt, kun akkuni ovat taas täynnä, tuntuvat harrastuksetkin ihan uudella tavalla siisteiltä.

Palaillaan toivottavasti sujuvamman tekstin merkeissä vähän ripeämmin kuin seuraavan vuodenajan vaihtuessa. Treeniagendalla olisi ainakin frisbeehommia ja nose workia Vinskin hajutestiä ajatellen.

Loppuun viielä muutama kuva loppukesältä. Kuvissa oleva ylimääräinen mustiainen on Vinskin emo Hiili.






maanantai 25. heinäkuuta 2016

Kakkostulos, jonka tarvitsin



Laikan ja minun tokokisaura on nyt korkattu. Tulos ei ollut ihan mieleinen, ALO2 143 pisteellä, mutta kokeenjälkeisen analysoinnin ja viimeistään parin yön nukkumisen jälkeen olo on toiveikas. Ei tullut haluttua ykköstä, tuli tarvittu kakkonen. Olen perfektionisti. Se on enemmän haavoittava kuin oikeasti hyödyllinen piirre minussa ja se sai nyt hyvän palautteen. Ennen koetta ajattelin ikuisena optimistina, että tietenkin saamme ykkösen ja olemmepa huo-no-ja, jos emme saa. Koirakin on neljä ja minä eläintenkouluttajaksi opiskelemassa. (Tämän takia perfektionismi haavoittaa. Motivaatio ryyditettynä realismilla, ahkeruudella ja itsemyötätunnolla on nimittäin eri asia.) Tottahan se oli mahdollista, kun Laika osaa alokkaan liikkeet enemmän kuin hyvin. Yritin vakuutella itselleni, että se on koira, minä ihminen, ja mitä vaan voi sattua.

Heräsin aamukuudelta ja minua alkoi jännittää niin, että jouduin taistelemaan kahvipurut suodatinpussiin ja hapankorput suuhun. Laika oli innoissaan, kun se pääsi yksin mukaan. En kestänyt bussimatkalla ollenkaan koefiiliksessä ja jouduin tekemään töitä, että olisin pysynyt hereillä ja hengittänyt kunnolla. Vajaahappisilla aivoilla selvisimme kuitenkin dobberien majalle. Koepaikalla Laika oli hienosti.

Juoksutarkki meni hyvin, Laika meni Laisin luo nuuhkimaan, tosin väisti vähän. Meni kuitenkin uusiksi oma-aloitteisesti luo eikä ollut moksiskaan lääppimisestä ja juoksutarkista. Siitä paikallamakuukehään, jossa olimme suoritusvuorolla 5 aivan rivin viimeisenä. Sitten liikkuri ilmestyi Laikan näkökenttään ja se alkoi murista. Voi juku. Se nousi perusasennosta ylös, sain sen ennen meidän vuoroamme takaisin ja tuskanhiki alkoi nousta. Se jumittui liikkuriin ja sain vasta neljännen maahan-vihjeen perille, jolloin se meni hitaasti alas. Se pysyi koko minuutin hiljaa paikallaan, vaikka se oli yleisön puoleisella reunalla ja rivin keskimmäinen koira haukkui ja ölisi koko makuun ajan. Tämä olisi ollut vuosi sitten vielä ihan sula mahdottomuus. Liikkuri tai tuomari ei ollut enää mikään ongelma. Paikalla makaaminen 0

Ennen omaa vuoroa nappailin muutaman Pokémonin ja virittelin Laikaa jotenkuten tietäen, että yksilöissä ei ehkä hyvä heilu. Valmistauduin keskeyttämään tarpeen vaatiessa, jos liikkuri olisi enää ongelma. Ei ollut, jännitys oli. Silloin kun en meinannut nukahtaa kalliolle, se muuttui jopa suoranaiseksi paniikiksi. Olin kehässä aivan hoomoilasena, vaikka ilmeisesti larppasin koiraurheilijaa aika vakuuttavasti, koska liikkuri totesi meidän marssiessa kehään, että sä oletkin ollut kehässä aiemmin. Juu emmää kyllä...

