2014

Tässä on se postaus, johon pitäisi listata kasa asioita ja hiki hatussa toteuttaa ne ensi vuonna. Yritän välttää epätervettä vertailua ja kilpailua, joten jätän muiden tavoitelistaukset lukematta, enkä varsinaisesti aio kasata elämää suurempia suorituspaineita itselleni ja omille koirilleni, vaikka osa minusta suorastaan elää kilpailusta. Kun oma terveys reistailee ja ihan tavallinen arki on taistelua, vedän hymyssä suin kaikesta ylimääräisestä rastin seinään. Ennen kaikkea toivon, että oman jaksamisen kohentuessa pystyn lähtemään koiraharrastuksiin aina vain terveemmältä pohjalta ja paremmin mielin. Terveyttä toivon yhtä lailla kaikille ihmeellisille koirilleni, niin Paavolle, kohta kymppisynttäreitään viettävälle Loltsille kuin melkein aikuiselle Laikallekin.

Olen iloinen, jos me startataan virallisesti jossain lajissa 2014. 

Todennäköisesti se on agility ensi kesänä tai syksynä, sillä siinä kisaamiseen minulla on matalin kynnys. Koiratanssin freestyle- ja HTM-kisat tai tokon alemmat luokat ovat nekin realistisia. Jos virallista starttia ei synny, sille on todennäköisesti jokin pätevä syy, jonka ratkaisemiseen käytetään aikaa ja voimavaroja. Minulle on vielä hämärän peitossa oman kisajännitykseni taso ja se, miten jännitän eri lajien koitoksissa. Epävirallisia agility-kisoja olen aina jännittänyt ennakkoon, mutta keskittynyt lopulta koiraan ja itse asiaan niin paljon, että jännitys on jäänyt jalkoihin. Tokon kohdalla luultavasti jännitän koulutusprosessia paljon enemmän kuin itse kokeita, sillä koulutussessioiden välillä taistelen perfektionismin kanssa ja polvet vetelänä ajattelen, kuinka kympin arvoinen suoritus on mission impossible (ja lopulta huomaan, että meille mikään ei ole mahdotonta ja pääasia on, että toimeen tartutaan). Koiratanssissa taas jännittää yleisön eteen meneminen ja täysillä hommaan eläytyminen. Jonkinlaista häpeäntunteen sietoa ja itsevarmuutta pitäisi harjoitella.

Agilityssä ajattelin tietenkin kehittyä vikkelämmäksi, nokkelammaksi ja ketterämmäksi. Minulla on oppimisessa omat rajoitteeni, mutta ajattelin jatkaa tämän vuoden kaltaista sitkeää puurtamista lajin parissa. Kun rahatilanne sen sallii, ajattelin käydä myös vakikoulutusten ulkopuolella hakemassa oppeja. Ensimmäinen mahdollisuus paremmin liikkuvaan ja itsevarmempaan ohjaajaan on jo tammi-helmikuussa, mikäli mahdumme seuran klinikalle mukaan. 

Haluan ylläpitää positiivista yhteyttä maailmaan.

Haluan iloita Laikan ikätovereiden menestyksestä, kilpailla hyvillä mielin ja löytää niin hyllyradoista kuin kakkostuloksistakin jotain hyvää. Jos ihmiset villakoirarodun ympärillä tuntuvat tympeiltä, täytyy keskittyä tiiviimmin omiin koiriin ja muistaa kaikki ne ihanat ja järkevät rotua harrastavat toverit, joiden ympäröimänä olen saanut kuluneenkin vuoden viettää. Haluan viettää edelleen koiralähtöistä elämää ja iloita yksinkertaisista, arkisista asioista, kuten tyynyllä nukkuvasta Loltsista tai Laikan hulluista käpyloikista.

Toivottavasti meitä onnistaa. Odotan innolla tulevia seikkailuja, niin suuria kuin pieniä.