Kuulun siihen joukkoon ihmisiä, joiden koirilla on tavaraa yli tarpeen. Pantojen määrää ei sentään mitata kymmenissä, mutta kyllä niitä vaan jotenkin kertyy. Taannoin osuin hullulla Porvoon-ristiretkellä kangaskauppaan kanssapuudelisti Leena Nurmen kanssa ja löysin kankaan, joka sopi Laikan agility-pannaksi (Koska Koiralla Kuuluu Olla Sellainen™). Leena tekee käsin pantoja sun muita tilauksesta, joten mun ei tarvinnut hirveän pitkään miettiä, kuka sen pannan ompelee ja mistä. Ja koska toinen sai, niin piti toisenkin, joten Leena ompeli myös Loltsille pannan samasta laarista löytyneestä diabetes-luokan ällösöpöstä donitsi-kahvikuppi-kankaasta. Huomannette, että olen fiksoitunut japanilaisiin puuvilloihin...
Tähtiä! Sydämiä! Donitseja! Keijupölyä! Loltsi!
Laikan panta on kuusi senttiä leveä ja kirkkaanoranssi vuori mätsää Berran agility-suolen hihnan (se näyttää ihan suolelta!) oranssiin tukinyloniin.
Pannat ovat ensinnäkin pirun suloisia, mutta sen lisäksi niissä on hitsatut metalliosat, päälliskankaiden sisällä tukikankaat ja satiinivuoret. Herkkäturkkisille koirille satiinivuori on hyvä turkinsäästäjä. Mua kuvottaa se ajatus, että turkkia pitäisi säästellä koiran niskan terveyden kustannuksella ja käyttää superohuita satiinipantoja tai luiruja ketjuja päivittäin. Esimerkiksi Leenan oma Meikku-keskari käyttää omistajansa tekemiä pantoja joka päivä ja niskatukassa ei pannan leveys näy.
Sertimimmi ja pähee fleda.
PS. Laikan posetustyyli on aika pälli:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!