Tämä viikonloppu on mennyt varsin mätsäripainotteisissa merkeissä pitkin Uuttamaata (kiitos vain kyydeistä Erica ja Jenny!), lauantaina Kirkkonummella ja sunnuntaina Karjaalla. Vekoran lauantaimätsäriin meidät houkutteli putkiralli ja Karjaalla taas tapasimme Laikan suloista Ansa-siskoa.
Pällihandler. Kuvan vasemmasta laidasta pilkistävä beagle voitti pienet punaiset oikeutetusti seisomalla häntä tojossa kuin töpseliä lipaisseena.Kuva Erica.
Putkiralli ei mennyt aivan PUTKEEN (hörr hörr). Ensimmäisellä yrityksellä Kiira-belgi murtautui häkistään ja pölähti kesken suorituksen radalle. Uudella yrityksellä taas unohdin esteiden järjestyksen, kun rata koostui tosiaan pelkistä putkista. Laikaan olin enemmän kuin tyytyväinen, se ei ollut milläsäkään taivaalta tippuneesta tervusta ja loppupalkan jälkeen se ei olisi millään lähtenyt pois radalta. Mulla oli suuria vaikeuksia pysyä sen juoksunopeudessa varsinkin, kun radalla oli vaikeampia kohtia kuin mitä me ollaan harjoiteltu. Yleisöllä sen sijaan oli varmasti hauskaa, sillä Laika örvelsi välillä myös putkien yli huvikseen. Missikisoissa menestys oli vähän parempaa: Laika sai ensimmäisen punaisen nauhansa ja sijoittui vielä punaisten neljänneksi.
Laika ja Ansa.
Karjaalla meidät päihitettiin ja Laika sai sinisen nartsan muiden sinisten jatkeeksi. Porukkamme belgit pokkasivat sijoitusrusetit, mutta Ansa se varsinainen palkintohaukka oli voittaessaan superhandlerinsa kanssa ensin lapsi ja koira -kisan ja myöhemmin BIS2-sijan. Kyllä mäkin olisin antanut Ansalle kaikki palkinnot, ei sillä.
Hyvä esimerkki siitä, millainen on villakoira karvoilla ja ilman.
Huomisiltana meillä eletään keskivertoa jännempiä aikoja, koska meitä odottaa agilityn alkeiskurssin hallittavuustesti ja sitä myötä mahdollisuus päästä ensinnäkin alkeiskurssille ja Ihan Oikeaan Agility-seuraan mukaan. Suuri kuumotus on kulkenut mukana jo pari viikkoa ja olisi jo ihan perkeleen kiva päästä siitä eroon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!