Liitolauantai

"do agility" puuttuu.

(Laikan cheesy kosketusalusta.)

Maajoukkuekarsinnat livestreamissa, live-agilityä Erican ja otusten kanssa Ojangossa - mainiota. Laikalle kosketusalustan esittelyä ja säätösählinkiä puomin alastulolla, irtoamista estesuoralla eteen-käskyllä ja hypyn omatoimista hakemista. Ja keppejä. Aina voi vähän treenata keppejä. Niistä on videokin. Harmi, ettei alun komeahko irtoaminen keppejä edeltävän hypyn takaakiertoon tallentunut, mutta kepit on se pääasia.

Viena opiskeli rengasta.

Miksi miksi miksi en vaan ottanut jo heti alkuun kosketusalustaa avuksi puomille? Häh, oonks mä tyhmä tai jotain? Kuvio selveni aika lailla välittömästi sekä minulle että Laikalle. Että täältä laskeudut ja pysähdyt tähän. Apupalkkaaja oli paras jeesi ikinä, harmi, että tulee treenattua enimmäkseen yksin. Laikan tämänhetkinen ongelma on istumisen tarjoaminen kontaktipinnalla (jalat alustalla) ja siihen on tosi vaikea puuttua yksin, kun arse läsähtää esteelle naksun jälkeen, jos itse palkka on myöhässä. Joka tapauksessa nyt tuntuu siltä, että kohta toi osaa puominkin. Koska se on hieno koira.

 Keskikokoinen vantaanvesikoira.

Erica oli apupalkkaamassa estesuorien päässä. Ensimmäinen pätkä oli muuri ja kaksi hyppyä (Laikan ensimmäisen tulkinnan mukaan tosin takanani ollut rengas, vieressäni ollut keinu, muuri ja kaksi hyppyä). Fokus oli hyvä. Tokalla veivillä Erica piiloutui palkkaamaan A:n taakse ja Laika irtosi estesuoralle (hyppy x2, muuri, rengas ja pituus) takaakierrosta, ei ongelmaa tässäkään. Liikehäiriötä pitää lisätä seuraavaksi ja ennen kaikkea muistaa vahvistaa eteenmenoa myös kotitreeneissä.

Alussa mainittu hypyn omatoiminen hakeminen liittyy estehakuisuuteen. Seisoin ensin kiinni siivekkeessä ja odotin Laikan hyppyä, joka tulikin aika pikavauhdilla. Toistojen myötä pakitin metrien päähän esteestä ja silti se ampui hyppimään. Näiden harjoitusten linkittäminen radalle olisi se seuraava juttu, mutta mulla loppuu aivot ja ennen kaikkea uskallus tässä kohdassa.

 Viena ja Loltsi Luukissa by Jenny.

Loltsi oli mukana myös. Sille on viime aikoina tullut teini-ikä vol 2. Luoksetulo on turha, paikalla odottaminen nynnyille, autossa voi vauhdin hidastuessa kailottaa (koska vauhdin hidastuminen tarkoittaa pysähtymistä myös motarin rampilla, eikö?), ranskalaista kohti suuta nostavaa sormea voi puolivahingossa vähän puraista. Aika einari. Tänään se kaahaili hölmö ilme naamallaan kentällä ja oli tosi iloinen olemassaolostaan ja kolmesta lihapullasta.

Ranetonta

 

Rane tuli, Rane meni. Kirjoitusinspis on ollut kateissa, mutta Rane eli silti todellista lähiöuroksen elämää muutaman viikon (uskokaa, uskokaa). Julkiset liikennevälineet tai isot tapahtumat eivät tuntuneet lopulta kamalilta ja koirien ja epäilyttävien naapurien ohituksistakin selvittiin. Lihasmassa kasvoi, kokemusta kertyi. Hauska koira, muistutti useimmiten jotakin muuta eläintä kuin koiraa. Kesäleiriltä Rane lähti monta tyttöystävää rikkaampana hurmattuaan naapurin koirat Laikan - ja jopa Loltsin (!!!) lisäksi. Viimeviikkoisessa mätsärissä Rane sai oikeutetusti sinisen ja allekirjoittanut hyvät naurut. Laika pääsi kolmatta kertaa tänä vuonna BIS-kehään voitettuaan sinisen nauhan saaneet pienet aikuiset. Sitten horisontaalinen teletappiystävä lähti takaisin kotiinsa. Kieltämättä kahden koiran hanskaaminen on lenkillä helpompaa ja ruokkiminen simppelimpää, mutta kukapa ei kaipaisi pientä miestä, jolla on tappijalat ja iso pää.

Laika lopetteli agilityn ohjatut ennen kesätaukoa äänettömän ja kädettömän ohjauksen oppituntiin. Säätöä, säätöä ja kohellusta. Mutta hienot kepit sentään. Kesätauon aikana minulla voisi olla kunnianhimoinen tavoite väsätä puomi ja A kuntoon, mutta koska olen viime aikoina kärsinyt varsin paljon tavoitteellisen harrastamisen henkisestä raskaudesta, en ota paineita. Mutta jos nuo esteet etenevät ja irtoaminen paranee, en pahastu.

sattuu.jpg

 Suomen agility-huiput juoksivat viimeisiä valmistelutreenejä SM-kisoja varten, minä juoksin olkavarsi edellä päin seuran keinua, koska Laika pujotteli kovaa ja kauniisti.

