Tupla-aksat ja mätsäripelleilyä

 Kärsä kentällä.

Agility on huippua. Se on ihan superia. Tykkäsin siitä jo Loltsin aktiivivuosina, mutta nyt tykkään siitä tsiljardi kertaa enemmän, vaikka tällä hetkellä me hinkataankin Lartsan kanssa lähinnä perusasioiden perusasioita. Tiistain ohjelmassa oli rengasta, irtoamistreeniä ja keppejä. Koulutusohjaajalla ei ollut Laikan irtoamiseen mitään lisättävää, kuinka ollakaan. Sehän juoksee kuin hirvi. Rengas sujui ihan ongelmitta sekin ja Laika tarjosi alusta asti pelkkää rengasosan läpi menemistä, vaikka lähetin sen esteen sivustakin. Kepit olivat meille uusi tuttavuus. Loltsi on opetettu aikanaan hyvin old skoolisti käsiavulla ja sen keppiosaaminen on hidasta, joskin loltsimaisen tarkkaa. Laikan kohtaloksi lankesivat verkot. Mä olen melko varma siitä, että hyvät kepit saa lähes millä hyvänsä metodilla, joten en pullikoinut vastaan, kun verkkoja tarjottiin vaihtoehdoksi. YllättäenLaika oli hirvittävän nokkelapokkela puudelinpoikanen ja pysyi verkkojen sisällä ja lähti muutamalla toistolla myös palkkaa kohti kohtalaisen oma-aloitteisesti kujaa pitkin.

Keskiviikkona vietettiin lepopäivä ja suunnattiin Pokémon-liigan kanssa Hyvinkäälle mätsäriin. Jaksoin jopa pestä Laikan, koska arvelin, ettei kakan haju ole avain menestykseen. Pienten aikuisten tuomari oli mainio, kopeloi perusteellisesti koko koiran, hyvä ettei työntänyt sormia korviin ja muihin reikiin. Laikan ei-kakanhajuinen puhdas turkki sai kiitosta, joskin meidän kohtaloksi koitui se perkeleen iänikuinen sininen nauha. Meidän kuolleen strutsin veroinen esiintymispersoona ei oikein loista pönötysharrastuksissa. Joka tapauksessa ilta oli hauska ja reissu lähtemisen arvoinen.

Sievä tyttö trimmattuna.

Torstai-agility alkoi näppärästi sillä, että heräsin päivänokosilta kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun olisi pitänyt jo lähteä. Tein koirankusetuksen ja kamojen pakkaamisen Vantaan ennätyksen ja ehdin jopa rakentamaan rataa, tosin kentällä älysin, että unohdin lähtiessäni pakata elukalle vettä... Torstai oli takaaleikkauksia (ja kontaktiharjoittelua) täynnä. Laika sai taas kiitosta vauhdista ja mä henkisen potkun sisuskaluihin (itseltäni) hitailusta. Yllättäen kaikki onnistuu helpommin, jos on oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Kontaktitreeni oli 2on-2off-paikan ja -asennon vahvistamista, se meni omalla painollaan. Pystyn liikkumaan Laikan ympärillä ja nakkelemaan sille nakkia syötäväksi, kunhan en siirry paria askelta kauemmas. Sen lisäksi leikittiin keinulla the bang gamea. Laika ei näin jälkikäteen ajateltuna pitänyt namipalkkaa juuri minään, koska se etsi mieluummin vaihtoehtoisia tapoja saada palkka kuin keinulaudan läiskiminen. Se kyllä kävi silloin tällöin koskemassa lautaa, mutta ei mielellään painanut sitä alas. Kokeilin kotipihalla vastaavaa liikkuvaa pintaa ja palkkana vinkupalloa onnistuneemmalla lopputuloksella. Parin session aikana sain Laikan liikuttamaan skeittiä etutassuillaan oma-aloitteisesti. Vahvistetiheys ei ole mikään lelupalkan etu, mutta Laikalta löytyi pallojen avulla niin paljon uteliaisuutta ja yritteliäisyyttä, että siirrän ne ensi kerralla kentälle keinun opiskelun tueksi.