Roturyhmäsuosikit

Haasteiden tekeminen noin kuukausi kovimman trendin mentyä on aina vähän... noloa. Mutta olen syntymänolo, joten tämän voi lisätä siihen mappiin, jota elämäkseni kutsutaan. Lisäksi Jenny halusi jonkun haastavan hänet, joten teen sen nyt heti. Olen aina ollut kova koirarotuintoilija ja tykännyt selata ja luokitella ja listata ja harrastaa muuta vastaavaa minitaksonomiaa koira-lajin sisällä. Ehdin koirattomien vuosien aikana selata roturyhmät ja erilaiset rotukirjat niin monta kertaa läpi, että niiden läpikäynti nyt paljasti samanlaisia ehdollistumia kuin tutun cd-levyn kuuntelu tai vuodenkierron visualisointi. Haaste oli siis ihan omiaan minulle.

(Postauksen kuvat: Wikimedia commons, allekirjoittanut)

FCI 1: Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat)

Voi olla, että on bordercollie on tylsä valinta, mutta en ole mikään erikoisuudentavoittelija-ananasta pizzassa-sekoboltsi. Joten sanon bortsu. Tämä olisi omassa kokoluokassaan järkivalinta, sillä todennäköisyys saada toimiva mieli toimivassa kropassa on isompi kuin monissa muissa roduissa eikä tarvitsisi edes hätyytellä käyttölinjaisia, kun näyttiksissä on paljon toimivia, hyviä koiria. Bortsulla olisi myös pk-oikeudet ja se mahtuisi omaan ihannekokohaarukkaani. Jos siis kaipaan nopsa-aivopaimenta, bortsu olisi valintani.

Ykkösryhmän kunniamaininnat: shetlanninlammaskoira, mudi, lyhytkarvainen hollanninpaimenkoira ja lyhytkarvainen collie


FCI 2: Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat

Kakkosryhmä ei ole erityinen suosikkini, mutta siellä on pari sellaista, joista tykkään hieman enemmän kuin toisista. Pidin joskus rottweilereista ihan toden teolla, mutta nykyisin ryhmän suosikki -kunnia menee vähän pienemmälle appenzellinpaimenkoiralle. Ne ovat vaikuttaneet tavattaessa huumorintajuisilta, työintoisilta pölkkypäiltä.

Kakkosryhmän kunniamaininta: dobermanni

FCI 3: Terrierit

 
Terrieriryhmästä pidän kokonaisuutena kovasti. Halusin nuorempana kovasti karkeakarvaista kettuterrieriä, mutta nykyisin taidan antaa suosikin viitan staffordshirenterrierin kannettavaksi. En tiedä miten joku ei voisi niistä pitää. Iloisia, outoja ääniä päästeleviä tykinkuulia. Nopeita, intensiivisiä, loputtoman hauskoja.

Aivan kalkkiviivoille pääsee kyllä borderi, se kolmosryhmän järkivalinta. Se olisi ehkä oikeassa elämässä minun valintani terrieriksi tähän elämäntyyliin ja laumaan terveystilanteensa, rakenteensa, luonteensa ja turkkinsa tähden.

Kolmosryhmän kunniamaininnat: borderterrieri, manchesterinterrieri, parsonrusselinterrieri

FCI 4: Mäyräkoirat

Kuten jokainen terveydestä (aiheesta) innoissaan oleva, hieman tuomitseva bloggaaja on kulmat rutussa jo sanonut, minäkään en hirveästi innostu mäykyistä. Haasteen hengessä päätin silti valita ns. pienimmän pahan – lähes kirjaimellisesti. Valintani on siis sileäkarvainen kaniinimäyräkoira. Väriä ei kysytty, mutta merle kiitos. Pusi pusi sitä naamaa.

Nelosryhmän kunniamaininnat: karkeakarvainen mäyräkoira – koiramaailman kärttyinen naapurin pappa

FCI 5: Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit

Jokaisen itseään kunnioittavan pohjolan penikan pitäisi valita tietysti joku arktinen hopeanuolirotu. Valitsen siis ibizanpodencon. Hieman kummallisen näköinen, valkokirjava kauriskoira, jolla on hämmentävän hieno luonne. Ainoa este minun ja pitsan välissä on huonot lenkkeilymaastot ja auton puute ja joskus aion korjata podenconpuutteeni. Siihen asti aion huokailla jokaisen ibizan kohdalla kuin heikkopäinen.