Kasvoihan mulle mustelman lisäksi selkärankakin. Ehdin kovasti jo uhota, että koulutan Laikalle juoksupuomin, mutta sitten jäin empimään, näin unta, jossa sillä oli toimiva pysäytyskontakti ja lopulta este osui meillä viikkotreeneihin. Ja sitten kouluttaja sanoi, että nyt ämmä perkele. Mikä oli ihan oikein. "Sulla on kohta kisavalmis koira ja sä mietit yhtä kontaktia." Tru dat. Nyt Laika läimii himassa live well, laugh often, jotain muuta cheesyä siinä vielä oli -tiskirättiä ja mä yritän pysyä tassujen vauhdissa mukana. Kohta alkaa seuran treenien kesätauko, ehkä meillä on sen loputtua jonkinlainen puomin yritelmä kasassa. Kohti ääretöntä ja sen yli.

Pujotteleva velociraptori. <3
Jennyn kuva.

PS.
Laikan agility-kisakirja on ostettu.

Hillevin kuulumisia - ja vähän muutakin

Rane sanoo moi. Se on uupeltunut keskelle työhuoneen lattiaa, nukkuu kieli etuhampaiden välistä pilkottaen ja näyttää norpalta. Sillä on ollut rankkaa. So far, so good, enää se ei murjota pyykkitelineen alla, vaan tohottaa häntä pystyssä ympäri kämppää (ellei nuku), yleensä Laikan perässä. Välillä ne tömistelevät pitkin asuntoa niin, että pelkään joutuvani keräämään ne alakerran naapurin kyökin lattialta. Ulkosalla se on aika käypänen peli. Voin pitää sitä vapaana eikä sillä ole mitään suuria intohimoja lähteä kauas, se menee Laikan vanavedessä ja tulee kutsusta luo. Tänään uimareissulla sillä taisi pari kertaa juolahtaa mieleen, että naapurirannalla oli koiria, mutta se pysyi kuitenkin omalla markilla. Hihnassa varsinkin tuijottavat lajitoverit ovat vähän outoja ja biitsillä se buhahti paikalle suhahtaneelle maastopyöräilijälle, mutta rauhoittui nopeasti. Bussissakin se ehti matkustaa eikä siinä ollut mitään kummallista.

Rane on aika hauska. Se näyttää ihan dobermannin väriseltä mäyrältä. Se mahtuu Laikan ali kumartumatta. Se meni suvereenisti uimaan. Kun se heiluttaa häntää, koko koira vatkaa puolelta toiselle. Seuraavaksi me mennään käymään Korsossa, junassa ja jossain vaiheessa meidän seuran kentällä. Sivumainintana on pakko sanoa, että kotioloissa Ranskis vaikuttaa näppärältä motivoitavalta, kun se kelpuuttaa niin ruoan kuin lelunkin ja vielä taistelee aika hyvin. Toisten koirien hiljaiseen ohitukseen pitää keksiä kahdesta sovelluksesta toinen, joko vastaehdollistaminen tai toinen toiminto. Mietin käsikosketusta, mutta valitettavasti minulla ei ole orangin yläraajoja, joita hillevin mataluusluokan koira vaatisi.

Mitäs nimesin koirani avaruushauvelin mukaan.

Tokoon me ei olla koskettu. No paitsi vähän iltalenkillä. Käpyjä ja maahanmenoja. Rentoja, mukavia, nopeita, vähän toistoja, runsaasti käpyjä. Puudelin silmät tuikki, aivoissa raksutti ja menin tyytyväisenä petiin. 

Agility oli hauskaa. Meillä oli sylkkäreitä. Teen periaatteessa kaiken ihan oikein, mutta Laikalle on luontaista tehdä ylimääräinen pyörähdys puudelin akselin ympäri. Ei tosin aina, mutta sen verran usein, että jotain sille pitää tehdä. Toisin sanoen opetellaan sylkkäreihin yhteinen kieli ja vihjesana ja toivotaan parasta. Sivupisteessä oli keinu, joka on niin nätti, ettei sille oikein voinut tehdä muuta kuin todeta, että Laika tarvitsee seuraavaksi keinullista ratatreeniä.

Kuvia päivän uimareissulta ja yhden illan sienimietintötuokio:

Rane on meri- ja maamakkara.

Erisävyisiä pellehyppyjä. Joo, Laika oli vähän ilmavalla tuulella. (Ja joo, damin heittäminen, kuvan ottaminen ja onnistunut rajaaminen ON vaikeaa samanaikaisesti!)

Tästä, josta on vain aivan järkyn epäkuranttia kuvamateriaalia tarjolla, olen erityisen iloinen: kolme hepuliepeliä eli Loltsi liitty biitsibileisiin myös. 

ARE YOU WANNA DIE

---

 HOLY SHIIIIIIIIIT

 TÄMÄ ON MYSTEERI. MIKÄ SE ON, SAANKO SEN?

 SE ON... SIENI.

Kesäleiriläinen

Tässä on uusi boosteri meidän kokoonpanoon! Se on lancashirenkarjakoira Rane, joka tuli kesäkuun projektiksi tutustumaan lähiöelämään, kulkemaan mätsäreissä ja tekemään muita koiramaisia asioita, mitä noiden päänmenoksi keksin. Toistaiseksi kesäleiriläinen on mököttänyt oman laumansa perään, mutta lenkkeily sujuu ja Laikan perässä se juoksee töpöjalat viuhuen ja pyöreä hanuri pomppien. Hassua katsottavaa, kun on tottunut pitkäsäärisiin puudelibeibeihin. Rane on on mököttänyt sisällä, mutta reipastui, kun kävimme lenkillä ja vähän valokuvaamassa.

 Korvamoikkaus.