Levottomat jalat

Laikalla on neljä omaa jalkaa, jotka menevät menevät lujaa. Mutta se ei riitä, vaan omien jalkojensa lisäksi sillä on fiksaatio mun jalkoihin! Olen jo pidemmän aikaa funtsinut, että se taitaa lukea jalkojen rintamasuuntaa erittäin tarkasti ja sunnuntaisissa agility-treeneissä se sitten vahvistui. Harjoituksen pääpointti eli valssit menivät hyvin, Laika kääntyi erittäin tiiviisti ja reagoi jo mun rintamasuunnan vaihdokseen. Sen sijaan mun täytyi ponnistella aika kovasti, että sain sen irtoamaan hypyltä mutkaputken oikeaan päähän. Se meni tasan sinne, minne ohjaajan jalat näyttivät ja luonnollisesti siinä oli vielä hieman hiomista. Kun sain jalat kuriin, irtosi koirakin. Sivuhuomatuksena muuten sanottakoon, että takaakierto osana rataa toimi (kunhan vain en seisonut pölkkynä hypyn siivekkeen edessä). Aika jees!

Long story short: opiskele jalkasi. Mutta kun ne ovat niin kaukana aivoista!

Viikon toinen treenin aihe oli - ja on - keinu. Laika pääsi vähän jännittämään keinun liikettä, kun estettä ahnehdittiin eteenpäin vähän liiallisella tahdilla, mutta fiksaaminen on alkanut ihan mukavasti. Alkuun plääninä oli käyttää seuran laskettavaa keinua, jotta saisin käytettyä ruokaa suurempaa motivaattoria eli lelua, mutta lopulta nakkasin suunnitelman roskakoppaan, kun edistyminen ei ollut kummoista. Palasin aivan alkuun eli pelaamaan the bang gamea, ensin Sporttiksella kehusanalla ja nakeilla. Laika pörräsi aika paljon häiriöiden perässä ja vaati houkuttelua, mutta edistyi sitten kuitenkin alkutilanteesta jonkin verran. Homma jännitti, mutta samalla se oli innoissaan, kun sai kokeilla omasta päästään.

Seuran kentällä otin esiin naksuttimen. Olen aiemmin vähän pelännyt julkista naksuttelua (koska naksutin on pro-kouluttajan väline ja paineet siksi kova, vähänkö oon hassu), mutta nyt rohkaistuin ja sain kahden session aikana muun harjoittelun ohessa varovaisesta keinun hipaisusta vakaan painalluksen!

Kotona sitten rakensin oman keinun, koska kyllähän sitä voi harrastuksen eteen tehdä esteettisiä kompromisseja. Pöllin sain koululta vanerilevyn ja löysin metsästä hylätyn ojaputken, nikkaroin ne yhteen ja laitoin levyn toiseen päähän Pentti Saarikosken runokokoelman painoksi. Toimii! Ensitestauksella tämä helvetin ruma kapine houkuttelee pieniä Laikoja painelemaan levyä alas. Vakaa aie on päästä tassulla läpsimisestä nopeasti siihen, että Laru hyppää sivusta laudalle painamaan sen alas.