Tokomukula

Tiistaina Ojangossa melko kiihkeissä merkeissä. Vinski on päivää vaille kuusikuinen ja aikamoinen meno päällä. Huomaan nyt, missä vaiheessa Laikan kanssa ehkä otettiin ratkaisevia askeleita kohti mönkää ja yritän nyt pedata vähän sujuvampaa tietä kohti häiriönsietoa. Laika oli tänään auton takaluukussa ölisemässä juoksujensa takia ja keskityin Vinskiin. Treenattiin perusasennon alkeisyleistämistä ja häiriötä, leikittiin ja tehtiin kaksi aivan sutta tunnaria ja yksi hienon hieno onnistunut.

Vinski on aloittanut perusasentotreenit Silvia Trkmanin markkinoimalla operantilla tyylillä, jossa koira opetetaan kiertämään takajaloillaan ensin kohdetta ja sitten lisätään kohteen viereen ihminen, jonka pohkeeseen pitää sihdata, jotta saa palkan. Noin niinku todella karkeasti. Tässä on paljon etuja: ei tarvitse houkutella, vaan se tekee itsenäisesti, koiralle tulee alusta asti perä mukaan (käännösten tekeminen helpottuu, kun hommaa pedataan jo ensimmäisistä toistoista asti) ja lisäksi yleistämistä ja häiriönsietoa on helpompi treenata melko nopeasti, vaikka liikettä ei olisi nimetty, koska kohde kulkee mukana. Vinski on muuten pari kertaa onnistunut tarjoamaan jotain perusasennon kaltaista myös ilman kohdetta, vaikka en ole tehnyt mitään häivytyselkeen kaltaistakaan.

Vinski oli alkuun aika hinkuvinku ja joka suuntaan menossa, mutta skarppasi kivasti kontaktipeliin mukaan. Otin sen kentälle ihan liian huolimattomasti ja säädin ihan turhaan ylimääräistä. Onneksi koira paikkaa ohjaajansa söheltämistä. Samaan aikaan treenaavat Kiira ja Viena olivat aika kova häiriö, mutta kertaakaan Vinskin olalla ei istunut mikään kakkapiru, joka olisi manannut sitä leikkimään belgien luokse. Homma jäi kyttäilyasteelle, josta sen sai irtikin. Naapurikenttien aksakoirissa taas ei ollut mitään ihmeellistä. Ojanko on kuitenkin ympäristönä tosi haasteellinen eli voisin jatkossa viedä perusasentotreeniä reteästi vaikka lähiostarille ja ihan kotipihalle.

Tunnareihin Vinski lähti ihan ohjuksena ja tyhmänä aloitin tauon jälkeen vielä turhan vaikealla treenillä. Toimi hampaat, ei nenä. Tauon jälkeen palasin todella paljon kriteereissä taaksepäin ja oikea kapula löytyi ja palautui mainiosti. Lisää rutiinia ja sopivia haasteita, ei mitään suhteellisuusteoriaa! Vinskillä toimii kyllä nenä ja tunnarin idea on aika hyvä, mutta vire vie. Kai ny, kun toinen on ihan mukula vasta.

Leikittiin sitten useampi tosi kiva pätkä! Vinskin leikkiminen on ollut alusta asti tosi helposti hyödynnettävää ja vuorovaikutteista. Sille taistelu on kovempi juttu kuin Laikalle, mutta lentävä lelu käy tosi hyvin sekin. Olen leikkinyt viime aikoina vähän lisää ja se näkyy kyllä pikkutyypin asenteessa ja lelu sai turpaan ihan huolella.

Ja sit tällanen vika kysymys, MIKSI MINUN KOIRANI NÄYTTÄVÄT TÄLTÄ:

♥ ♥ ♥ ♥ ♥