Temppuvideo

Pari mahdollista koiratanssin loppuasentoa, edistynyt väli-positio ja pyörimistä. Work in progress.

Miksi kutsutaan plussapallojen loppiaista?

Kun jostain kirjoittaa edes alustavasti blogikalenteriin, siitä tulee melkein virallista. Laikan mahdollinen HTM-startti on nyt siellä. Onko paniikin aika?! Koira pitäisi opettaa peruuttamaan, jonkinlaisiin sivuaskeleisiin, hioa linkit positioiden välillä ja opettaa itse asiassa se kolmas positiokin. Meillä on kaksi positiota, nimeämistä vajaa loppuasento ja ostarin K-marketista saa leikkiaseita. My body is ready.

Treenattiin loppiaisena Sporttiksella agilityä ja hitusen tokoakin. Treenasin irtoamista takaperinketjuttamalla ensin yhdelle ja sitten kahdelle hypylle. Noin kuukauden liitotauon jälkeen Laikalla oli taas agility bar täysillä pointseilla ja tuntui, että seinät kolisivat, kun se juoksi siilipallo kidassa. Aika ihana karvamuussi. Parasta oli kuitenkin kontakteilla eteneminen. Vedin monta juttua kasaan kerralla. Päästiin sekoilusta siihen, että Laika malttaa odottaa pysäytysasennossa hetken eikä ryysää etupalkalle, mutta kääntää fokuksen kyllä sinne vapautuakseen. Heitin targetin mäelle eli palasin tavallaan alkuperäiseen suunnitelmaan. Suhtaudun varovaisen optimistisesti tähän hetkeen ja toivon treenijaksamista. Nyt meillä on sentään viikoittainen omatoimitreenivuoro puomi- ja A-treeniin.

Tokopuolella yritin muovata nelkytsenttisen kartion kiertoa uutta AVOa varten. Laika tökki, kaatoi ja söi tödeä, kun pysähtyminen ei kelvannut. Jatkamme treenejä... Pitoharkka oli huomattavasti parempi. Naksuttelin kapulan nostoja koiriksessa sunnuntaiyönäiltana. Ne oli hätäisiäräkäisiä ja merkkailin oikeiksi lähinnä sylkemisiä pidon sijasta. Kun annan kapulan kädestä, pystyn paremmin säätelemään oikeaa palkkaushetkeä ja naksuttelemaan aidot, vahvat ja rauhalliset pitohetket kapulan heittelyn sijasta. Muutama oikein hyvä, kuvan kaltainen ote sieltä tulikin.

Loppurallittelut juostiin Luukissa. Loltsin mielestä oli taas liian kylmä ja se alkoi nostella tassuja heti, kun otin sen autosta. Mummeli pääsikin Erican tissikasvaimeksi matkustamaan.

PS.

Vastaus otsikon kysymykseen: ploppiaiseksi.

Itä-Helsingin Agilityharrastajat muuten järjestää rally-möllit Helsingissä 25. tammikuuta ALO- ja AVO-luokille. Mölleissä on vielä tilaa eli kaikki mukaan ja kaverit kans.

Joulutreenailut

 Joulu ei lopu koskaan! En antanut tänä vuonna tytöille aineellisia lahjoja, kun joulukonsepti on koiran kaltaiselle eläimelle vähän hämärä eikä mulla ollut juurikaan rahaa ennen joulua. Loltsi oli ylen tyytyväinen saatuihin kinkkusiivuihin, rakkaiden ihmisten syleihin ja upottavaan sohvaan. Laika juoksi metsässä ja pihalla monta päivää edes näkemättä hihnaa, treenasi uusia juttuja ja loikoi korkeilla paikoilla. Niillä oli mainio joulu.

Otin frisbeet mukaan joulun viettoon sillä ajatuksella, että sinnekin sataisi lumi ja voisin hyödyntää pihaa. Heittelin lähinnä ilmapäisen hauskanpidon merkeissä, mutta kokeilin myös vasemmalle heitettyjä flippejä. Hyvin funkkasi, kun oikeakin puoli sujuu. Aloin treenata myös pohjia liikkeeseen, jossa koira nousee etutassuillaan vasten ohjaajan käsivartta ja sille heitetään useampi kiekko putkeen. Laikan mielestä tällaiset ratkaistaan koko painolla eikä millään kevyellä hipsuttelulla.

