what moonbone?

No ihan hyvää, kiitos kysymästä.

Laika aloitti juoksunsa. Leuto talvi ja varhainen kevät ovat tehneet temppuja monen koiran kiimakierrolle ja ilmeisesti sama nakki osui nyt meillekin. Näin ainakin toivon, sillä Laikan oikea juoksuväli on noin kahdeksan kuukautta ja nyt uusi kiima tuli viiden kuukauden kuluttua edellisestä. Meillä on nyt siis taukoa agilitystä ja ohjattuihin tokoihin pääsee Vinski. Turun frisbee-kisojen väliin jättäminen harmittaa kuitenkin eniten. Laika on ollut, kuten aiemminkin, ihan oma itsensä, joskin normaalia kärttyisempi ja minua se on tuijotellut kauniiden, isojen silmiensä sijaan lähinnä turvonneella tortullaan pitkin lenkkejä. Vinskin mielestä Laika näyttäisi haisevan erilaiselta, muttei mitenkään erityisen kiinnostavalta. Mitään iloisia kesävahinkoja en toivo, joten hoitopaikkasuunnitelmat on viritelty valmiiksi.

 ...tulee

ja

menee...

Vinski on kasvanut ja se on jo melkein Laikan korkuinen mahtirötkö. Se on nopea ja aika hieno koordinaatioltaan. Belgeille se ei ihan tasamaalla vielä pärjää, mutta mikään ei estä sitä yrittämästä. Se roikkuu, raastaa, painii ja pinkoo karkuun tai perässä, milloin mitenkin. Leikkijänä se on kiihkeä torvelo, joka väsyessään alkaa kiroilla eikä tajua lopettaa. Laika oli jo melko pienenä kohtalaisen fiksu, jos sitä väsytti tai huvittanut, se joko juoksi vähän kovempaa ja jätti muut nielemään pölyä tai tuli suosiolla pois. Vinski jatkaa ja jatkaa. Olemme onneksi päässeet muutaman ystävällisen sielun (mm. ihanan Banjon) kanssa harjoittelemaan yhteiskävelyä ja kaikille osapuolille reilua ja kivaa leikkiä.

Samanikäiseen Laikaan verrattuna Vinski on yhtä vilkas ja all over the place, mutta paljon avoimempi hepulihemuli. Törmäsimme yhteen tuttavaan eilen iltalenkillä ja Vinskin mielestä se oli siistein homma vähään aikaan. Sen rakkaus vaan on välillä vähän rajua ja tyyppi roikkui pari kertaa uusien ihmiskavereidensa käsivarressa. Tapa on onneksi vähentynyt jo itsestään tosi paljon, mutta yritän terästää Vinkulle, että vaan mussa saa roikkua. Vinki on alkanut nostaa jalkaa jo todella innolla ja kuseekin enimmäkseen kaaressa ja kaiken lisäksi ulos. Halusitte tietää tämän, kyllä minä sen tiedän.

Viime aikojen siistein juttu ihan meidän kaikkien (paitsi ehkä Laikan...) mielestä on ollut Erican pieni tervuheppu Smaug, joka liittyi viikko sitten Tiksin muonavahvuuteen. Harkitsevainen ja järkevän järkähtämätön kakara on Vinskin uusi paras kaveri, ainakin sisätiloissa. Ulkona kova vauhti ja isommat kaverit ovat useimmiten mielenkiintoisempia. Belgikakarat on muuten äärettömän dorkia, pumpeloisia ja söpöjä ja tuntuu, että omat aivot sulaa Smaugin edessä. Jonneosasto on just oikean kokoiset toisilleen, mikä on näin tutustumisasteella tosi kiva juttu. Olimme puppysittaamassa Makea (ja Vienaa) puudeleiden kanssa ja tyypeillä pärisi keskenään tuntitolkulla. Vinski opetti Smaugin hakkaamaan päätään lipastoon ja juoksemaan päin lasiovea. Noille tyypeille en ostaisi ES enkä mopoautoa.

Jos vaikka saisin blogiin seuraavaksi vähän käsinpiirrettyä matskua. Ajattelin tarttua summer bucket list -virukseen, joka kiertää joka blogia, vlogia ja muuta narsismikanavaa. Mutta koska olisi hassua vain listata juttuja, niin taidan tehdä sen piirtäen. Jos vaikka samalla inspiksellä piirtelisin uuden, pirteämmän ulkoasunkin!

Lopuksi tsiigailkaa viime aikojen kuvatulvaa, joista vesileimattomat ovat mun otoksia ja leimalliset tuttuun tapaan Jennyn.

(Se on puolikas sammakonraato.)

♥ Tältä näyttää meidän jengi kesällä 2015. ♥

Smaug, Viena, Kiira, Laika ja Vinski (joka on taas venynyt!).