Liikkeestä maahan oli ensimmäinen liike. Laika jumittui tuijottamaan yleisöä ja jouduin antamaan seuruuvihjeen kahdesti. Maahan pläsähti hyvin ja loppuliike ok, kunhan se tosiaan pääsi mukaan. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8.

Seuraavana luoksetulo, josta oikeutetusti kymppi. Laika jäi hyvin ja kähinätömisteli oikeaan paikkaan tosi skarpisti. Mahti-Masi. Luoksetulo 10.

Tästä seuruu, jossa liikkeellelähtö taas hankala as fuck jumituksen takia, annoin pari lisäkäskyä ja hidas käynti-normaali vauhti -temponvaihdossa Laika aivasti ja jäi jälkeen. Isot räät pienessä koirassa...Pätkittäin ihan jees touhua, mutta ei kokonaisuutena ihan meidän näköistä. Seuraaminen 8.

Seuruusta kaukot, jossa vähän joka juttu pissi, mutta rämmittiin läpi. Niiden jälkeen haettiin rutiinisti täydet pisteet estehypystä ja kapulanpidosta. Niiden välillä Laika yritti käydä toimitsijapöydän luona, en todellakaan tiedä miksi ihmeessä. Kauko-ohjaus 7 / estehyppy 10 / noutoesineen pitäminen 10 / kokonaisvaikutus 8½

on kuulkaa kova homma olla MASI
Sellaista sitten. Kokeessa oli meidän jälkeen vielä kymmenkunta koirakkoa, joten menimme metsikköön syömään mustikoita ja napsimaan lisää monneja. Yleisöä kuunnellessa kuulin monta tarinaa ties miten kastrofaalisista alokaskokeista eikä tuollakaan kaikilla putkeen mennyt. Meidän jälkeen suorittaneen sakemannin kehän aikana vierestä pyrähti citykanikin. Lopulta puolenpäivän jälkeen kotona olo oli jo inhimillinen aamupäivän sekavan sumun jälkeen. Olo oli tosiaan yhtä kurja kuin aikanaan syksyn 2014 agility-kisoissa. Laika ei silloin reagoinut noin vahvasti, tietenkään, agility kun on ihan erilainen laji. Tokossa on paljon ajatteluaikaa ja häiriöt, mitä Laika ei agilityssä edes huomaisi, kasvavat suuriksi staattisessa ympäristössä.

Harmi tietenkin, että muuten tosi osaava koira juuttui minun mielentilani takia noin tarkkailemaan häiriöitä. Se oli rauhoittelua ja sijaistoimintaa ja epäilemättä myös ihan rehtiä puutetta perustaidoissa. Jatkamme siis tehostettua häiriöistä luopumista. Laika on ottanut kiinni koulutuspuutteitä tämän kesän aikana tosi paljon ja sen reaktiivisuus on vähentynyt melkein harppauksin. Toivottavasti se alkaa näkyä myös harrastusmaailmassa. Huokailin epätoivoissani jo koko hiton lajin vaihtamista kasuaaliin pokemonkouluttamiseen, mutta hitot. Kouluttaminen on siistiä ja Laika on niin pätevä, että tuntuisi hölmöltä heittää hukkaan kaikki tehty duuni vain siksi, etten osannut työstää sen reaktiivisuutta pentuiästä asti oikein.

Nyt, kun jää on murrettu, jännityksen kanssa on varmasti helpompaa. Minulla on jo onneksi agility-kisoja takana ja osaamista puuttua tähän ja tiedän, että tästä eteenpäin on vain helpompia kokeita. Jäimme henkiin. Jälleen kerran.

