MachDonald's tai jotain

 Bitches got 'em prizes.

Huomenta, blogi. Duunit loppui ja elämä alkoi. Viimeistä varsinaista lomapäivää juhlittiin mätsärikeikalla ja agility-treeneillä. Aikamoiset bailut ne olikin, meikkis oli puoli päivää ihan pihalla, mutta treenit olivat onnistuneet ja karvapullat pokkasivat mätsäristä pari pokaalia, herkkuja ja säkillisen ruokaa! Loltsi voitti veteraanit turbokeihästyylillä* ja Laika oli nuorten koirien SIN3. Loltsi kuulemma liikkui ikäisekseen upeasti ja tuomari piti sen turkista ja päätupsusta. Hihi. Nuorten koirien tuomari taas kysyi Laikan rotua ja totesi sen olevan melko epätyypillisen näköinen rotuisekseen. Mitäpä sitä valittamaan, ihminen, joka ei harrasta rotua, mutta käy kenties näyttelyissä saa todennäköisesti villakoirista aivan erilaisen kuvan kuin sellainen, jolla niitä pyörii tuttavapiirissäkin tusinakaupalla.

*Osallistuin penikkana alakoulun olympialaisissa "kunhan johonkin lajiin, öh" -mentaliteetilla turbokeihäänheittoon. Voitin ensimmäisen (ja ainoan) urheilukultamitalini, jonka saavuttamisessa ei ollut koira apuna. Olin ainut osanottaja. Heitin melkein maikkaa päin naamataulua.  

 Voi jumalauta oikeesti, riittää tää typerä pokaalien kanssa pelleily, haluun mun ILTARUOAN.

Mätsärin ja treenien väliseksi ajaksi valuimme kaverin nurkkiin juomaan kahvia ja ratkomaan sudokuja. Mun todellinen first world problem oli palkintokasan raahaaminen paikasta toiseen, kun pokaalit perkele painoivat niin sikana eikä ruokasäkkikään ihan ilmaiseksi leijunut. Voittaminen ei oo helppoo! Laika loikoi keskellä keittiön lattiaa ja latasi akkuja, Loltsi hönki kaverin jalkapöytää vasten kuulemma kamalan kivasti ja lämpimästi. 

Agilityn jatkuminen on ihan parasta. Heräsin tosin aamuseitsemältä ja se kostautui sitten iltaan mennessä, koska olin treeneissä aivan totaalisen kujalla. Homman nimi oli irtoaminen sekä keppi- ja keinutreeni. Kepeillä se ei salli vielä yhdenkään verkon irroittamista, mutta sillä alkaa olla jo tekniikka takaraivossa. Irtoaminen sujui siltä aika hiton näppärästi, lähetin sen yhdellä eteen-käskyllä kahden hypyn ja putken läpi apupalkkaajalla olevalle palkalle ja sehän sinkosi kuin ohjus. Hih, mikä elukka. 

Keinu on meillä pieni ongelma. Olen vähän harmissani, että tuli ahnehdittua sitä liikaa kerralla, sillä nyt se on pulman paikka. Seuralla on onneksi laskettava keinu, jota voi hyödyntää ja saan palkkaukseen mukaan pallon. Mun logiikan mukaan sen pitäisi helpottaa asiaa, lelu kun motivoi Laikaa ruokaa paremmin, vaikka vetäähän ne namitkin aika pirun hyvin. Otin tänään yhteensä kuusi toistoa tosi matalaksi lasketulla keinulla ja loppupäässä harkkoja se alkoi osoittaa jo rauhoittumisen merkkejä.

PS. Mach show..?