Kotoinen urnutus

Meillä alkoi agilityn kesäkausi. Seuran hallin pihalla Laika sanoo yleensä piih, kentälle mennessä se sanoo ööörn ööörn urnn murnn. Laika on niin söpö. Se ei tahtoisi keulia, kun sillä ei pääse mihinkään, mutta into puskuroituu. Örrnnn. Oli hyvä veto testata ihan ennen mitään muuta treeniä vapaatreenialueen keinua pitkästä aikaa. Takaakierrolta vauhtia ja kiikulle ja kipinät kirskuen kohti taivaita. Ohjaaja kädet päähän ja syvään henkeä. Tästä lentokeinusta ei koitunut kellekään minkäänlaisia vaurioita ja seuraavat toistot olivat erinomaisia. Olihan se hyvä, Laikaseni, kuitenkin testata, että keinun kriteerit ovat edelleen samat.

Meillä oli varsin haastava, mutta virtaava rata, joka testasi meidän osaamista. Muutama este oli kentän koon takia vähän eri kulmassa, mutta piirros on riittävän tarkka. Kolmoshypylle irrottaminen ja siitä eteenpäin kiihdyttäminen oli vaikeaa rytmin ja ajoituksen takia. Hinkattiin, onnistuttiin. Nelosen jälkeiset valssit olivat pääosin hyviä, kunhan taistelin sinne asti, mutta siitä eteenpäin oli tuskaa ja peräpukamia. Laikan irtoamistaidot ei riittäneet seiskaputkelta kasiputkelle ilman meitsiä, joten laitetaan ekstremekiitely treenilistalle. Esim. Skitson irtoamistaidot olisi hyvä tavoite.

Pituuden jälkeinen elämä oli onnistuminen. Ohjaaja ehdotti persjättöä ja vekkausta ennen kahtakymppiä, mutta kysyin, miksei kääntäisi koiraa ennemmin enemmän valssilla, jottei tarvitsisi vekata ja valssasin ja bääm buum badam sehän oli hyvä valinta. Siitä eteenpäin oli enimmäkseen aika sujuvaa menoa (ajatella, meidän agility)! Vikalla hyppykuviolla unohdin onnekkaasti mitä tehdä, mutta jostain syystä löysin sisäisen Mulanini ja päästiin onnellisesti maaliin jopa vikalla nollaratatreenillä. Shiish.

Sitten muikkarina itelle:

x Laikan estefokus oli ehdottomasti paras keinulla ja kepeillä. Talvella huomattiin spontaanisti, että myös renkaalla. Nämä kaikki poikkeavat muista esteistä siten, että ne on opetettu erittäin vahvasti operantisti. Laika saattaa karata keinulle huvikseen palkka suussa tai etsiä kepit näennäisen omituisesta paikasta.

x Em. tietoa voi hyödyntää, kun takaperinketjutan irtoamista. Itsenäisiä suorituksia pitää treenata putkesta vauhtia ottaen: jään jälkeen, Laikan pitää uskaltaa kiitää. (Esimerkkinä juuri tuolta radalta seiskaputkesta kasiputkelle.)

x Treenaa nyt stana sitä A:ta. :-----D

x Opettele edelleen kiihdyttämään, varsinkin takaakierroilta ja valsseista.

Ja huh, niin se alkoi minunkin kouluttajanurani. Apukoulutan meidän treeniryhmän jälkeistä jatkotason porukkaa. Ryhmän toinen vetäjä vaikuttaa oikein mukavalta, kuten kaikki ryhmäläisetkin. Yksi koulutettavista on vieläpä keskarivillakoira. Tässäkin on hirveästi liikkuvia osia, mutta kouluttaessa saa sentään seisoa paikallaan.