Kysymyspostauksen vastaukset, osa 2

Naputtelin lauantai-illan puhteina Vinskin tassujen ajelun lomassa vastaukset loppuihin kysymyksiin. Paukkumaissi on hyvää ja sihijuoma hyvää, onnea vastaukset lukeville.

Anomuumi

Mikä on suosikkisi koiramaailman harrastuksista ja lajeista? Miksi? 

Vaihtelee. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että se on agility, koska se on niin vaikeaa ja monipuolista. Mutta noin ylipäätään pidän suosikkilajeinani kaikkia noita, mitä harrastetaan, koska teen harvoin vapaaehtoisesti mitään, mikä ei olisi parasta.

Onko jotain lajeja joita haluaisit tulevaisuudessa päästä kokeilemaan?

Dock divingia ja vepeä.

Mitä opiskelet/teet työksesi? Haaveammatti?

Opiskelen graafista suunnittelua ja se on käytännössä myös se haaveammatti. Toivoisin voivani olla vielä joskus monipuolinen viestinnän ja/tai markkinoinnin visuaalinen ammattilainen. Haluaisin myös kouluttaa koiria tai eläimiä ylipäätään, mutta sen muuttaminen ammatiksi on aika pitkän taipaleen päässä.

Normaali päivärutiininne?

Se vähän riippuu. Olen sellaisessa elämänvaiheessa, että yhtä tietyllä kaavalla etenevää päivää ei oikeastaan ole. Mutta voin kertoa, että pääsääntöisesti käyn kotini ulkopuolella koirien kanssa ja ilman, koulutan karvahaalareita, hengitän happea sisään ja hiilidioksidia ulos ja yritän muistaa ravita kehoani välillä. Yöt enimmäkseen nukun.

Mistä koiriesi nimet tulee/miten päädyit juuri niihin? 

Loltsi on alunperin Lolita. Se on sen entisen omistajan antama nimi, jota kukaan ei jaksanut vaihtaa, mutta vuosien saatossa siitä tuli Loltsi.

Paavo oli Paavo jo entisessä kodissaan ja niin mestarillinen paavoisuudessaan, ettei sitä vaan voinut vaihtaa.

Laikalle oli pitkä lista nimiehdokkaita, mutta sitten kävelin ystäväni kanssa Stockan Herkussa ja avaruusnimi välähti. Laikan kaikki pentuesisaret on muuten nimetty a- ja i-painotteisesti (Taira, Gaia ja Ansa). 

Prätkähiirten Vinski taas on lapsuuteni suurin sankari ja nimi linkittyy hahmon taustatarinan vuoksi avaruuteen, joka sopii hyvin minun koiralleni.

Paras kuva Laikasta/Vinskistä/Loltsista (yksi jokaisesta)?

Voi pylly. 

OKEI MYÖNNÄN iski laiskuus ja jaksoin selata Facebookkia only so little, mutta näiden valintaan on syyt.  

Jos Laika saa valita, mistä lajista se pitää eniten?

Agilitystä, koska se on parhaimmillaan, kun se saa juosta ja ajatella samaan aikaan. Veikkaan, että myös frisbee on Laikan kirjoissa aika korkealla.

Voisitko joskus tulevaisuudessa ajatella hakevasi pennun ulkomailta?

Joo. Suomessa on hienoja kasvattajia ja saan täältä toivottavasti jatkossakin pennun, mutta uusi veri ei olisi pahitteeksi. Olisi mielenkiintoista tuottaa osaomistus- tai sijoituskoira jostain joskus.

Suurin koiriin liittyvä haave/tavoite?

Harrastuspuolella varmaan valionarvot. Haluaisin myös päästä reissaamaan koirien kanssa kunnolla ja valokuvata niitä mahtavissa ympäristöissä, kuten Lapissa tai Atlantin rannoilla.

Paras/mieleenpainuvin koiriin liittyvä kokemus?

Toistaiseksi ei mitään isoa. Mutta muistan monta sellaista viileää, kaunista iltaa keskellä metsää, kun jaloissa pyyhkii x määrä onnellisia koiria. Silloin on helppo hengittää ja kaikki on todella yksinkertaista.