Laika oppi toisen HTM-position (positio=seuruupaikka heelwork to musicissa, 10 erilaista) alkeet:

Dorkuus huipussaan. Minulla ei ole toimivaa videoeditoria koneella, joten läpsin pätkään ällön filtterin, musan ja otsikon Youtuben editorilla. Jäätävää matskua, mutta pitihän se kokeilla, selväähän siitä ei kukaan kuitenkaan saa. Huomaan nyt, mitä jengi tarkoittaa HTM-positioiden kohdalla sillä, että kun yksi on hyvä ja toimiva, muidenkin opettaminen helpottuu. Laika selvästi tarjoaa vasemman puolen seuruun asentoa ja meininkiä väli-positioon ja pyrkii nojaamaan oikeaan jalkaani, vaikka sitä ei tietoisesti siitä palkattu. Tarkoitus olisi saada seuruuasento suoraksi. Yhdessä paikassa valmista käytöstä on kuitenkin helppo alkaa yleistää. Seuraavaksi pitää lisätä myös kestoa, opetella käännökset ja peruuttaminen.

Väli-position lisäksi palkkailin vähän hulavanteen läpi hyppimisestä ja kurreilusta. Vanteen on tarkoitus olla eräänlainen selkeä hyppytarget esimerkiksi käsirenkaan läpi hyppäämiseen ja jalan yli loikkaamiseen. Bussipysäkillä kotiinpäin mennessä temputin kurrea. Vaikea asento koiralle, jonka päähän mahtuu lähinnä ääripäitä (kuten istu kuin tatti ja lennä kaikki jalat ilmassa).

Ennen joulua julkaistiin uudet toko-säännöt. EVL:ssä tulee olemaan aika hieno liike, ohjatun ja hyppynoudon rakkauslapsi. Tekee mieli juosta treenaamaan kuin hirvi!

Los tokolos

 Piparihaaste selätetty. (Ja manaajalle soitettu.)

Aloitin tämän tekstin luonnoksen sanoilla "Loltsi on niin siisti pieni tyyppi." Siihen kiteytyy niin paljon viime aikojen ajatuksia, että se oli pakko sisällyttää varsinaiseen blogikirjoitukseenkin. Olen ehkä viimeisen viikon ajan fiilistellyt mun kohta kymmenenvuotiasta muorikoiraa, jollaista toista ei tule koskaan ja joka vaan on niin tajuttoman uniikki, ettei mitään rajaa. Eläminen Laikan kanssa on välillä kuin action-leffasta ja sille loistavaa vastapainoa on taivaanrannanmaalari-Pötkön sievä runollisuus. Minulla ei kenties koskaan tule olemaan yhtä hyvin hanskassa olevaa, ajatuksia lukevaa ja kilttiä koiraa kuin Loltsi. Se on paras. Sydän sydän sydän.

Olen intoutunut treenaamaan myös Loltsin kanssa ja todennut taas, että se paranee kuin viini ikääntyessään. En ole satunnaisten agility-treenien ja -episten lisäksi treenannut sen kanssa käytännössä lainkaan vuosiin, mutta ryhdistäydyttyäni Laikan tokoprojektin kanssa päätin ottaa muorinkin kentälle. Olkoon syynä sitten sisaruskateus, ihan liian hyvät nakit tai toimivat horoskoopit, mutta Loltsi on nykyisin tehdessään kuin eri koira. Entinen anteeksi pyytelevä märkäsukka on tiessään ja joku on tuonut tilalle neljä kiloa hampaita ja perkeleitä. Koska palkkaajan sormiahan se ei varo. Loltsin kanssa on rentoa. Meillä ei ole tavoitteita tai suunnitelmia, kunhan touhutaan ja pidetään hauskaa. Ja koska me ollaan hoopoja, Loltsi sai elvyttää opiskelunsa peruutamisen ja jalkojen välistä pujottelun parissa. Pujottelu on edennyt jo siihen, että se tarjoaa aktiivisesti jalkojen ali siirtymistä vasemmalta oikealle ja tänään vahvistin toista suuntaa. Peruuttaminen on ilmeisesti tosi hauskaa, koska koko otus alkaa keulia muutaman askeleen jälkeen.

