Laikan ensimmäisiin frisbeekisoihin on reipas kuukausi (mikä muuten tarkoittaa sitä, että kesä on täällä ihan just *riisuu vaatteet*). Päätin, että niin kauan kun koen enemmän hämmennystä kuin ajatuksen selkeyttä treenimääristä ja agilityn ja frisbeen/freestylen yhteisvaikutuksesta koiran kropalle, pidän treenimäärät erittäin maltillisina ja treenaan pelkkää noutokoppailua. Koirafyssari Heli Hyytäinen oli sivunnut frisbeetä Royal Caninin urheilukoirasemman kehonhuolto-osassa ja ilmaissut huolensa frisbeen vammariskeistä. En ole ehtinyt katsoa semmaa vielä kokonaan, mutta se löytyy onneksi Youtubesta (linkki lihashuolto-osaan).
Tuumasta toimeen. Laika osaa kopata, mutta se kaipaa kipeästi irroitustreeniä. Varasin tälle aikaa jo tiistain vapaatreeneistä, että pääsimme alkuun. Irroittamisen konsepti on minäminäminun-Laikalle aika vaikea. Kun se keksi, että kiekko lentää luovutuksesta, osa niistä päätyi suoraan mun jalkoihin koiran flänkätessä mun takaa valmiina uuteen heittoon. Treenasin tiistaina melko vähän ja lyhyin heitoin. Videolta totesin, että Laika tulee pidemmistä kiskaisuista paremmin alas eikä joudu juoksemaan frisbeen edelle ja kyttämään lentorataa, joten tein täksi päiväksi korjausliikkeen.
Otin mukaan SofFlitet ja Jawzit ajatuksena heitellä ensisijaisesti jälkimmäisiä. Laika pitää pehmeistä kiekoista yleensä eniten, jos sillä on valinnanvaraa, mutta valkkaisin Jawzin mieluiten kesäkuun kisakiekoksi sen parempien lento-ominaisuuksien takia. Ensimmäisestä kopista lähtien Laika kuitenkin pakkasi Jawzinsa takahampaisiinsa ja koppaili isolla innolla, joten Soffareita ei tarvinnut kaivaa esiin. Pari ensimmäistä irrotusta olivat kamalia, mutta homma sujuvoitui toisto toistolta ja esimerkiksi tiistaisia pitkin poikin räkäistyjä friboja en juuri nähnyt. Ihan priimaa lopputulokseen ei päästy, mutta lähelle kuitenkin. Käytin kahta kiekkoa, joista toisen heitin, kun Laika irrotti ensimmäisestä. Testasin omaa heittokättä ilman koirahäiriötä ja karkeasti laskettuna perusheitto vähän kummallisella tuulella oli yli 20-metrinen. Ei hirveän pitkä, mutta tiedänpähän lähtötason. Laika koppaa vastaavan mittaisia heittoja kyllä.
Seuraavaksi jatketaan irroitustreenejä ja pyrin treenaamaan myös yhdellä kiekolla ennen kisoja. Jotain megahäiriötreeniä pitäisi myös kokeilla edes oman mielenrauhani vuoksi. Meillä oli tänään mukana Viena, joka koppaili samalla kentänpuoliskolla ja se ei ollut Lassille mikään ongelma, koska sen fokus oli kiekoissa. Meillä oli myös muutaman ohikulkijan verran yleisöä. Kai sitä lättyä voisi muodon vuoksi käydä jonkun mätsärin sivunurmella paiskomassa (toi ei ollut mikään mä hakkaan teidät -uhkaus, vaikka siltä kuulostikin).
