Valssi, pakkovalssi, sylkkäri, takaaleikkaus, kepit, keinu, puomi, tästähän sais jo biisin

"Huumoria." t. Internets

Tällä viikolla agility on ollut yhtä valssia. Tiistaina normiversiota ja torstaina pakkovalssia (sekä sylikäännöstä ja takaaleikkausta). Lisäksi keppi- ja kontaktitreeni on jatkunut. Tämänhetkiseen keppitilanteeseen olen erittäin tyytyväinen, Laika nimittäin tajuaa jo hakea kepit, kun ne on sijoitettu osaksi rataa (enkä edes nähnyt näkyjä, vaan koulutusohjaaja totesi saman). Se myös pujottelee kivalla rytmillä ja erinomaisessa asennossa ja motivaatio mennä loppupalkalle on KOVA. Ollaan otettu kuuden kepin sarja verkoilla kymmenkunta kertaa.

Puomista Laika löysi uuden lempiesteen edellisten (hypyn, pituuden, putken, pussin, keppien ja pöydän...) lisäksi. Tiistaina se sai juosta sen läpi kerran ja torstaina se olikin sitä mieltä, että höhö, nakkia ja juoksentelua, kiitos kyllä! Samaa sortimenttia oli keinun treenaus. Etenimme the bang gamesta keinun suorittamiseen siten, että keinu laskeutui maksipöydälle ja törmäys oli muutenkin vaimennettu. Laika ei ollut moksiskaan ja veti alastulolla nakkeja kitaansa kuin krokotiili. En ala juhlia suotta, mutta voiko perusasioiden opettaminen olla oikeasti näin sujuvaa?! Uskomatonta.

Käsintehty ja Täydellisen Uniikki piirros tiistain valssiharkasta: 

Harjoituksessa jokainen puolenvaihdos piti siis toteuttaa valssilla ja koko rata myös aloitettiin sillä istuttamalla koira ykkösesteen taakse ja ohjaamalla se oikealla kädellä yli vaihtaen kakkoshypylle vasempaan. Violetti rasti merkkaa ohjaajan lähtökuoppaa. About. Mittakaavahan on muutenkin kuin sorsan aivoissa. Laika piti vauhdin hyvin, myös kakkos-kolmosesteillä, mikä oli aika yllättävää, koska vastaavanlaiset takaakierrot ovat muuten hankalia ja ihan alkutekijöissään. Se sai kiihdytettyä melko kiitettävät kierrokset tällaisella mutkaisellakin pätkällä. Hieno koira! Kieputtelu tuntuu aina superilta, varsinkin kun koira kulkee. Kakkosryhmältä loppui vähän aika kesken eikä me tehty esteillä toista harjoitusta, mutta se olisi jatkunut numeroimatonta hyppyä kohden vitosesteeltä.

Tiistain ja torstain toiset harjoitukset olivat käytännössä samat. Torstain treenissä, jonka estejärjestys ylläolevassa kuvassa on, oli aika mielenkiintoinen. Laika ensinnäkin hylki kaikki takaakiertoyritelmät ensimmäisillä kerroilla kolmos-nelosesteillä. Mua ei yllätä, koska sitä ei ole sille esteillä opetettu ja sen puoleen sitä ei mun mielestä voi vaatiakaan. En tiedä, kuinka yleisesti koirille opetetaan takaakierrot molempiin suuntiin käskyillä ja sitä treenataan erikseen, mutta mun mielestä se on se koiran kannalta loogisin ja mukavin tapa. Loltsillekin se olisi aikanaan tehnyt ihan hyvää. Yhdenkin takaakierron (muistaakseni takaakierron) se ratkaisi menemällä läpi hyppyesteen siivekkeen pinnojen välistä! Jälkikäteen ajateltuna herkkääkin herkemmin ohjaajaa lukevalta koiralta vaadittiin silloin aikamoista ja se vain vastasi siihen, kuten parhaiten taisi. Joka tapauksessa Laika selvisi takaakierroista ihan hyvin osaamistasoonsa nähden, kunhan keilasin sen riittävän kauas oikealle linjalle ja otin sen haltuun. En tiedä kyllä, oppiko se hirveästi. Tätä kommellusta lukuun ottamatta se vipelsi edelleen kuin vinttikoira. Ja mikä hienointa, se haki kepit. Tämä tapahtui, kun kutoseste käännettiin aloitusesteeksi ja kepit olivat toisena.

PS. Harrastustoverini on aatelista syntyperää.

Mätsäriturnee

Tämä viikonloppu on mennyt varsin mätsäripainotteisissa merkeissä pitkin Uuttamaata (kiitos vain kyydeistä Erica ja Jenny!), lauantaina Kirkkonummella ja sunnuntaina Karjaalla. Vekoran lauantaimätsäriin meidät houkutteli putkiralli ja Karjaalla taas tapasimme Laikan suloista Ansa-siskoa.

Pällihandler. Kuvan vasemmasta laidasta pilkistävä beagle voitti pienet punaiset oikeutetusti seisomalla häntä tojossa kuin töpseliä lipaisseena.Kuva Erica.

Putkiralli ei mennyt aivan PUTKEEN (hörr hörr). Ensimmäisellä yrityksellä Kiira-belgi murtautui häkistään ja pölähti kesken suorituksen radalle. Uudella yrityksellä taas unohdin esteiden järjestyksen, kun rata koostui tosiaan pelkistä putkista. Laikaan olin enemmän kuin tyytyväinen, se ei ollut milläsäkään taivaalta tippuneesta tervusta ja loppupalkan jälkeen se ei olisi millään lähtenyt pois radalta. Mulla oli suuria vaikeuksia pysyä sen juoksunopeudessa varsinkin, kun radalla oli vaikeampia kohtia kuin mitä me ollaan harjoiteltu. Yleisöllä sen sijaan oli varmasti hauskaa, sillä Laika örvelsi välillä myös putkien yli huvikseen. Missikisoissa menestys oli vähän parempaa: Laika sai ensimmäisen punaisen nauhansa ja sijoittui vielä punaisten neljänneksi.

Laika ja Ansa.

Karjaalla meidät päihitettiin ja Laika sai sinisen nartsan muiden sinisten jatkeeksi. Porukkamme belgit pokkasivat sijoitusrusetit, mutta Ansa se varsinainen palkintohaukka oli voittaessaan superhandlerinsa kanssa ensin lapsi ja koira -kisan ja myöhemmin BIS2-sijan. Kyllä mäkin olisin antanut Ansalle kaikki palkinnot, ei sillä.

Hyvä esimerkki siitä, millainen on villakoira karvoilla ja ilman. 

Huomisiltana meillä eletään keskivertoa jännempiä aikoja, koska meitä odottaa agilityn alkeiskurssin hallittavuustesti ja sitä myötä mahdollisuus päästä ensinnäkin alkeiskurssille ja Ihan Oikeaan Agility-seuraan mukaan. Suuri kuumotus on kulkenut mukana jo pari viikkoa ja olisi jo ihan perkeleen kiva päästä siitä eroon!