Los tokolos

 Piparihaaste selätetty. (Ja manaajalle soitettu.)

Aloitin tämän tekstin luonnoksen sanoilla "Loltsi on niin siisti pieni tyyppi." Siihen kiteytyy niin paljon viime aikojen ajatuksia, että se oli pakko sisällyttää varsinaiseen blogikirjoitukseenkin. Olen ehkä viimeisen viikon ajan fiilistellyt mun kohta kymmenenvuotiasta muorikoiraa, jollaista toista ei tule koskaan ja joka vaan on niin tajuttoman uniikki, ettei mitään rajaa. Eläminen Laikan kanssa on välillä kuin action-leffasta ja sille loistavaa vastapainoa on taivaanrannanmaalari-Pötkön sievä runollisuus. Minulla ei kenties koskaan tule olemaan yhtä hyvin hanskassa olevaa, ajatuksia lukevaa ja kilttiä koiraa kuin Loltsi. Se on paras. Sydän sydän sydän.

Olen intoutunut treenaamaan myös Loltsin kanssa ja todennut taas, että se paranee kuin viini ikääntyessään. En ole satunnaisten agility-treenien ja -episten lisäksi treenannut sen kanssa käytännössä lainkaan vuosiin, mutta ryhdistäydyttyäni Laikan tokoprojektin kanssa päätin ottaa muorinkin kentälle. Olkoon syynä sitten sisaruskateus, ihan liian hyvät nakit tai toimivat horoskoopit, mutta Loltsi on nykyisin tehdessään kuin eri koira. Entinen anteeksi pyytelevä märkäsukka on tiessään ja joku on tuonut tilalle neljä kiloa hampaita ja perkeleitä. Koska palkkaajan sormiahan se ei varo. Loltsin kanssa on rentoa. Meillä ei ole tavoitteita tai suunnitelmia, kunhan touhutaan ja pidetään hauskaa. Ja koska me ollaan hoopoja, Loltsi sai elvyttää opiskelunsa peruutamisen ja jalkojen välistä pujottelun parissa. Pujottelu on edennyt jo siihen, että se tarjoaa aktiivisesti jalkojen ali siirtymistä vasemmalta oikealle ja tänään vahvistin toista suuntaa. Peruuttaminen on ilmeisesti tosi hauskaa, koska koko otus alkaa keulia muutaman askeleen jälkeen.

Olen ollut lapsellisen iloinen, koska Laika osaa seurata. Se tarjoaa perusasentoa härskisti vähän joka välissä, hyppää seuraamaan, jos haluaa jotain esimerkiksi kesken lenkin ja on vaan muutenkin universumin siistein tokotampiopuudeli. Mun on pidettävä jatkossa silmällä seuruun askelmääriä, jotta vältän ennakoinnit palkalle. Tähän asti ollaan menty kuin iloiset pulut. Laika pyrkii myös keulimaan intoaan varsinkin liikkeelle lähtiessä, joten meillä on siinä natsikurikuuri. Esittelin Laikalle tänään toverini Käännös Vasempaan, jeesasin vähän imuttamalla ja no problemos. Olen huikean tyytyväinen sen vireeseen ja siihen, että se ei todellakaan ole perässävedettävä, vaan tekee aktiivisesti, vaikkei palkka olisikaan just näkyvillä.

Otin tänään noutokapulan mukaan. Ollaan tehty saalisnoutoa muutama toisto per treeni, ihan vain siksi, että kapula olisi superkiva ja vire lähtökohtaisesti ylhäällä. Hion ensin tuomisesta ylimääräiset kunnarit pois ja nyt työstetään oikea-aikaista (eli vain vihjesanasta tapahtuvaa) ja siistiä luovuttamista.

Tokon lisäksi hassuteltiin vähän bailujuttuja. Laika kävi kolmannella treenisessiolla aika kuumana kaikesta odottelusta ja toisaalta leikkimisestä, joten takajaloilla tanssiminen oli yhtä gagnam styleä ja muistutti enemmän jotain skeittaajien half-pipe-voltteja. Yllättäen taas jalkojen välistä pujottelu lelupalkalla oli tosi siisti ja Laika jaksoi keskittyä kiltisti kymmenkunta askelta härväämättä ylimääräisiä (tai tarjoamatta perusasentoa).