Torstaitokot ja perjantaiper... pör... pörrpörr!

kovaa jytää Ojangossa

Ja niin alkoivat ohjatut tokot. Laika oli jo matkalla tosi kiva, kuulolla, mutta innokas. Hallin pihalla se ei oikein jaksanut pöhistä uusille ryhmäläisille, vaikka tulivat siat hänen hallinsa pihalle. Ehkä se söi jostain ojasta Diapamin, en tiedä. Meidän koulutusohjaajalla oli oma TVA-pyrrinsä demokoirana, mikä on ehkä paras konkretisoivin asia ikinä. Tsekattiin seuruuta ja maahanmenoa.

Meille suositeltiin maahanmenon tekemistä pompuista ja kiepeistä esim. ohjaajan peruutuksen sijaan. Koiralla on pienempi kiusaus valua sitä muutamaa askelta eteenpäin ja kriteerin ylläpitäminen on helpompaa. Laika on tuntunut viime aikoina sekoittavat istumista ja maahanmenoa paljon ja mietin jopa maahanmenon opettamista uudestaan. Sen hanuri on tuntunut painavalta ja se on sekoittanut sen hienoa hissitekniikkaa.

Kokeiltiin sitä kieppumista ja se oli tosi hemmetin toimiva juttu. Laika painuu kieppuessaan tosi alas ja siitä on nopeampi mennä litteäksi. Tosin koska se on elastinen kuin sammakko, se jäi ainakin eilen vähän outoihin jalat sinnetännetonne -asentoihin. Palkan paikka korjasi tätä ja kiepin poisjättäminen varmaan hoitaa loput. Mun pitää opettaa sille myös toiseen suuntaan pyöriminen ihan kropan takia.

Seuruussa Laika opettelee syöksymään takakautta oikeassa kädessä olevaan palkkaan, koska se painaa mua päällään niin paljon. Oikealle käännöksien työstämistä paikallaankäännöksinä ja hitaasti pitää jatkaa. Mun pitäisi aina muistaa tehdä mahdollisimman vähän toistoja, koska Laika nostaa seuruusta kierroksia ja varsinkin hitaassa vauhdissa ottaa siitä jonkin verran kuormaa, jos ei pääse palkalle esim. nytheti.

Mut siis voi veljet. Me oltiin koko ryhmä samaan aikaan kentällä, Laika työskenteli ilman hihnaa. Vieressä oli mm. merkkiä tekevä vauhtibortsu ja toinen kävi pari kertaa meidän tontilla. Mutta Laikaa ei oikeastaan kiinnostanut, se tarjosi ennemmin kontaktia ja odotti tekemistä. Alkaa räyhämarsun räyhähenki pikkuhiljaa talttua.

kuvitusjuoksuVinku&rinkeli

Laika juoksi tänään Ojangossa muutaman agi-irrottelupätkän sillä ajatuksella, että huomisissa Lohjan epiksissä sillä olisi kaasu pohjassa ja fokus esteillä. Mun piti treenata myös puomia, mutta unohdin onnellisesti koko asian. Se karkasi yhteen mutkaputkeen, josta palkkasin sen. Ketjutin siihen menestyksellä yhden hypyn. Tokalla pätkällä juoksutin (takaakiertohyppy-)muuri-kepit-rengas -suoraa, josta oli 90 asteen käännös suoralle putkelle, jonka nappasin mukaan viimeisellä toistolla.

Kepit ja rengas imivät Laikaa puoleensa ihan sairaasti, kuten viime postauksessa vihjasin. Tässä on minusta hyvä osoitus siitä, miksi asiat kannattaa tehdä alusta asti mahdollisimman täsmällisesti ja haluamaansa lopputulosta tavoitellen eikä vain sinnepäin, tässä tapauksessa siis koiran estefokusta ja itsenäisyyttä tukien. Laikan päässä sekä kepeiltä että renkaalta on tullut alusta asti vahvisteita nimenomaan itsenäisestä suorituksesta, ei houkuttelusta tai ohjaajan liikevihjeiden mukaan toimimisesta. Positiivista kierrettä on helppo ruokkia. Vaikka kyseessä oli ihan todella simppeli pinkoilu, Laikan tekemisen meininki oli niin siistiä. Sellaista haluan sen olevan jatkossakin.

Huomenna Laser juoksee Lohjalla parit supermölliradat kisan ulkopuolisena. Toiveena pientä hermostokutkutusta, muistitreeniä ja jännityksenhallintaa ohjaajalle sekä menevä ja rohkea rata Laikalle. Päätin lähteä radalle hymyssä suin ja rohkeus mukana.

Vinku oli tänään mukana Ojangossa terrorisoimassa kunnollisia ihmisiä, belgejä ja vesikuppia. Hyödynsin tokokopin tunnarikapuloita ja Ericaa. Erica latasi viisi häiriökapulaa maahan, vein oman niiden joukkoon ja hain Vinskin haistelemaan. Se meni kapuloille kita auki kuin pieni hai, mutta lamppu syttyi sekunnissa ja se lähti etsimään omaa. Tehtiin kaksi toistoa (välissä häiriökapulat vaihtoivat asemaa), joista molemmilla käteen tai ainakin hyvin lähelle sitä palautui juuri oikea kapula! Vinskillä oli tätä ennen plakkarissa muutama toisto sisällä kotona aiheena "tuo pieni puupalikka käteen", muutama toisto kahden treenipaikan yhteensä neljässä tai viidessä puskassa/nurmikolla ajatuksella "pieni puupalikka on kateissa, se täytyy löytää nuuhkien ja tuoda se sitten käteen." Naksuttelin ennen häiriökapuloita kaksi toistoa pelkän oman nostamista ja luovuttamista.

Seuraavalle tunnarikerralle muistettavaa:

- Mielentila. Älä kerrytä turhaumaa, vaan pyri saamaan kapuloille alusta asti maltillinen Vinku. Tästä lähtien tunnarikapulaa ei heitetä, vaan se viedään muiden joukkoon. Kierrokset saa ylös ihan varmasti myöhemminkin.

PS. 

Treenaan, siis postaan haavakuvia someen. 

#hampaatvaihtuu #vertatuli #poodlelifechoseme