Ovatko koirasi "tyypillisiä" villakoiria? :D Miksi/miksi ei? 

Joo, koska kyllä ne kaikki ovat joiltakin osin olleet. Toki mitään absoluuttista tyypillistä villakoiraa ei ole, koska kaikki näkevät asian niin eri lailla. Jonkun muun villakoira ei ole minun villakoirani. Mutta jokainen on ollut A-luokan seurakoira, iloinen, vilkas ja sosiaalinen touhottaja. Jokaista on ollut helppo ja miellyttävä kouluttaa ja kaikilla on ollut luonteenomaista ainakin elastisuus ja ketteryys rakenteessa.

Eivät. Niillä on terveystutkitut vanhemmat.

Olipa tuhmasti sanottu. Suurin ero mun ja jonkun sohvatyynyvillakoiran omistajan koirien välillä on omistaja. Koulutan koiriani, vien niitä eteenpäin enkä hihitä Facebook-ryhmässä sormi nenässä sitä, kuinka rohkea pieni koirani egoilee ja haukkuu isommille koirille. 

Olipa tuokin tuhmasti sanottu. 

 Katariina K (Pinserimäistä)

Olisitko mielummin ei- koiraihminen, kuin koiraihminen?

Jännä kysymys! Jos koiraihmisen erottaa ei-koiraihmisestä intohimoinen suhtautuminen lajiin koira, niin vastaan, että koiraihminen. En kuitenkaan suostu typistymään pelkäksi koiraihmiseksi, jossa ei ole muita ulottuvuuksia.

Mikä on sun inhokki koiraharrastus?

Mun laajempi kokemus liittyy lähinnä niihin, mitä itse harrastan enkä tee mitään, mistä en tykkää. Paitsi aksaan. :------D Viha-rakkaussuhde. Ehkä kuitenkin sanon tähän näyttelyt. Ei ne nyt vaan nappaa. Hyvässä porukassa sellaista ihan kivaa pöhinää päiväksi, mutta että jaksaisin miettiä karvoja yhtään nykyistä enempää... Ei kiitos. Enkä mä nyt varsinaisesti purulajeistakaan ole niin innostunut, että jaksaisin edes harkita niihin sopivaa koiraa vallitsevan koulutuskulttuurin vuoksi. Enkä muutenkaan. Jee, koira puree hihaan, mun kaksitoistaviikkoinen villakoirakin osaa. *SILMÄNISKUHYMIÖITÄ*

Mikä on susta vaikein koiraharrastus (opettaa ja pärjätä)?

Agi-vitun-lity, kun puhutaan oikeasti hienosta tekemisestä. Se testaa koiran ja ohjaajan fysiikkaa ja osaamista, koulutustaitoja (mm. ärsykekontrollia) ja siinä tarvitaan myös jossain määrin onnea. Toki huipputason kokemus lajeista puuttuu, mutta näin märkäkorvan mutuiluna. Agilityn etuna on tietysti se, että se on itseään vahvistavaa toimintaa, josta moni koira palkkaantuu. Voi olla, että huippuagikoira olisi vaikea kouluttaa pärjääväksi tokokoiraksi pitkäkestoiseen, palkattomaan suoritukseen, joten jossain määrin tämä on myös yksilökysymys.

Onko sulla koiramaailmassa ihmisidoleita?, ketä?

On. Esim. Vinskin kasvattaja (koulutus- ja jalostusasiat), Seppo Savikko, Jenna Caloander ja Tuire Kaimio. Päteviä ja koiraystävällisiä kouluttajia on paljon, mutta hitto vie, kun en keksi tähän hätään ketään muuta.

Anomymmeli

Ootko aina ollut yhtä huumorintajuinen/ mustalla huumorilla herkutteleva/ optimisti vai oletko oppinut sen elämän myötä?

Oppinut, niin se kai enimmäkseen syntyy. Huumori tulee varmaan alunperin isältä, jolla on ihan jäätävää läppää. Optimismi on juttu, jota mun on pitänyt tietoisesti harjoittaa ja kasvattaa. Luultavasti se on peräisin mun naiivista ja idealistisesta perusluonteesta, joka on kasvun myötä muuntunut optimismiksi.