Olen ollut lapsellisen iloinen, koska Laika osaa seurata. Se tarjoaa perusasentoa härskisti vähän joka välissä, hyppää seuraamaan, jos haluaa jotain esimerkiksi kesken lenkin ja on vaan muutenkin universumin siistein tokotampiopuudeli. Mun on pidettävä jatkossa silmällä seuruun askelmääriä, jotta vältän ennakoinnit palkalle. Tähän asti ollaan menty kuin iloiset pulut. Laika pyrkii myös keulimaan intoaan varsinkin liikkeelle lähtiessä, joten meillä on siinä natsikurikuuri. Esittelin Laikalle tänään toverini Käännös Vasempaan, jeesasin vähän imuttamalla ja no problemos. Olen huikean tyytyväinen sen vireeseen ja siihen, että se ei todellakaan ole perässävedettävä, vaan tekee aktiivisesti, vaikkei palkka olisikaan just näkyvillä.

Otin tänään noutokapulan mukaan. Ollaan tehty saalisnoutoa muutama toisto per treeni, ihan vain siksi, että kapula olisi superkiva ja vire lähtökohtaisesti ylhäällä. Hion ensin tuomisesta ylimääräiset kunnarit pois ja nyt työstetään oikea-aikaista (eli vain vihjesanasta tapahtuvaa) ja siistiä luovuttamista.

Tokon lisäksi hassuteltiin vähän bailujuttuja. Laika kävi kolmannella treenisessiolla aika kuumana kaikesta odottelusta ja toisaalta leikkimisestä, joten takajaloilla tanssiminen oli yhtä gagnam styleä ja muistutti enemmän jotain skeittaajien half-pipe-voltteja. Yllättäen taas jalkojen välistä pujottelu lelupalkalla oli tosi siisti ja Laika jaksoi keskittyä kiltisti kymmenkunta askelta härväämättä ylimääräisiä (tai tarjoamatta perusasentoa).

Musta kuolema (ja koiratanssia)

Se ei koskaan tiennyt, mikä siihen iski. Se seisoi lumisessa rinteessä vakavana ja hiljaisena, vaikka mäen päältä ilmestyneet koirat huusivat sille. Sen kuolema ei ollut ennalta arvattavissa, se ei ollut kovinkaan kaunis tai hiljainen, mutta se oli kovin hauska. Sen kohtaloksi koitui lumipalloksi muotoiltu pää, johon kuoleman musta villakoira iski kitansa. 

Vakava luminen soturi ei vapissut kohtalonsa edessä, vaan murskautui ylpeänä litteäksi ja palautui luonnolliseen veden kiertokulkuun.

 Lepää rauhassa lumen mies. Olen tavallaan kovin pahoillani, että sain kuolemastasi itsenäisyyspäivän naurut.

(Kuvat: Jenny Yliollitervo)

---

Itsenäisyyspäivän dagen efter -koiratanssitreenit olivat sangen hauskat. HTM:n osalta treenataan kahta positiota: tavallista toko-seuruuta vasemmalla puolella (vihjesana sivu) ja oikealle puolelle sijoittuvaa koiran ahteri samaan suuntaan kuin ohjaajan pärstä -seuruuta (vihjesanaksi tullee vieri). Freestyle-tempuista ensimmäisenä työn alla ovat ohjaajan jaloissa pujottelu ja takajaloilla tanssiminen. Ensinmainittu alkaa olla jo varsin sujuvaa ja käskysanaa vajaa muuvi. Kuvittelin aiemmin, että liike kannattaisi opettaa koira kiertämään kasia paikallaan seisovan ohjaajan jaloissa ja lähteä siitä liikkeelle hiljalleen. Lähdin kuitenkin opettamaan Laikaa pujahtamaan vasemmalta puolelta oikealle ja palkkaamalla oikean polven kohdalla. Kun tämä sujui, tein saman toisinpäin ja lopulta ketjutin oikea-vasen-sujahtelun. Ja kas, meillä on pujottelu! Ei huikean montaa askelta (kuuteen päästiin tänään), mutta aika sievä kuitenkin. 

