Rane tuli, Rane meni. Kirjoitusinspis on ollut kateissa, mutta Rane eli silti todellista lähiöuroksen elämää muutaman viikon (uskokaa, uskokaa). Julkiset liikennevälineet tai isot tapahtumat eivät tuntuneet lopulta kamalilta ja koirien ja epäilyttävien naapurien ohituksistakin selvittiin. Lihasmassa kasvoi, kokemusta kertyi. Hauska koira, muistutti useimmiten jotakin muuta eläintä kuin koiraa. Kesäleiriltä Rane lähti monta tyttöystävää rikkaampana hurmattuaan naapurin koirat Laikan - ja jopa Loltsin (!!!) lisäksi. Viimeviikkoisessa mätsärissä Rane sai oikeutetusti sinisen ja allekirjoittanut hyvät naurut. Laika pääsi kolmatta kertaa tänä vuonna BIS-kehään voitettuaan sinisen nauhan saaneet pienet aikuiset. Sitten horisontaalinen teletappiystävä lähti takaisin kotiinsa. Kieltämättä kahden koiran hanskaaminen on lenkillä helpompaa ja ruokkiminen simppelimpää, mutta kukapa ei kaipaisi pientä miestä, jolla on tappijalat ja iso pää.
Laika lopetteli agilityn ohjatut ennen kesätaukoa äänettömän ja kädettömän ohjauksen oppituntiin. Säätöä, säätöä ja kohellusta. Mutta hienot kepit sentään. Kesätauon aikana minulla voisi olla kunnianhimoinen tavoite väsätä puomi ja A kuntoon, mutta koska olen viime aikoina kärsinyt varsin paljon tavoitteellisen harrastamisen henkisestä raskaudesta, en ota paineita. Mutta jos nuo esteet etenevät ja irtoaminen paranee, en pahastu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!