Sain tänään juoksukehotuksen. Kaksikin toisistaan erillistä muistutusta siitä, että mulla on jo nyt nopea koira, josta tulee aikaa myöten vielä nopeampi. Edellisessä agility-aiheisessa postauksessa muistin painottaa sitä, kuinka yritän koulutuksella paikata omia virheitäni. Hei, olenhan sentään kömpelö, kotletti enkä atleetti, synnynnäinen tohelo, jolla on vasen käsi keskellä otsaa eikä ollenkaan jalkoja! Toteutan laiskan (tai kenties vain ihan keskiverron) ihmisen perusolemusta: yritän mennä sieltä, mistä aita on matalin.
Lienee selvää, että minusta ei tule aerobicin tai telinevoimistelun maailmanmestaria (kuulen, miten kaverit hirnuu tälle mielikuvalle!). Tai olympiavoittajaa satasen aidoissa (terkuin kestävyysteräsmies). Mutta mitäs, jos tulisi kuitenkin keskivertoketterä agility-kartturi? Sellainen, jolla on myös koulutettu koira. Hei, sehän on suunnitelma!
PS. Laika sai siilipallonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!