Koekalenteria selasin sen verran, että mietin jotakin sopivaa koetta alustavasti ehkä lokakuulle riippuen siitä, miten häiriönsiedon täsmätreenien käy. Tulta päin!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kesä(reissu)kuulumisia



Ihmekoirat viettivät kesäkuun leppoisissa merkeissä. Laikalla oli juoksut, joten se oli melkein täysin treeni- ja kimppalenkkitauolla. Vinskin kanssa aksailin jonkin verran, mutta loppukuusta vedimme sen suhteen vähän henkeä. Palailin tällä viikolla senkin kanssa varovasti tokon pariin ja nyt syttyi kipinä tarttua kunnolla seuruuprojektiin ja toko teki paluun myös Vinskin ohjelmistoon.


Lähes koko viime viikon vietimme vanhemmillani Lappeenrannassa ja mukana menossa oli tietysti ihana Paavo-pappakoira! Lappeenrannassa kävimme koirien näkökulmasta mökillä, uimassa, mummolassa, vahdimme pihaa ja nukuimme ja söimme. Paavoa ei juuri nuorison perseily kiinnostanut, mutta se kuulemma selvästi piristyi lajitovereiden seurasta ja olikin todella hyvässä kunnossa. Aamuisin se toki nukkui pitkään ja syvästi ja päivisin lekotteli mieluiten auringossa tai tsuppaili muiden perässä leppoisaan tahtiin. Ruoka saa sen kyllä edelleen tietynlaisen positiivisen raivon valtaan ja se yrittää itsepäisesti edelleen jokaiseen kaappiin ja kerjää ruokapöydästä sellaisella voimalla, että yksikään tuntemani muu koira ei (onneksi) sellaiseen yllä.

Treenasin Paavon kanssa hieman hajuerottelua eukalyptushydrolaatilla. Papparaisen nenä on kyllä kone ja aivot ovat terässä, vaikka ikää on neljätoista täyttä vuotta ja rapiat päälle. Se oli niin liekeissä ja seurasi kuin piraija kumivenettä, kun otin naksun käteen. Ihana luottosetä. Toivottavasti se olisi vielä kauan meidän ilonamme. Sen terveys ei ole parhaissa kantimissa nivelrikon ja sisäelinvajaatoimintojen vuoksi ja tilaa seurataan säännöllisesti.



Isovanhempieni mökillä on aivan mahtava lampi. Se kuivuu monesti lähes täysin viimeistään heinäkuussa, mutta sitä ennen se on puolillaan tai kolmanneksen verran täynnä vettä ja siinä on mutapohja, joka on vain hieman upottava. Tykkään ottaa kengät pois ja mennä litsuttelemaan sinne. Tällä reissulla vettä oli sen verran, että pystyin kahlaamaan joka kolkkaan melkein kuivin shortsein, mutta puudelien piti välillä uida kahlaamisen sijaan. Vinski keksikin reissulla huvikseen uimisen ilon! Oli hauskaa miniseikkailla tyyppien kanssa ja ne saivat hyvää liikuntaa. Olisipa vain tuollainen rauhallinen, monipuolinen ja mielenkiintoinen lampi lähempänä, esim. omalla takapihalla. Rääh, aina voi haaveilla.

Pidemmittä jorinoitta kuvadumppaus häshtägein koirat lappeenranta uimaväitöskirja lekottelu!








Hyväksytty hajutesti!


Eilen oli se päivä eli uuden lajin kokeiden korkkaus, nose work -hajutesti. Kuten otsikko jo ehti huutaa, Laika läpäisi testin ja pokkasimme näin oikeuden käydä virallisissa ykkösluokan kokeissa!

Ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan emme suorittaneet. Laika käyttäytyi testipaikalla pääsääntöisesti erittäin hyvin, sillä muistin alkuun syöttää sille muutaman strategisen namin ja se ei ehtinyt öyhöttää kellekään, vaan tarjosi hienosti kontaktia. Suoritusvuoroa odotellessamme se oli kuitenkin aika kuutamolla eikä reagoinut normivirittelyihin. Melko vähänhän meillä on mitään nose workiin liittyviä täsmävirittelyitä vielä, joten kenties ihmekös tuo. Sen juoksut loppuivat tovi sitten, joten voi olla, että hormonimylläkkä yhdistettynä treenitaukoon ja jännityksestä spedeilevään ohjaajaan aiheuttivat hoomoilastelua.