Takajaloilla käppäilyyn ja tanssahteluun pitäisi tehdä vähän enemmän pohjia ensin. Laika tarjoaa takajaloille nousua herkästi (kenguruhyppyjen lisäksi...) ja homma on sille tosi mieluisaa, mutta tekniikassa on vielä parantamisen varaa. Houkuttelin sitä tänään pyörähtämään itsensä ympäri takajaloilla ja hyvästä alustasta huolimatta meno oli aika holtitonta. Ainakin sovitaan hyvin tanssipariksi! Laika on myös erittäin innokas oppilas ja tuntuu, että villahousut repee, kun tehdään jotain niinkin hauskaa kuin takajaloilla pomppimista. Toisaalta ollaan treenattu tätä vasta pari kertaa kunnolla ja varmuus tulee harjoittelun myötä. Tai sit mä laitan sille imukupit jalkaan.

PS. Ottakaa yksi itsenäisyys-Loltsi:

Inspiraatio

Teen omituisen Spotify-soittolistan. Hihittelen itsekseni, miten tää biisi on niin meitä. Melkein itken, kun kuulen toisen laulun ja lisään sen Listalle, jolla on muita parin minuutin mittaisia suursuosikkeja. Laika tunkee pienen viiksekkään kuononsa reidelle ja pukkaa hiirikättä minne sattuu. Se kipuaa syliin katsomaan mitä teen. Loltsi kääntää voivotellen kylkeään työhuoneen upottavassa nojatuolissa. Taas niillä hulluilla on jotain elämää suurempia Ideoita. Se elää tyytyväisenä maiskutellen omassa kuplassaan, jonne Ideat eivät pakolla tunkeudu.

YouTube on aina auki. Wau, ton voi tehdä noinkin. Hahaa, aika siistiä, Laika taatusti pystyisi tuohon myös! Etsin uusia blogilinkkejä. Niiden takaa löytyy tarinoita tanssivista koirista, erilaisia matkoja nollasta valmiisiin koreografioihin ja kisoihin. Loltsi tuhahtaa. Sen idean ne hullut ovat saaneet.

Lenkillä kuljen nakit taskussa. Aina jossain on joku kenttä, jolle mennä treenaamaan. Loltsi istuu ja katsoo. Musta hullu kieppuu, hyppii ja pujottelee ja pian ilmassa lentää siilipallo tai nakki. Osan nakeista syö itseoikeutetusti Loltsi, ihan vain korvauksena pellen omistajan ja laumatoverin kanssa elämisestä. Joskus salaa Loltsi tanssii myös, pyörii takajaloillaan, ja silloin kaikki ihailevat sitä.

Blogiin ilmestyy uusi kategoria, koiratanssi. Kontista ostetun treenivihon kannessa on purjeveneen kuva. (Ihan sattumalta, se oli halvin vaihtoehto.) Koiratanssiurani piti alkaa jo Loltsin kanssa, mutta sattumien kautta se taisi alkaa nyt. Edessä lienee pitkä, pimeä tie. Ohjaajalta puuttuu rytmitajua, tanssillisuutta ja koordinaatiota, mutta sitäkin enemmän löytyy sinnikkyyttä, luovuutta ja luottoa koiraan. Sanoinko jo, että jännitän julkisia esiintymisiä aivan hirvittävästi? Mutta jostain kumpuaa inspiraatio ryhtyä tähän ja innostus on valtavaa. Minusta tuntuu, että koiratanssissa on paljon sellaisia elementtejä, joita kaipaan juuri nyt elämääni.

Ensimmäiset biisit on jo alustavasti valittu (tosin olen niin tuuliviiri, että ehdin vaihtaa ne vielä sata ja viisi kertaa). Ensimmäisiä HTM-positioita harjoitellaan, samoin ensimmäisiä freestyle-ohjelman temppuja. Tällä hetkellä odotan hirvittävästi messarin koiratanssikisoja ja yritän imeä paikan päältä lisäinspistä. Jos Loltsi lukisi, se varmaan huokaisi. Niin kuin hullua pitäisi enää lisää yllyttää.