Wow olen itsekin jonkinverran kiinnostunut tälläisestä frisbeilystä, Mantan kanssa se tosin taitaa jäädä haaveeksi koska tuo on todella huono ottamaan koppeja tai ylipäänsä seuraamaan minne pallo/etc lentää (noutaa vasta sen ollessa maassa..) :/ Mutta tuosta irrotustreeniasiasta tuli mieleen että ainakin Manta mielummin irrottaa pallon siihen jalkoihin kun käteen, ties mihin omaan logiikkaan tuokin perustuu, joten se voisi ehkä Laikallakin toimia? Tosin en tiedä miten noissa virallisissa kisoissa, pitääkö koiran antaa frisbee käteen vai miten se menee? :D
VastaaPoistaMikäli Manta leikkii ja kiinnostuu leluista ja sillä on edes auttava kropanhallinta, koppailun voi opettaa. Laika on juossut muutaman rollerin (maata pitkin vieritetyn kiekon) kiinni junnuna ja oppinut noin puolivuotiaana nappaamaan heitettyjä nameja. Tästä jalostui sitten myös lelujen koppailu ja frisbee-into tuli vähän itsestään siinä sivussa. Pari kaverin belgit on kuitenkin opetettu hommaan muuten, toinen sitkeällä rollerinviskomisella ja sitten lyhyillä koppiheitoilla, toiselle koppaaminen on ensin naksuteltu, sitten motivoitu koiraa taisteluleikillä frisbeestä ja vielä kuumutettu sitä antamalla sen katsoa, kun toiset koppailee. Konstit on monet sanos eukko. :D Lähes mille hyvänsä koiralle tämä on opetettavissa oleva asia, ei kaikille. Aika harva koira luonnostaan osaa ottaa koppeja, se taito kehittyy osaavallakin koiralla paljon frisbee-uran aikana! :)
PoistaPalautus (ja esim. se, miten kiekkojen käsittelystä pisteytetään/pisteytetäänkö ollenkaan) riippuu vähän kisaformaatista. Mutta mulla on kaksi isoa syytä, miksi haluan kiekot käteeni. Noissa noutokoppailu- ja pituusheittoluokissa on aikaraja (yleensä 90 sekkaa), minkä vuoksi säästän aikaa sillä, että kiekko palautuu käteen. Lisäksi se on koiralle selvempi kriteeri. Laika varsinkin alkaa helposti kuumuessaan ennakoida, jolloin "palauta kiekko maahan ohjaajan eteen" muuntuisi helposti muotoon "irrota kiekosta matkalla ohjaajan eteen", jolloin mun pitäisi kalastella fribat pitkin kenttää. Freestylessä tämä olisi pienempi ongelma, kun ohjaajalla voi olla jopa 10 kiekkoa per ohjelma. Käytännön ratkaisuja siis. Toki Laikahan on myös toko-koira ja aika kova tyyppi yleistämään osaamiaan asioita, joten helposti käy niin, että kohta mulla olisi noutokapulat (ja vaikkapa lelut tms. romut) puolessa kentässä. :D
Hmm, kuulostaa aika yksinkertaiselta. Pitää kokeilla joskus tuota jos ensin heittää ihan lähelle, uskon että tuo kyllä nappaa ja joskus kotona jos heittelen jotain pikkuheittoja niin se kyllä osaa napata ne.. Ihan sellasen leikki frisbeen (tämän tyylinen http://www.kuusnelonen.fi/img/shop/thumb/4/5/320x480_k1_875.jpg ) kanssa ollaan kanssa joskus heitelty mutta Manta varsin innostuikin siitä eikä ensinnäkin meinannut millään tuoda sitä takaisin, toiseksi tuollainen kangasköysifrisbee viritelmä meni heti ensimmäisellä kerralla Mantan pyörityksissä niin solmuun että se ei enää edes näyttänyt frisbeeltä. :'D
PoistaJoo mä kyllä tiedän ton ongelman! Meillä muuttuu myös kuumuessa vähän kaikki tekemiset niin että ne menee jotenkin "vähän sinne päin". :D Mutta luulisi nyt että se irrottaminen aika helposti on koulutettavissa kun koira tajuaa sen että kun se tuo frisbeen ohjaajan käteen -> se lentää uudestaan = kiva juttu. :D Mutta olisi kyllä tosi mielenkiintosta mennä joskus sivusta seurailemaan tälläsiä kisoja niin ehkä siinä paremmin tavallaan havainnollistaisi tän jutun, järkätäänkö niitä paljonkin?
Kunhan koira tajuaa idean ja ohjaajan heittokäsi lennättää suht tasalaatuista kiekkoa ulos, niin homma on aika simppeli. Tietysti käytännössä se vaatii omia heittotreenejä ilman koiraa, jos meinaa harrastaa yhtään enempää, ettei koira joudu kompensoimaan huonoja heittoja liikaa, jolloin syntyy vaaratilanteita. Mutta lyhyistä heitoista sitten vaan pidentämään. :) Esim. Trixiellä on sininen/oranssi läpinäkyvä, aika hyvä perusfrisbee, jota saa melkein jokaisesta lemmikkitarvikeliikkeestä. Hauhaulla on sellainen kumilätyskä, joka ei lennä hirveän hyvin, mutta se on alkeistreeniin ihan passeli. Toki Helsingissä on myös ihan kisakäyttöön käypiä koirafriboja myyvä Frisbeepoint, mutta monesti Musti ja Mirri tai vaikka Tarjoustalo löytyy lähempää. :)
PoistaLaikalla on takanaan satoja toistoja rallattelua ja taisteluleikkiä frisbeestä, joten tässä nyt rikotaan sitä kaavaa. :D Kahden treenin jälkeen ollaan jo edistytty, joten eiköhän tämä tästä. Laika vaan palkkautuu sekä taistelusta että lentävästä kiekosta, joten on se luovutus sillekin vähän tiukka paikka. :D
Helsingin kisat on tosiaan Tuomarinkartanossa syksyllä, Turkuun menemme kisailemaan nyt kesäkuussa. Laji on Suomessa niin uusi, ettei kisoja ole ihan hirveästi. Jotain möllikisasysteemiä on ilmeisesti alettu kehittää, mutta en tiedä siitä sen enempää.