Sitten vasta alkoikin jännittää, kun meidät pyydettiin sisään. Laatikot olivat kahdessa rivissä. Laika tuli vähän laiskasti sivulle, mutta lähti kuitenkin seuraamaan suht skarpisti. Kun lähetin sen vihjeellä laatikoille, se lähti nokka auki tekemään about oikeaa juttua, mutta palasi vanhaan vaivaan eli laatikoiden tallomiseen. Se vaikutti löytävän jotain, mutta käskin sen jatkaa, koska olin tosi epävarma enkä vaatinut siltä opetettua ilmaisua ketjun vähän hajottua alkukesän treeneissä. Tästäkin olisi suunnitelluilla treeneillä tietysti selvinnyt. Laika kävi tsekkaamassa yhden kehämerkin ja palasi haistelemaan, kävi toisen rivin kimppuun, haisteli ja totesi, että juuei ole kyllä täällä ja palasi määrätietoisesti laatikolle, jota se oli tarjonnut. Kun maahanmenoilmaisua ei tullut, se pontevasti yritti työntää kärsänsä laatikon reiästä sisään ja käänsi laatikon pystyyn, jolloin viimein uskoin sitä ja ilmoitin löydöstä. Siellähän se oli.

Huh. Ohjaajaa jännitti ja tuomarin sanojen mukaan se oli näkynyt ulospäin. Nyt vain treenaan ilmaisun oikeasti kuntoon, jotta näiltä vältytään. Lisäksi tietysti pitää ottaa kunnolla haltuun lisää sokkotreenejä sekä ympäristöjä, myös harrastushalleja, joissa on tähän asti treenattu vain agilityä tai tokoa. Olen tosi iloinen Laikan suorituksesta, se ei antanut sinänsä jännitykseni haitata sen työskentelyä, vaikka se oli kytkettynä ja se teki tosi sitkeästi ja määrätietoisesti töitä sitä yhtä merkin tsekkausta lukuun ottamatta (ja saattoihan sekin olla sen mielestä "laatikko"). Ihana harrastuskamu!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Juhannusvieras









Viimeksi talvella meillä hoidossa ollut Vinskin Peppi-kamu tuli meille juhannukseksi. Varsinkin Vinskin mielestä tämä oli tietysti huikean hauskaa. Peppi relasi tällä kertaa nopeasti sisällä ja ulkona ne löysivät Vinskin kanssa yhteisen sävelen suunnilleen heti ulko-ovella ja kävelivät hihnassakin kylki kyljessä. Lämpimän sään takia lenkkeilimme enimmäkseen ilta-aikaan ja silloinkin niiden piti etsiä viilennystä ties mistä jorpakoista taannuttuaan ensin pentuhepulitasolle seudun mäkisimmällä kohdalla useaksi minuutiksi. Ihanat ystävykset!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Noutoa ja nose workia


Laika pääsi tänään nosework-kimppatreeneihin, joten curling-koiranomistajana minun piti järjestää tietysti Vinskille jotain omaa hauskaa. Koska lämpö oli pöllähtänyt takaisin ja minua laiskotti, päätin valita pitkälle uima- ja metsälenkille raahautumisen sijaan noutotreenit lähimetsässä.

