I-HAH, toivottavasti tuleva agility-seuramme, järjesti agilityn koulutusohjaajakoulutuksen ja päädyimme kaverin vinkistä sinne Laikan kanssa harjoituskoirakoksi. Olimme opetusmateriaalina yksinkertaisella mutkaputki-hyppy-mutkaputki-pätkällä ja harjoittelemassa kontaktia. Laika ehti hauskuuttaa myös koularikokelaita vetämällä riemukunnarit pitkin kentänpuolikasta meidän vuorojen aluksi. Se oli siis oma itsensä.
Olin erittäin tyytyväinen Laikaan ensimmäisellä pätkällä. Se toimi yllättävän estehakuisesti (tai siis varmaankin juuri niin estehakuisesti kuin sitä on opetettu, ei pitäisi vähätellä koiraansa) ja paineli tuhatta ja sataa. Olin todella iloinen siitä, että se kyllä luki mun ohjausta, muttei silti jäänyt varmistelemaan multa ylimääräisiä, vaan kaahasi menemään, vaikka suoraa ei juuri ollut. Se sai rutkasti kehuja, ja kuulin puolella korvalla myös muilta koulutusohjaajaoppilailta, ettei vastaavia puudeleita kasva joka oksalla, mikä on ihan totta. Ihan liian moni villakoira on hankala motivoitava tai harrastus tyssää muuhun luonteenominaisuuteen ennen kuin kunnolla ehtii alkaakaan.
Ensimmäiseltä kierrokselta sain itse positiivista palautetta nätistä ohjauksesta ja katsekontaktista koiraan. Ehkä mulle on nyt taottu kalloon se, ettei elukkaa päästetä selän taakse. Ja onhan se pakko myöntää, että pakko sitä Laikaa on katsoa, koska muuten se olisi hyvin nopeasti maata kiertävällä radalla hampaat satelliittien perseissä. Tuntui joka tapauksessa todella hyvältä kuulla, etten ole mikään juokseva betonipulla, koska siltä ihan vissisti joskus tuntuu. Laikan kanssa melko useinkin, öhh köh.
Toinen kierros oli vähän vähemmän antoisa, koska meillä on kontaktiesteiden kanssa meneillään kohtalaisen tylsä vaihe, jossa haen itse etäisyyttä 2on-2off-asennossa pysyvään koiraan. Koularioppilaan mielestä meidän olisi pitänyt käyttää targetia, joka taas mun mielestä ei ole erityisen tarpeellinen (se pitää joka tapauksessa häivyttää pois, ja koiran asento on se olennainen ja ensisijaisesti sen kuuluu jäädä koiran päähän). Lisäksi meillä oli ilmeisesti aika isoja kommunikaatiokatkoksia ja meille alettiin teettää turhan vaativaa vauhtitreeniä, mikä ei missään nimessä ole tämän hetken mukainen juttu, vauhti kun astuu kuvaan ihan just sen jälkeen, kun Laikalla on tekniikka lapasessa. Mitään me nyt ei menetetty, kävin treenaamassa oikeaa asentoa, kestoa ja vapautusta vihjesanalla itsekseni meidän vuoron jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!