Onko sulle aprikooseilla ja mustilla puudeleilla joku erityinen paikka sydämessä vai tykkäätkö kaikista väreistä?

Tykkään kaikista väreistä. Voisin hyvin ottaa minkä värisen villakoiran hyvänsä, vaakakupissa painaa muut seikat enemmän. Se on suurimpia syy siihen, ettei mulla ole ainakaan vielä moniväristä: niitä terveystutkitaan ihan yhtä huonosti kuin yksivärisiäkin ja valinnanvaraa on vähän. Tutustuin nimenomaan mustiin ja aprikooseihin ensin, joten kyllähän mun sisällä läikähtää lämpö, kun näen varsinkin pikkuaprikooseja.

Onko sulla nykyään rotuvalintana automaattisesti keskari vai voisitko ottaa jonkun muun kokomuunnoksen?

Ei kiitos toyta sen ääripienen koon takia, ei kiitos isoa sen suuren koon ja yleensä aika huonosti toiminnallisiin lajeihin sopivan rakenteen takia. Jälkimmäinen on tietysti muidenkin kokomuunnosten ongelma, mutta korostunut isoilla (ennen kuin joku suuttuu, niin katsokaa tilastoja, katsokaa koirien rakenteita ja niiden liikkumistapoja, keskustellaan sitten lisää). Jotenkin kääpiöitä vaivaa vielä enemmän matadorijalostus ja terveystutkimusten puute, joten voi olla, että nekin olisi poissuljettuja vaikkapa seuraavan koiran kohdalla. Keskari on tietyllä tavalla myös järkivalinta. Voisin ottaa myös sellaisen ylikasvaneen keskarin/alimittaisen hylkiöison, mutta niitä ei hirveästi ole.

 ... Tai voisitko ruveta niin hurjaksi, että ottaisitkin jonkun ihan muun rodun?

Voisin. Suurin este on laiskuus. Näin monen harrastusvuoden ja kontaktien takia olen saanut villakoirista sitä tietoa, jota ei saa kuin pyörimällä piireissä ja harrastamalla. Sen hankkiminen rodusta x olisi niin vaivalloista, etten välttämättä jaksa nähdä vaivaa, ellei villakoirien terveystilanne heikkene merkittävästi. Sitten kyllä lähden kävelemään. Roduista kirjoitin jo aikaisemmin.

 Jos kuvailisit itseäsi ja koiriasi viidellä eri sanalla (5/persoona), mitkä ne olisi?

Laika: vilkas, kiihkeä, älykäs, seurallinen, nopea.

Vinski: rento, ahne, sosiaalinen, elastinen (:D), hauska.

Tiina: luova, hauska, älykäs, rohkea, keskittymiskyvytön.

Laitetaan Loltsi ja Patekin. 

Loltsi: rauhallinen, fiksu, velmu, hassu, persoonallinen.

Paavo: nälkäinen, nälkäinen, näl..., siis ahne, kovaääninen, omanarvontuntoinen, itsepäinen, punkero. 

 

Mitä pidät isoimpana haasteenasi koiran omistajana/ ohjaajana/ koiraharrastajana?

Keskittymiskyvyn ja suunnitelmallisuuden tai niiden puutteen. Noin niinku ihan ylipäätään elämässä.

... entä koiriesi haasteina?

Laika on reaktiivinen ja kiihkeä, se vahtii markkia ja räyhää remmissä, tosin koko ajan vähemmän. Se on häiriöherkkä.

Vinskillä ei tällä hetkellä vaikuttaisi olevan mitään suurempia haasteita. Näyttäisi siltä, että turhautuminen ja sen seurauksena syntyvä ääntely voi olla haaste, mutta yritän ennakoida ongelman syntyä.

Loltsi oli herkkä, paineistuva, pehmeä, ajoittain vaikeasti motivoitava ja ääniherkkä. 

Miten onnistut aina hankkimaan niin eriskummallisia lemmikkejä (mukaanlukien kilpikonna)?

