Hyvää yötä! Tulimme juuri sisään, koirat söivät päivän aterian ja menivät nukkumaan. Me olimme treenaamassa.
Kirjoitin summer bucketlistin luonnokseen, että treenaa yöllä. Treenasin, jäin koukkuun. Kesäyö on tuoksuva, valoisa ja lämmin (muttei kuuma!), pellot toisinaan hentoisessa udussa ja ilmassa on lepakoita. Tänä yönä niitä läpytteli meidän kanssamme myös kentän yllä. Huvittelin ajatuksella, että ne ehkä kuulivat vinkulelut ja tulivat katsomaan keltaisia kavereitaan. Lepakoita olisi varmaan hauska kouluttaa. Opettaisin useamman menemään reppuun ja pölähtämään sieltä ulos, kun sen avaisi. Tai maastoutumaan edellä kävelevän jumittajan tukkaan. Älkää antako haltuuni lentäviä pieneläimiä.
Laika ei ole lepakko (se on isompi ja lentää vakaammin), mutta se on aika hieno aksakoira. Keskellä hiljaista kenttää on helppo hengittää vapautuneesti. Juosta kevyellä askeleella ja tehdä just niinku ite haluu. Koirakin on tehnyt sen mukaisesti, parantanut vaan mennessään.
Olen noudattanut näissä yöjuoksuissa ajatusta "tee koirallesi treeni, joka on sen mielestä hauska." Opin sen Sienen ja Sienen ohjaajan blogista, jonne se päätyi ilmeisesti Kujemieleltä. Yksinkertainen ja iloinen juttu, käytännössä toimiva. Laikan mielestähän hauska treeni on tietysti semmoinen, missä vauhti on kova ja räkä lentää. Ensin ollaankin juostu hiki hatussa joku kentälle lojumaan jätetty vääntöpätkä ja kiihdytelty. Sitten on juostu vähän lisää, mutta pidetty salasanana puomia. Muutama treeni myöhemmin meillä on parempi puomi, joka alkaa jo näyttää kunnolliselta. Vaikka minun tuurillani se toimii tietysti vain pimeässä...
Laikan (puoli?)täti Tuua muuten kirmasi tänä viikonloppuna ohjaajansa kanssa agilityn MM-joukkueeseen. ♡
Aamu ei voisi paremmin lähteä käyntiin kuin lukaisemalla Ihmekoirien blogipäivityksen! Kiitos, nyt olen valmis kohtaamaan maanantain!
VastaaPoista