Vitosryhmän kunniamaininnat: lapinporokoira, länsigöötanmaanpystykorva, Hopeanuoli akita

FCI 6: Ajavat ja jäljestävät koirat 

SE ON SUOMENAJOKOIRA FINLAND PERKELE

Muistan lapsuudestani mökkinaapurin ajokin, joka aikaa ennen tutkapantoja tulla tollotti mökin pihaan norkoamaan ilmeisesti ajosta väsyttyään (tai mitä nuo jänispiiskat tekeekään t. Lähiöjuntti90) ja syötimme sille sitruunalakuja. Suomenajokoirilla on pääsääntöisesti silmiähivelevän hienot, toiminnalliset rakenteet ja letkeä luonne ja ihailtava sitkeys ja työinto. Minun päässäni se on osa nostalgiaa ja sellaisia perinteitä, joiden näkisin mielelläni säilyvän tulevaisuudessakin.

Kutosryhmän kunniamaininnat: dalmatiankoira (erityisesti sen jälkeen, kun kellin sellaisen kanssa selällään luokan lattialla tänä talvena koulussa)

FCI 7: Kanakoirat

 
Seiskaryhmästä suosikkini on bretoni. En oikeastaan keksi tälle muuta selitystä kuin sen kompaktin koon, yleispätevän söpöyden ja joskus hämyisellä 2000jotain-luvulla dogsitter-kurssilla tapaamani kurssikaverin otuksen, joka oli nätti ja luonteeltaan hurmaava. En ymmärrä kanalinnuista yhtään mitään ja lintukoiraa en siis tarvitse. 

Seiskaryhmän kunniamaininta: lyhytkarvainen saksanseisoja (koska miksen pitäisi 20+ -kiloisesta sileästä urheilu-Vinskistä)

FCI 8: Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat

Kasiryhmässä on useita rotuja, joista pidän. Kolmea olen eläissäni harkinnut tai edes ihkuttanut kovasti. Suurin suosikki, ainakin tällä hetkellä, on kuitenkin labradorinnoutaja. Se on monipuolinen, se on nopea, se on iloinen, se on jyrä, se on mahtava. Se syö, ui, karvastaa ja ainakin yksi yksilö koppaa ilmasta kokonaisia raakoja kananmunia ja syö ne parilla haukulla. Minulle yksi tällainen, kunhan tarvitsen isompaa pk- ja nomekoiraa (ja selvästi joskus vielä tarvitsen).

Kasiryhmän kunniamaininnat: englanninspringerspanieli (silitä tällaista kuonosta ja huulista ja tule kertomaan, ettet pitänyt siitä), espanjanvesikoira, kiharakarvainen noutaja, käyttölinjainen cockerspanieli

FCI 9: Seura- ja kääpiökoirat

Keskikokoinen villakoira. Söpöjä ja kivoja pikku kakkamussukoita. Tykkään syöttää lusikalla ja kuunnella niiden pieruja omalta tyynyltäni stereona yöt läpeensä. Kiva, kun eivät ikinä ui kurassa eivätkä halua listiä hiiri- ja myyräystäviäni.

Ysiryhmän kunniamaininnat: kääpiövillakoira (terve tällainen kivalla kropalla, kreisillä luonteella ja suvulla, joka ei ole matadorien saastuttama, niin kiitos, ottaisin 8 kpl), kromfohrländer ja terve cavalier kingcharlesinspanieli

FCI 10: Vinttikoirat

Yleisesti ottaen pidän vinttikoirista aika paljon. Oma suosikkini on greyhound, joka tosin on vähän kyseenalainen vastaus juuri tähän haasteeseen, koska suurin osa niistä koirista, joihin olen ihastunut, on nimenomaan FCI-kantakirjojen ulkopuolisia koiria ja käytännössä omaa rotuaan. Näyttelyversio ei iske. Mutta tällaisen bodaripyllyisen liekkipipokoiran ottaisin mielelläni, mutta minulla ei ole sille turvallisia juoksumaastoja. Tykkäisin kyllä katsella tällaisen superurheilijan menoa.

Kymppiryhmän kunniamaininta: whippet (eli miniatyyri-reihauntti!)

 •••

Löytyikö yhteisiä suosikkeja?