Vinski noutaa ihan omaksi ja meidän yhteiseksi huviksi. Olen ajatellut kouluttaa sille löysin rantein nome-henkisiä juttuja, koska se vallan rakastaa noutamista. Se jopa valitsee uuden noudon ennemmin kuin ruokapalkan. Heittelin sille tänään kymmenkunta kertaa siipidamia vuohenputkien sekaan ja heinikkoon. Ajatuksena oli saada aikaan muutakin kuin suoraan luukuttamista. Damia piti tosiaan etsiäkin. Vinski etenee suoraan about pudonneen damin kohdalle ja tekee löytämisen eteen kivasti töitä nenällään. Palautuksissakaan ei ollut naputtamisen aihetta, vaan se on oppinut, että dami palautetaan vasempaan käteen. Ihana koira! Noutoketju pitäisi vielä nimetä ja lisätä siihen kunnollinen odotus perusasennossa ennen vapautusta, mutta kaikki aikanaan.


Ajattelin osallistua Vinskin kanssa vielä kesän aikana johonkin Koirapalvelu Virikkeen noutoworkshopiin. Toinen pk-seutulaisen vaihtoehto on Koirakoulu Kompassin noutajatreenit. Kaipaisin treeneihin lisäideoita ja olisi muutenkin hauska käydä pitkästä aikaa ohjatuissa treeneissä ja vielä ihan uuden jutun parissa. Uimavedet ovat niin ihanan lämpimiä, että vesinoutoa voisi treenata. Keväällä harjoittelimme pariin otteeseen markkeerauksia apuohjaajan kanssa ja niitäkin voisi jatkaa ja treenien myötä tietysti vaikeuttaa. Lisäksi minulla on pakastimessa muutama henkensä menettänyt tirppa odottamassa Vinskin kidassa matkustamista.


Lähes tärppipäiväisen Laikan nw-treenit menivät mallikkaasti. Ilmoitin sen heinäkuun hajutestiin Lohjalle, joten olemme puuhanneet enimmäkseen laatikkoratoja. Esittelin sille tänään useamman uuden asian: kaksi laatikkoriviä, vieraita laatikoita, etsintävaljaat ja kaikki vielä paikassa, jossa ollaan treenattu aiemmin vain tokoa. Häiriönä oli pesäpalloa tms. pelaavia lapsia ja ohikulkijoita. Laatikoita oli ensin kotoisat kahdeksan eli omat muovikorit, mutta lisäsin sinne saman verran Jennyn laatikoita. Ensin pitkään riviin sekaisin ja sitten kahteen kahdeksan laatikon riviin. Laika oli oikein mainio! Valjaat eivät haitanneet sitä ja laatikkoetsintä itse sujui nyt hyvin. Alkuun se nimittäin talloi pömpeleitä ja tarjosi erilaisia kohdekäytöksiä... Nyt se lähti hyvin lähetysrutiinein höystettynä tekemään juuri oikeaa juttua.

Kaksi laatikkoriviäkään ei tuottanut ongelmia, se haisteli ensin yhden ja sitten kääntyi puoliksi itse, puoliksi vartalo-ohjauksella takaaleikaten (t. Agility-harrastaja!) toiselle riville. Ensimmäisellä toistolla näitä se reagoi hajuun kyllä jo ensimmäisellä rivillä ollessaan, mutta malttoi jatkaa systemaattisesti eteenpäin ja ilmaisi sitten toiselta riviltä oikean, kun osui kohdalle. Jee!


En vaatinut nyt ilmaisua, sillä olen vahvistanut monta viime treeniä etsintäpalasta. Laikalla kun on historiaa valeilmaisuista. Niihin tosin on auttaneet hyvät lähetysrutiinit (=keskity, nenä auki) ja tarpeeksi vaikeat treenit. Kahdellakymmenellä purkilla tai isolla etsintäalueella kun ei voi pelata suu auki hedelmäpeliä. Silti sillä riittää motivaatio tehdä ja se haistelee todella hyvin. A-luokan Masi. ♥ Ilmaisuntynkää se kuitenkin tarjosi, varsinkin, kun odotin, jääkö se hajulle vai ei, joten ehdin varmasti ketjuttaa ilmaisun mukaan ennen hajutestiä. Hauskasti Jennyn kameraan tarttui juuri tällainen ilmaisullinen toisto.

