Ranetonta

 

Rane tuli, Rane meni. Kirjoitusinspis on ollut kateissa, mutta Rane eli silti todellista lähiöuroksen elämää muutaman viikon (uskokaa, uskokaa). Julkiset liikennevälineet tai isot tapahtumat eivät tuntuneet lopulta kamalilta ja koirien ja epäilyttävien naapurien ohituksistakin selvittiin. Lihasmassa kasvoi, kokemusta kertyi. Hauska koira, muistutti useimmiten jotakin muuta eläintä kuin koiraa. Kesäleiriltä Rane lähti monta tyttöystävää rikkaampana hurmattuaan naapurin koirat Laikan - ja jopa Loltsin (!!!) lisäksi. Viimeviikkoisessa mätsärissä Rane sai oikeutetusti sinisen ja allekirjoittanut hyvät naurut. Laika pääsi kolmatta kertaa tänä vuonna BIS-kehään voitettuaan sinisen nauhan saaneet pienet aikuiset. Sitten horisontaalinen teletappiystävä lähti takaisin kotiinsa. Kieltämättä kahden koiran hanskaaminen on lenkillä helpompaa ja ruokkiminen simppelimpää, mutta kukapa ei kaipaisi pientä miestä, jolla on tappijalat ja iso pää.

Laika lopetteli agilityn ohjatut ennen kesätaukoa äänettömän ja kädettömän ohjauksen oppituntiin. Säätöä, säätöä ja kohellusta. Mutta hienot kepit sentään. Kesätauon aikana minulla voisi olla kunnianhimoinen tavoite väsätä puomi ja A kuntoon, mutta koska olen viime aikoina kärsinyt varsin paljon tavoitteellisen harrastamisen henkisestä raskaudesta, en ota paineita. Mutta jos nuo esteet etenevät ja irtoaminen paranee, en pahastu.

Hillevin kuulumisia - ja vähän muutakin

Rane sanoo moi. Se on uupeltunut keskelle työhuoneen lattiaa, nukkuu kieli etuhampaiden välistä pilkottaen ja näyttää norpalta. Sillä on ollut rankkaa. So far, so good, enää se ei murjota pyykkitelineen alla, vaan tohottaa häntä pystyssä ympäri kämppää (ellei nuku), yleensä Laikan perässä. Välillä ne tömistelevät pitkin asuntoa niin, että pelkään joutuvani keräämään ne alakerran naapurin kyökin lattialta. Ulkosalla se on aika käypänen peli. Voin pitää sitä vapaana eikä sillä ole mitään suuria intohimoja lähteä kauas, se menee Laikan vanavedessä ja tulee kutsusta luo. Tänään uimareissulla sillä taisi pari kertaa juolahtaa mieleen, että naapurirannalla oli koiria, mutta se pysyi kuitenkin omalla markilla. Hihnassa varsinkin tuijottavat lajitoverit ovat vähän outoja ja biitsillä se buhahti paikalle suhahtaneelle maastopyöräilijälle, mutta rauhoittui nopeasti. Bussissakin se ehti matkustaa eikä siinä ollut mitään kummallista.

Rane on aika hauska. Se näyttää ihan dobermannin väriseltä mäyrältä. Se mahtuu Laikan ali kumartumatta. Se meni suvereenisti uimaan. Kun se heiluttaa häntää, koko koira vatkaa puolelta toiselle. Seuraavaksi me mennään käymään Korsossa, junassa ja jossain vaiheessa meidän seuran kentällä. Sivumainintana on pakko sanoa, että kotioloissa Ranskis vaikuttaa näppärältä motivoitavalta, kun se kelpuuttaa niin ruoan kuin lelunkin ja vielä taistelee aika hyvin. Toisten koirien hiljaiseen ohitukseen pitää keksiä kahdesta sovelluksesta toinen, joko vastaehdollistaminen tai toinen toiminto. Mietin käsikosketusta, mutta valitettavasti minulla ei ole orangin yläraajoja, joita hillevin mataluusluokan koira vaatisi.

Mitäs nimesin koirani avaruushauvelin mukaan.

Tokoon me ei olla koskettu. No paitsi vähän iltalenkillä. Käpyjä ja maahanmenoja. Rentoja, mukavia, nopeita, vähän toistoja, runsaasti käpyjä. Puudelin silmät tuikki, aivoissa raksutti ja menin tyytyväisenä petiin. 

Agility oli hauskaa. Meillä oli sylkkäreitä. Teen periaatteessa kaiken ihan oikein, mutta Laikalle on luontaista tehdä ylimääräinen pyörähdys puudelin akselin ympäri. Ei tosin aina, mutta sen verran usein, että jotain sille pitää tehdä. Toisin sanoen opetellaan sylkkäreihin yhteinen kieli ja vihjesana ja toivotaan parasta. Sivupisteessä oli keinu, joka on niin nätti, ettei sille oikein voinut tehdä muuta kuin todeta, että Laika tarvitsee seuraavaksi keinullista ratatreeniä.

Kuvia päivän uimareissulta ja yhden illan sienimietintötuokio:

Rane on meri- ja maamakkara.

Erisävyisiä pellehyppyjä. Joo, Laika oli vähän ilmavalla tuulella. (Ja joo, damin heittäminen, kuvan ottaminen ja onnistunut rajaaminen ON vaikeaa samanaikaisesti!)

Tästä, josta on vain aivan järkyn epäkuranttia kuvamateriaalia tarjolla, olen erityisen iloinen: kolme hepuliepeliä eli Loltsi liitty biitsibileisiin myös. 

ARE YOU WANNA DIE

---

 HOLY SHIIIIIIIIIT

 TÄMÄ ON MYSTEERI. MIKÄ SE ON, SAANKO SEN?

 SE ON... SIENI.

Kesäleiriläinen

Tässä on uusi boosteri meidän kokoonpanoon! Se on lancashirenkarjakoira Rane, joka tuli kesäkuun projektiksi tutustumaan lähiöelämään, kulkemaan mätsäreissä ja tekemään muita koiramaisia asioita, mitä noiden päänmenoksi keksin. Toistaiseksi kesäleiriläinen on mököttänyt oman laumansa perään, mutta lenkkeily sujuu ja Laikan perässä se juoksee töpöjalat viuhuen ja pyöreä hanuri pomppien. Hassua katsottavaa, kun on tottunut pitkäsäärisiin puudelibeibeihin. Rane on on mököttänyt sisällä, mutta reipastui, kun kävimme lenkillä ja vähän valokuvaamassa.

 Korvamoikkaus.