Kakka-herne-pylly-sivu... SIVU!

Erica ja Jenny kutsuivat minut ex tempore –päivätokoihin ja lähdimme sulan maan perässä Tikkurilaan. Asfaltti rahisi ja kesken treenien paistoi aurinko. Kevät tulee ja mämmi maistuu!

Laika oli erinomaisen hyvällä tuulella ja se oli virkeä, mutta ei keulinut liikaa. Keskityin sen kanssa hiomaan ensin hieman seuruuta hyvällä menestyksellä. Oikealle käännöksien hankaluudesta ollaan kammettu jo yli ja olivat oikein hienoja, kunhan itse muistan vain kävellä oikein enkä kuin silli. Juoksuosuuksissa Laika alkaa ilmeisesti muistella agilityä, koska seuruusta tulee todella pomppuisaa. Olen nyt palkannut sitä mahdollisimman pian temponmuutoksen ja pomputtoman askelluksen jälkeen namilla sen taakse, jotta mikään ei viestisi sille, että imase räät ohjaajan nenästä. Toimi ainakin tänään tehdyillä toistoilla. Erica myös tarjoili meille liikkurihäiriöitä ja Laika taisi kerran mulkaista perässähiihtäjää ja sitten oli oma söpökakkaraitsensä.

Ollaan työstetty myös seisomista kosketuskepillä. Se oppi sanallisen vihjeen hyvin nopeasti ja yleisti homman i-s-vaihdosta myös m-s-vaihtoon ja tekee niitä ihan hyvällä onnistumisprosentilla myös ulkona. Seuraava askel olisi kehittää sille joku ymmärrys pysähtymisestä ja linkitellä opittua seuraamisen yhteyteen. Tähän käytän varmaan kurre-temppua, niin Lärsä pääsee pomppimaan ihan luvalla.

Olen hivuttanut sen tietoisuuteen nyt myös peruuttamista ja alustalle peruuttamista takajalkatarget mielessäni. Pääsemme varmaan/-sti (:D) tokon alokkaasta ja jopa avoimestakin läpi nykyisillä kaukoilla, mutta jatkossa on aika iso riski, että liike vie pikkukoiron mennessään. Laika ei tajua pyllyään kauhean hyvin ja voin kertoa, että varsinkin nyt, kun elävä vertailukohta asuu samassa laumassa, opetan jokaiselle koiranpennulle kropanhallinnan aakkoset!

Yritettiin muuten vielä juksata Lassi lähtemään luoksetuloon jekkukäskyistä, joita Erica huuteli, mutta ei se lähtenyt, vaikka Erica sanoi tyhmiä sanoja. Viisas Lassi.

Nii ja Laika on ilmoitettu supermöllitokoon! Wuu!

Vinskin treeni oli lähinnä pieni sekametelikiisseli. Olen viime aikoina treenannut tokoa enimmäkseen Laikan kanssa ja Vinski on tehnyt kaikkea sekalaista ja juossut ja auttanut minua läksyissä. Se tuntui aluksi vähän vetämättömältä ja siinä omaa pehvaansa vilkuillessaan ajattelin, että sillä on varmaan pyllynreikätulehdus ja hännänirtoamistauti, mutta olikin vain kakkahätä. En tiedä, onko kyseessä ihan pysyväisluonteinen juttu vai nuoren koiran päänasia, mutta Vinski reagoi vastaaviin tarpeisiin paljon kovemmin kuin Laika. Tuntuu siltä, että Laika on aina juossut 34 estettä kupla otsassa ja seurannut kilometrin perään, mutta Vinskiä alkaa kiukuttaa, kun pissahätä kolkuttaa ovelle. Onneksi se on tiukan sisäsiisti ja ongelma on todella helposti ratkaistavissa ennakoinnilla.

Vinski treenasi seuruuta lelupalkalla. Se on niin alkutekijöissään, että taitamme matkaa perusasentojen välillä kaksi metriä ja palkkaan sen joko edestä tai takaa vähän riippuen sen paikasta. Haen sille isoa intoa tehdä pitkääkin pätkää ja liikkeen odotusarvon pohja syntyy nyt. Hirveän hauskaa sillä oli, vaikka olin vähän pihalla ja tuntuu, että kolmannes hyvistä toistoista meni ohi. Mutta se osasi oikein hyvin sen, mitä en itse töppinyt ja sen kanssa leikkiminen on Iso Ilo.

Vinskin häiriönsieto oli tänään tosi hyvää, vaikka tuttu porukka on aina helpoin. Se luopui häiriöistä tosi hyvin (ja niitä oli!) ja teki hienoja siirtymiä ja malttoi olla tauollakin. Tehtiin sivutoimisesti vähän kapulan pitoa, kun huomasin, ettei sille ole oikein vihjettä ja se olisi hyvä olla olemassa. Vinski on duunaillut Laikan tapaan erinäisiä kaukojuttuja ja pohjataitojensa takia se on taitavampi. Omaa kehityskaartaan on kiva katsoa näin!

Kuvista näkee, että Viljamin naama on suittu ja hirveän karvan alta paljastui komea otus. Nenä on tosi pitkä ja naama on leventynyt edellisestä ajelusta eli toivoa on, että siitä tulee muutakin kuin pillinenäinen muurahaiskarhu.

Meitä on muuten ollut viihdyttämässä hauska bc-tyttö Peppi. Tyyppi on Vinskin parhaimpia riehukavereita ja niillä on ollut hauskaa ensimmäisestä sivutaklauksesta asti. Superkiltti silopää Peppi on paitsi piristänyt arkea myös saanut omat mustit näyttämään aivan vandaaleilta. Tästä yhden naisen koirahoitolasta tuonnempana lisää.