Ennen hajutestiä pitää vielä treenata mahdollisimman kokeenomaisesti, kuten saada vähän vieraampaa treeniseuraa piilottamaan hajut ja tehdä etsintöjä, joissa en tiedä lainkaan, missä haju on. Myös isompia laatikoita pitää raahata ulos treeneihin. Ajattelin treenata myös liinassa etsimistä, koska kevyinkin liina saattaa toimia liikaa häiriönä Laikan kokoiselle koiralle.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Terveystutkimusiloa!


Kyllä kelpaa kirmailla vuorokaudet läpeensä, kun on todistettavasti ihan selkäranka eikä vaan vanukasta koko Viljoeläin! Jahuu!
kyynärät 0/0
lonkat B/B
selkä LTV0 VA0
polvet 0/0

Silmätarkkia laitellaan tulille sitten vanhemman Pöltsin kohdalla. Toistaiseksi se näkee eteensä ja lausunto on alle kaksivuotiaalla voimassa niin vähän aikaa, että odotellaan hetki. Olen erittäin iloinen myös kasvattajan puolesta, sillä pentue on nyt luustokuvattu kokonaan (yhtä selkälausuntoa odotellaan) ja yksiä C-lonkkia lukuunottamatta tulokset ovat olleet A:ta, B:tä ja nollaa. Siisti homma!

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Rally-ryppy



Kävimme pyllyryppy-Pasilieron kanssa starttaamassa rally-uramme kotikentällä sunnuntaina. Heräsin aamulla aika väsyneenä ja otsaan kasvoi kaikenlaista tattia, kun tajusin, että pitää raahautua kentälle ja mietin viime hetkellä perumista. Kun siihen ei ollut mitään hyvää syytä, kierin ulos ovesta ja lähdimme. Laika oli neljän päivän aika tiukan treeni- ja liikuntaputken jälkeen vähän kujalla. Sen mielestä Ojangossa oli liikaa kökköpäitä ja se pöhisi tuon tuostakin jollekulle ohikulkijalle. Oli se kiltistikin sentään. Minua ei jännittänyt kuin ehkä minuutin ajan juuri ennen rataa. Pirttimaan suunnittelema rata oli aika kiva ja suoraviivainen eikä sisältänyt mitään muuta kompastuskiveä kuin saksalaisen, jota eräs ei oikein saanut aikaiseksi treenata.

Radalle lähtiessä Laika bongasi jonkin hajun ja oli parin kyltin ajan kuin nukkuvan rukous, mutta virkosi sitten ja tehtiin ajoittain ihan hyvääkin duunia. Tuntuu silti siltä, että huonojen virittelyjen, väsymyksen ja kohtuu uuden tilanteen takia seuruu ei ollut ollenkaan parasta Team Pasi -laatua. Onneksi se nyt kuitenkin vältti ja en muninut itse kylttejä suuremmin. Saksalaisesta vähennettiin kympin verran pisteitä ja sitä edeltäneeltä kyltiltä lähti saman verran. Lisäksi saimme kolme yhden pisteen virhettä. Lopputulemana oli siis 77/100 pistettä ja ALOHYV. Buujea, sitä sinne mentiinkin hakemaan. Arvostelulomakkeessa luki, että "ohjasit hyvin energistä koiraa." Voivoi, Laika antaa energisen vaikutelman vaikka puoliunessa...

En tiedä, syntyikö tästä nyt mitään universumin suurinta rally-innostusta. Ehkä jotakin kutinaa kuitenkin? Olisihan se ihan kiva sivuprojekti muiden rinnalle. Kouluttamisesta kun pidän joka tapauksessa. Rally-liikkeisiin ei tarvita edes älyttömästi tilaa, joten kotosalla voi tehdä paljon. Katselin jo vähän koekalenteriakin loppukesälle ja alkusyksylle. Laika juoksee tässä juoksunsa ja nyt keskitymme melkein kahden viikon päässä häämöttävään tottelevaisuuskokeeseen.