keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Ikävä







Toisinaan on kovempi ikävä. Harvoin enää itkettää, useammin on haikeaa tai naurattaa. Ulkona on pimeää ja sataa. Edellisessä asunnossamme, josta oli ovi suoraan ulkoilmaan, Loltsi yleensä työnsi nokkansa ulos, mutta kääntyi kannoillaan, kun näki tällaiseen sään. Ystäväni sanoi, että hänen villakoiransa takamukseen tuli pientä kiharaa. Loltsille ei yleensä tullut, sille tuli väljiä, kiiltäviä korkkiruuvikiharoita. Sillä oli sileämmät korvat kuin kellään. Sillä oli oudot jutut. Minulla on niin kova ikävä juuri nyt.

4 kommenttia:

Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!