Peilaan niihin omaa identiteettiäni ja kerron valittuja tarinoita. Mutta kai siinä on piilossa oikeasti sekin, että olen vaan saanut mahtavia eläimiä. Mut eiks kaikki eläimet oo eriskummallisia? Luotan siihen. En ole vielä tavannut yhtäkään koiraa, joka olisi ollut niin taskulämmin, että varsinkaan pidemmän tutustumisen jälkeen en olisi nähnyt siinä mitään syvyyttä. Kun jopa matelijoissa on selkeitä eroja.

Minkä rotuisia koiria voisit harkita ja mitä et voisi ikinä ottaa?

Rotukysymyksen haaverotujen suhteen käsittelin. Mutta en voisi ottaa sellaista koiraa, joka on rakenteeltaan lähtökohtaisesti sairas tai rotu olisi siinä jamassa, että todennäköisyys saada sairas koira olisi suurempi kuin todennäköisyys saada terve. Tämä sulkee pois mm. brakykefaaliset rodut, kondrodystrofiarodut, cavalierin, bordeuxindogin ja monet ylilyödyt näyttelylinjaiset koirat. En myöskään ottaisi tähän elämäntilanteeseen ja asumismuotoon voimakkaasti vartioivaa rotua, kuten laumanvartijaa tai vartioivaa molossia. Varsinkin jälkimmäisten kanssa moni tuntuu pärjäävän, mutta se ei ole välttämättä elämää, jota itse haluaisin viettää. En myöskään metsästä, joten en ottaisi sellaista metsästysrotua, joka ei voisi hyvin tällaisella ihmisellä (esim. noutajan voin kouluttaa ja järkätä sille kylmää riistaa ja viedä metsästäjän matkaan, ajokoiran tai saksanmetsästysterrierin kanssa se olisi hankalampaa). Lähtökohtaisesti otan mieluummin koiran, joka voi hyvin myös lähiöolosuhteissa ja kaupungissa, koska asun sellaisessa enkä mitenkään älyttömän mielelläni paini esim. koira-aggression tai ylettömän kiihkeyden kanssa, joten sekin sulkenee joitakin rotuja pois.

Mikä on kauneinta mitä sun koirista on sulle sanottu?

Niitä juttuja on tosi paljon. Ihmiset on niin liikuttavia. Päällimmäisenä tulee mieleen se, kun eräs LAU:n agility-kouluttaja sanoi Loltsista hallittavuustestissä, että se on hyvä koira. Sanoin hänelle luoksepäästävyystilanteessa ennen tätä, että koira on hieman arka. Tuo virke on kulkenut monessa mukana ja se tarkoitti silloin niin hirveästi. Tarkoittaa edelleen, varsinkin nyt, kun Loltsi on siirtynyt toiseen ulottuvuuteen mulkoilemaan.

Pidätkö itseäsi tavoitteellisena koiraharrastajana vai meetkö lunkisti sen mukaan mikä hyvältä tuntuu?

Sekä että. Laikahan on piakkoin kolme eikä sillä ole kovin kummoista KoiraNet-tilastoa. En ota siitä stressiä, mutta tarkoitus sinne on saada tavaraa. Yritän opiskella pois lamaannuttavasta perfektionismista.

... Jos asetat koiraharrastukselle tavoitteita, miten käsittelet asian jos ne eivät onnistukaan?

Ennen lamaannuin, petyin syvästi ja syytin itseäni hirveästi. Nykyisin vähemmän. Osaan jo kääntää epäonnistumiset haasteiksi ja oppimisenpaikoiksi, vaikka positiivisen taisteluasenteen kanssa onkin vielä tehtävää. 

Mitkä viisi sanaa juolahtavat mieleesi juuri nyt?

28.2. Hiki, koira, cokis, polvi ja pieru. :------D
7.3. Popcorn, limsa, koira, laatikko, video.

Mitä teidän koirat syö ja saako ne lisiä?

(Lihaa, kananmunia, sisäelimiä, eläinrasvoja, vähän rustoja ja luuta ja kuivapimpuloita. Ja joo, saavat purkista sen, mitä eivät ruoasta saa (sinkkiä, D:tä, kalsiumia, magnesiumia, B-ryhmää, E:tä ja rasvahappoja riippuen litkuista ainakin). 

Puhutko mielummin muille suoraan ja punnitsetko tarkkaan ennenkuin päästät mitään suustasi?

