keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Ööhhh...



Käytiin eilen Kotkassa ilta-agility-kisoissa. Voitettiin ensimmäinen rata. Se oli vielä ihan normaalia. Toisen radan voittamisen jälkeen tuntui siedettävän epäuskoiselta. Mutta sitten, kun voitimme vielä kolmannenkin ja nousimme siis kisojen aikana kolmosiin, en tiennyt, miten päin olla.

19.4.2016, Kotka, tuomari Anne Savioja

C-hyppyrata, -6,28, sij. 1/5, LUVA
B-agirata, -6,52, sij. 1/5, LUVA
A-agirata, -10,34, sij. 1/5, SERT, siirto kolmosiin!

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Parikymmentä kiloa puudelia ja muita keväthavaintoja



Kevät pikakelauksella: kaikki kuivuu, harrastustöhötystä, koirankakkakeskustelut, iik punkki, aurinko häikäisee, lisää harrastustöhötystä, kukkakuvia, kukka- ja koirakuvia, koirien ajelua, mielensäpahoittajia ihmettelemässä netissä koirien ajelua, koirien ajelun perustelemista (nykyään lähinnä omassa päässä) hyvinvointisyillä ja koskamikseillä. Siirrytään nyt vaikka niihin ajelemisen jälkimaininkeihin, jotka ovat joka vuosi yhtä jännittävät!

Koirien ajeleminen paljastaa nimittäin viimeistään niiden painotilanteen. Vinski (42-43 cm)on kuivan kesän orava. Se ei ole nälkiintynyt, mutta ei siinä kyllä ylimääräistäkään ole. Paino oli kuun alussa 11,5 kiloa, puolitoista kiloa enemmän kuin suunnilleen samankorkuisella äidillään ja suunnilleen saman verran kuin isällään. Se on nyt kutakuinkin sen kokoinen kuin ajattelin siitä tulevan, joten oikeassa painossaan se on siis mutuennustetta isompi. Nyt sitä kevyempi Laika kasvatti 2,5-vuotiaaksi mennessä kilon lisää painoa, joten Vinskistä voisi tulla yli kaksitoistakiloinen. 



Laika (41 cm) on vajaa yhdeksänkiloinen ja hieman, ööh, tukeva. Siihen on tarttunut nyt oikeasti aikuisena lihasta myös niihin paikkoihin, joita pidin ihan epätoivoisina, mutta ajelu paljasti kyllä myös ylimääräistä lastia. Sillä on myös hemmetisti ylimääräistä nahkaa. Tiesin kyllä, että loputtoman marraskuun (="talven") alkuun syödyt Endurancet taisivat jäädä kyytiin. Olikin ensimmäinen kerta, kun mun koira on varsinaisesti lihonut. Loltsilla oli aikanaan päinvastaisia ongelmia ja Paavo oli pyöreä kotia vaihtaessaan. Onneksi näin pari viikkoa ajelemisen jälkeen Laika on hoikistunut sopivasti.


Tämä viikonloppu meni Jennyn huushollin seiniä pystyssä pitäen. Nätit soopelit lähtivät Tallinnaan missikisoihin ja jäin vahtimaan tummanpuhuvia silakoita lahden tälle puolen. Jenny nimittäin otti kohteliaasti tulevan lainamaksikoirani asumaan itselleen (:D). Laikalle Muusa-holsku oli lähinnä ilmaa ja satunnaisesti lievästi ärsyttävä. Vinski puolestaan löysi tyypistä jo ensimmäisellä lenkillä leikkikaverin ja kakarat telmivät sunnuntaina sisällä pitkät tuokiot yhdessä. Molemmilla on aika samanlainen leikkityyli: kovaa riepomista ja kiroilua. Ulkona Vinskin vauhti oli tietysti vielä liikaa ja leluttomissa paineissa piti vähän katsoa päältä, että homma oli reilua. Vinski osaa olla yllättävän nätisti ja säädellä leikkiään ja toimi kyllä tosi hyvänä leikkisetänä kaksi päivää.

Muusasta olisi tosiaan tarkoitus tulla minulle lainakoira agilityyn. Tämä on taas niitä ö-mapin ideoita: bataatin veroinen ohjaaja ja raivojooseppi käyttökoirasukuinen maksikoira. Toivottavasti esteet ja kaikkien osanottajien kudokset pysyvät ehjinä. Muusa vaikuttaa lyhyen tuntemisen perusteella oikein hienolta koirakakaralta: sitä ei pidättele mikään, ja jos pidätteleekin, sille huudetaan tai sen läpi tullaan. Tai yli tai ali. Kyllä te tiedätte.



Laika hoiti tärkeää kyttäystehtävää ja piti huolta, ettei yksikään ohikulkija pääse ohi ilman tiivistä tuijotusta niskassa. Samalla se mätisäkkeili Jennyn sohvan selkänojan muodottomaksi. Yöllä se vei minulta tyynyn ja parkkeerasi sille takapuolensa. Toivottavasti oli pehmeä pefletti. Patja siinä alla oli ainakin ihan ok. Prkl.

