Laikan kanssa olin niin suorituspaineinen, että opetin sille seuruun vasta lähemmäs kaksivuotiaana, kun pelkäsin niin paljon, että mokaan. Ympärillä oli ja on edelleen niin monta hyvää kouluttajaa ja taitavaa koiraa, että joka nurkan takana lurkkiva vertailupeikko istui olalla ja ilkkui.
Sittemmin sen käkätys on helpottanut edes vähän. Vinskin kohdalla moni juttu on onneksi toisin. Joskus vertailu käy mielessä, kun katson muiden pentujen menoa. Sitten näytän sille ovea. Miksi? Koska Vinski on mahtava.
Vinski opettelee systeemejä. Tarjoa, siitä palkitaan. Yritä ja yritä lisää. Olet hieno koira, aina.
Toinen tärkeä systeemi on rauhoittuminen, jonka opetteluun kasvattaja on opastanut minulle uudella tavalla. Yksinkertaiseen tapaan on sisäänrakennettuina monta tärkeää ajatusta. Kun rauhoitut, saat tehdä lisää, mutta koiraa ei silti ajeta turhautumiseen odottamalla heti täydellistä kyljelleen löpsähtämistä eikä rauhoittumisesta tule temppua, jonka lopputulemana koira makaa jäykkänä ja kiihkeänä odottamassa omistajansa seuraavaa inahdusta.
Vinski osaa ottaa kapulan suuhun ja se osaa kiertää kartion. Tällä viikolla se alkoi tarjota maahanmenoa, joten aloin vahvistaa sitä ja kohta tempulla on jo nimi. Harry Potteria Vinski kiertää keittiön lattialla tassut kirjankannen päällä niin, että kohta se osuu vasempaan jalkaani ja on perusasennossa. Oho.
Ajattelin Vinskin tokovihjeiksi jotain hassua. Sellaista, että kokeeseen mennessä on hymyiltävä. Listalla on tatti, pläts ja merlin - siis perusasento, maahanmeno ja merkki. Ai mikä merlin? Meidän merkkikartiomme ovat violetteja.
Vinski ja siskot. Bätmänillä ja Vinskillä (ilman pantaa) on taustalla julkisilla matkustelua, riehumista, järjestyshäiriöitä ja treeniä.
Vinski syö, Vinski leikkii. Molemmat ovat tosi hauskoja juttuja sen mielestä. Hauskoja juttuja ovat myös nuhjaaminen löysästi Laikan kanssa ja kiipeily korkealle. Vinski on jo nyt tosi nopea.
Vinski käy joskus suihkussa kanssani. Ostin Tarjoustalosta parilla lantilla kosteudenkestävän slaissin kumimattoa, joka on tarkoitettu pitämään pikkusälä kiinni auton kojelaudassa. Meillä se saa pitää villakoiran suihkussa. Kosketusalustaharkka siirtyy pesuhuoneeseen.
Agilitylle olen suonut vain vähän ajatuksia. Yhden putken Vinski on juossut hauskanpidon merkeissä, mutta ennen esteitä se tarvitsee paljon flatwork-taitoja ja minun pitää opetella toimittamaan vahvisteet oikein oikeaan paikkaan sekoilemalla samalla mahdollisimman vähän (projekti Vinskistä agility-koira viimeistään veteraani-iässä). Ryhmäpaikkaa sillä ei ole, kun ei se sillä mitään tee.
Vinskin uusin lempinimi on Inky Dinky. Kutsun sitä myös Vinpuksi ja Vinhalaattoriksi ja Röyhkeäksi Vanukkaaksi. Suurin osa ihmisistä tuntee sen nimellä voooooiiiapuamikäIHANAsinäooooleeet.
Mä kuulin tässä viikolla pennusta, joka 11-viikkoisena tekee tunnistusnoudon kokonaisena liikkeenä alkuineen loppuineen. Tää kiertää kuulemma videona jossain netissä, en ole nähnyt ja toivon etten näekään. Jos sen pitäisi aiheuttaa suunnatonta ihailua, niin mulla kävi kyllä aivan päin vastoin, tuli paha mieli ja ahdistus. Ihan kuin se koira ei ehtisi oppia sitä vähän vanhempanakin? Miksi kiire? Mitä etua siitä on, että se osaa sen 11-viikkoisena, kuin että se osaisi sen "vasta" 11-kuukautisena? Tiedän myös sen, että kaikki sanoo, että ne treenaa leikin varjolla, ja tiedän ne määrät mitä noi tietyt bortsut kestää treeniä (se on valtava ja ehtiihän siinä tehdä kaikkea, vaikkei väkisin hiki otsalla tekisikään), mutta silti. En tykkää yhtään tästä suunnasta mihin nämä lajit on menossa.
VastaaPoistaBlogeissakin olen viime aikoina huomannut saman ilmiön, ja itsekin sivusin sitä viimeeksi kanakurssipostauksessa. Tosiharrastajat kyttää niiden koiria niin että kohta kummallakaan osapuolella ei ole enää kivaa, ja sitten ne käy jossain, mistä ne saa ohjeeksi, että älä kyttää niin paljon, relaa vähän, hellitä paineita, opettele nauttimaan matkasta äläkä stressaa tavoitteista.
Ääääh.
Hui. .__. Tunnari on kuitenkin pitkä ja vaativa ketju. Tuntuisi kummalliselta vaatia tuollaiselta kultakalan lailla keskittyvältä noin monimutkaista juttua, johan toi erehtyisi matkalla maistamaan puskaa ja pussaamaan pari ihmistä. :P Enkä haluaisikaan pennultani sen enempää. Tosin mun ei varmaan kannattaisi avata suutani asiasta, kun oma koulutus- ja kisakokemus on niin vähäistä. :----D
PoistaLeikin varjolla treenaaminen ja sen mystinen loppuminen ikään x mennessä on muuten hämmentänyt mua. Osalle se varmaan tarkoittaa sitä, että aletaan rakentaa myös palkattomia suorituksia juu, mutta musta se tukee liikaa sitä ajatusta, että aletaan nyt vaatia viimein sitä oikeeta toimintaa prkl eikä pelleillä enää.
Mulla tulee leikin varjolla treenaamisesta aina mieleen se, että sillä yritetään vaan saada se hirveä treenimäärä kuulostamaan hyväksyttävämmältä muiden korvissa. Tosin asioita voi tehdä monella tapaa ja riippuu hirveästi mitä sillä leikin varjolla treenaa. Noudon palautus tai irroittaminen tuntuu vähän eri skaalan asioilta kuin kokonainen tunnistusnouto, jossa sitä teknistä puolta on väistämättä joutunut ihan hirveästi miettimään kanssa.
VastaaPoistaAivan ihana video pentu-kolmikosta! <3 Niin iloista, suloista vipellystä ja häntien heiluntaa! <3 Kaikki kolme ihan ihania! <3
VastaaPoista- Riika -
Noi on loistava porukka, niin yhdessä kuin yksinään. :) Kaksi veljeä puuttui, mutta ihania on nekin. Toivottavasti tallentuvat pian videolle koko jengi.
Poista