Pyrin puhumaan suoraan, mutta harkiten. Välillä onnistun, välillä täräytän turhankin päin näköä ja välillä kiertelen niin kamalan vaivaannuttavasti. Kavereille tulee oltua aika suorapuheinen. Mutta en jaksa sellaista mää oon niin rehellinen ni mää saan loukata päin naamaa -asennetta, joten pyrin käymään vähän läpi päässä, mitä sanon. On toki juttuja, joissa tykkään vähän provosoida. 

Henna (Dallupoika Jali)

Paljonko on 5 potenssiin 0?

Yläkoulun matikka all over again. *piirtää Hopeanuolen*

Jos koirasi olisi ihminen, mikä olisi koirasi ammatti?

Laika olisi stunt-henkilö. Vinski olisi pihviravintolan pullea tiskaajaharjoittelija.

Jos koirasi olisi supersankari, mikä olisi koirasi sankarinimi ja supervoima?

Laika olisi Yön pieru, ääntä nopeammin lentävä kostaja. Vinski olisi Sarjahurmaaja, joka murskaisi sydämet - hampailla.

Kuvitellaan että kaikki maailman koirarodut kuolisivat sukupuuttoon, muutamia koiria lukuunottamatta. Minkälaisen rodun nykyihminen lähtisi kehittämään? Olisiko maailmassa enää paimenkoiria vai löytyisikö joku uusi "rotutyyppi" joka vastaisi nykyihmisten tarpeita?

Olisi jännä nähdä, mitä oikeasti kävisi. Sellainen monipuolinen yleiskoira olisi varmaan paras, jos pitäisi olla yksi ja ainut koiratyyppi. Monessa kohtalainen, mutta ei yhdessäkään tykki, olisi varmaan viranomais- ja työkoirakäytön kannalta ongelma (kuka haluaa malin opaskoiraksi jne.). Veikkaisin, että sellainen yleispaimen olisi käyttökelpoisin: yhteistyökykyinen, helposti koulutettava ja motivoitava ja perusrakenteinen perusperuskoira. Toisaalta jos koirat kuolisivat sukupuuttoon ydinsodan ja yleisen mayhemin takia, puolustava vartiokoira olisi luultavasti kovaa valuuttaa.

Jos saisit itse aloittaa ihan alusta, minkälaisen koiran jalostaisit?

Terverakenteisen, geenipooliltaan laajan, keskikokoisen tai pienehkön (10-15 kg) seura- ja harrastuskoiratyyppisen rodun tai koiratyypin. Luonteeltaan se olisi avoin, rohkea, motivoitava ja koulutettavissa oleva, ei kovin äärimmäinen, mutta kuitenkin sopiva moneen menoon.

Kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen?

Verimäärä lasketaan ilmeisesti millilitroissa eli yllättävän vähän. Toisaalta olenkin aina ollut huono erinäisissä matemaattisissa tehtävissä (no shit). Mutta koska mulla on itselläni pienet kädet, voi olla, että mun nyrkki mahtuisi pieneen sydämeen.

Mikä on elämän tarkoitus?

Tämmönen kevyempi lopetus. En tiedä, onko mitään universaalia tarkoitusta, tuskin on. En tiedä, onko sellainen edes mitenkään tärkeää, kun täällä nyt sattuman oikusta tallataan, mokomat solukasat. Mutta lupaan kertoa heti, kun tiedän, miten tähän omalla kohdallani vastaan.

Viimeisenä Facebook-profiiliin tullut yksi kysymys!

Suvi R.

Saako teillä villakoirat nukkua sängyssä? 

Joo. Molempien pentujen kanssa olen nukkunut patjalla lattialla, jotta sisaruksistaan ja emostaan erotettuna pööpö tuntisi olonsa uuden laumansa seassa turvallisemmaksi. Samalla olen opettanut ne alusta asti nukkumaan vieressä. Siirryn patjoineni takaisin sänkyyn, kun pentu pääsee turvallisesti ylös ja alas. Käytännössä mun aikuiset koirat nukkuu osan yöstä sängyssä ja osan lattialla. Herätessä on kiva velloa puudeleiden seassa.

(Postauksen kuvat: Jenny Yliollitervo ja allekirjoittanut)