Toukokuu onkin jännittävä kuukausi. Sain Laikalle kuun loppupuolelle paikan MH-luonnekuvaukseen ja Vinski menee ennen puoltaväliä luustokuviin ja polvitarkkiin. Kuvautan siltä selän, lonkat, kyynärät ja olat. Silmäpeiliin se menee joskus hamassa tulevaisuudessa, sillä eläinlääkäri, jolle menemme, ei sellaisia tee. Vaikka en voi kummankaan tuloksille yhtään mitään ja koirat ovat ennen ja jälkeen kuvaustensa samoja otuksia kuin sinne tullessaan, minua jännittää silti. Joku Tyyppi nyt sanoo, että tällainen on sinun koirasi. Laikan kohdalla voin tietysti arvailla, mitä tuleman pitää (bingoruudukko on jo täytetty), mutta ilman röntgen-katsetta on vaikea sanoa, miltä Viljamin nivelissä näyttää. Tosin koko elukka on niin vanukas, että olen iloinen, jos lääkäri löytää siitä edes luuta muistuttavaa kudosta.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Metsäläisiä





 Isovillakoira Huima on erikoistunut kiville (ja muurahaispesille...) kiipeilemiseen.



Vinskin emo Hiili.


 Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä, sileää jäätähän tämä vain on? Saisinko vaikka kävyn?
 

Viime aikoina kulkuveri on vetänyt kulkemaan yhdessä ystävien kanssa tai omalla pikkulaumalla. Sää on suosinut ja kevät on ollut kaunis pulppuavine puroineen ja alkavine viherryksineen. Taivaat ovat olleet korkealla. Yhtenä päivänä katsoin Laikaa, joka ravasi irtonaisin, pitkin askelin ja haisteli maata pellolla. Taivas oli poutapilvien läikittämä ja aurinko paistoi. Se oli niin itsensä ja onnellisen näköinen. Niin koira. Niillä on sisäsyntyinen taito elää juuri siellä, missä ne ovat ja hengittävät. Taito, jota ihmisen on opeteltava. Läsnäolo on viime aikoina elänyt ja kasvanut metsässä ja tarttunut sieltä mielen taskuun. Tällaiselle levottomalle sitä on haettava aina lisää, mutta onneksi täällä etelässäkin on vielä taipaleita kuljettavaksi.

The clearest way into the Universe is through a forest wilderness.
—John Muir

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Kevätuomissa


Olipa maukas aprillipäivä. Niin kovasti kuin olisinkin sen leiskankaunokaisen jättää kaikkien ihasteltavaksi (kuulemma vain teksti oli vaikealukuista ja taustamusa puuttui), päätin jatkaa vähän hillitymmällä linjalla. Otin inspiraatiota hipsteri-wilderness-tumblr-grafiikoista ja nappasin tänään sattumalta sopivan kuvan koirista. Nekin ovat nyt nimittäin kesäkauden kuosissa:

perjantai 1. huhtikuuta 2016

KEVÄT ULKKA ja arvonta!



Päätin vaihtaa blogin ulkoasua pirteemmäksi talven jäljiltä! Kerro mitä mieltä olet??? Kysyin telepaattisesti toiveita iekä kukaan silloin vastannut mitään ja toivon että NYT VASTAATTE pliis kommentteihin!!! Vaihdoin fontin isommaksi niin näkee kaikki lukea.. ehkä toive menee perille..



BLogi pon myös saanut kevään kunniaksi monta uutta sponsoria:

Fad Dog
Luppa koiran ruuan
Rainbowin öljyn 

..lisää on tulossa

KUULUMME MYÖS NYKYÄÄN KOIRABLOGIASTRAALI PORTAALIIN. Perustin sen hieman Erillaisille KoiraBlogeille ja hakemuksia saa laittaa linkkiin huom telepaattisesti. Reiki voimablogeja ei hyväksytä



KEVÄÄN KUNNIAKSI JÄRJESTÄN MYÖS ARVONNAN


yhden arvan saat, jos olet blogin julkinen lukija
kahden arvan saat jos olet blgoin julkinen lukija JA laitat arvonta kuvan näkyville omaan blogiin
kolme arvaa saat jos olet blogin julkinen lukija JA laitat arvontakuvannökyville ja kysyt telepanttisesti kysymyksen meidän A&Qpostaukseen


1 palkinto: Laika kaukoparantaa voittajan sieraimet
2 palkinto: homeopaattiset koirankeksit (lähetän hormipulverilla)
3 palkinto lohdutuspalkinto: Vinskin pieru pakaste pussissa

Postaus oli osa vuoden 2016 aprillipilaa. Arvonnan voittajille on ilmoitettu henkilökohtaisesti.