Kysymyspostauksen vastaukset, osa 1

Vastauksia kysymyksiin! Vaikka kommentteja tuli määrällisesti vähän, kysymykset olivat tosi hyviä ja vastasin niihin pidemmän kaavan kautta. Jaoin vastaukset suosiolla useampaan osaan. Kiitokset kaikille kysyjille, kysymykset olivat oikeasti mainioita ja niihin oli kiva vastata!

Heljä (Hertta, Kerttu ja Martta)

Millä perustein valitsit Vinskin kasvattajan? Mikä tekee kasvattajasta "hyvän"?

Mukavan kevyt aloitus. Koska aihe hyvä kasvattaja on laaja ja siitä on postauksen verran sanottavaa, jätän sen käsittelemättä. Mutta vastataan tuohon ensimmäiseen, vaikka sekin on aika laaja kysymys. Itse asiassa en ole hankkinut yhtäkään koiraa tyylillä tutustu rotuun, ota yhteyttä kasvattajaan, tutustu hänen koiriinsa jne. Niin ei käynyt tälläkään kertaa.

Vinski oli ensimmäinen vapaa, vastaan tullut pentu kaveripiirissä. Jos ihan tosissaan ollaan, arvostan Riikan avoimuutta, uteliaisuutta ja halua etsiä aktiivisesti uutta tietoa ja kehittää osaamista, ymmärrystä koiran terveydestä, rakenteesta ja luonteesta ja esimerkiksi näiden tietojen pohjalta tehtyjä jalostusvalintoja. Kun ajatus on järkevässä rakenteessa, terveydessä (muussakin kuin KoiraNetissä näkyvässä), luonteessa ja sen kehittämisessä ja perimän monimuotoisuudessa, minun on vaikea olla pitämättä. Lisäksi vaakakupissa painoi pentujen sosiaalistamisen eteen tehty työ ja niiden kanssa vietetty hedelmällinen aika – saadessani Vinskin mikään ei tullut yllätyksenä, vaan sen vahvuudet ja heikkoudet olivat tiedossa, jotta saatoin alkaa heti tehdä sen kanssa oikeita asioita. Arvostan hirveästi sitä, ettei tehdä sokeasti niin kuin on aina tehty tai kuin systeemi sanoo, ellei kokemusta ole todettu hyväksi. Sellaiset asiat, kuten liha ensimmäisenä kiinteänä ruokana, pentutilan (tai siis olohuoneen...) virikkeet tai luonnollinen astutus painavat mun vaakakupissa paljon.

Valinta oli omanlaisensa ajautuminen, sillä tunsimme jo etukäteen. Jos olisin tässä vaiheessa etsinyt pentua, olisin varmasti päätynyt ottamaan yhteyttä Riikkaan, koska perusteellisesti terveystutkittuja, fiksuja villakoirayhdistelmiä tehdään edelleen aivan liian vähän. Lisäksi Vinskin vanhemmat on MH-kuvattu (isä myös luonnetestattu) ja niiden kanssa harrastetaan (isä on AVA ja AVA-H). Sain kauppasopimuksen liitteenä mustaa valkoisella sukurasitteista, kuten Laikankin kohdalla.

Mitkä ovat ihmekoirien oudot tai hauskat tavat?

Loltsi hymyili eli grinnasi. Se oli tavattoman ihana ja vähän hämmentävä tapa, jota se esitteli jo ensitapaamisella. Se myös läpsi ja örisi. Sillä oli myös hassuja, dramaattisia hepuleita ja se mulkoili kovasti.

Laika puskee, kun se on hyvällä tuulella ja sylissä. Se myös tykkää nojata sohvalla ja sylissä taaksepäin, joskus se valuu siksi pitkin huonekaluja. Nojailu on niin vahva toiminto, että sen saa melko helposti jopa sheipatessa esiin. Se kiipeilee joka paikkaan ja viettää aikaa esim. selkänojilla ja ulkosalla kivillä tähystellen. Laika myös tykkää imeskellä aivoja eli sihdata kielen ihmisten nenän sisään, mistä uusia parhaita kavereita pitää varoittaa. Laika on suuruudenhullu lelujen suhteen, joten monesti sen kidassa roikkuu joku muutaman metrin mittainen tukki (video 1, video 2).

Vinskillä on iso nälkä ja se ottaa namit kuin piraija. Pentumaiseen tapaan sen rakkaudenosoitukset ovat mallia SHARK KISS ATTACK eli se haukkaa jopa koko nenän tai korvan suuhun. Se on kahdesti varastanut Jennyn silmälasit suoraan naamalta. Se tykkää liikkuvista ja vellovista pinnoista, kuten skeittilaudoista ja korkeareunaisesta pedistä, mihin se juuri ja juuri mahtuu. Vinskillä on myös A-luokan valumistaidot.

Paavo juttelee, kun siltä kysyy, mitä asiaa sillä on. Ruokaa odottaessaan se huuuuutaaaaa. En nyt tiedä sen hauskuudesta, mutta satunnaisesti sitä todistavana se on huvittavaa. Paavokin on läpsijä. Se myös tykkää heitellä asioita, esimerkiksi puruluita. Kerran se oli heittänyt lattialla odottavasta kauppakassista maksalaatikon korkeassa kaaressa pois. Paavo ei muuten juuri hauku, mutta ölisee muuten aika paljon.

Mitkä ovat tulevaisuudenhaaveesi Vinskin kanssa? Harrastuksia, kisoja tmv?

Haluan siitä ensisijaisesti arjessa taitavan koiran, jonka voi ottaa mukaan minne vaan. Harrastustavoitteet ovat kutakuinkin samat kuin Laikalla: agilityä, tokoa, koiratanssia, frisbeetä ja noseworkiä, joskin jostain syystä olen kehittänyt myös rally-fiksaation. Vinskin Rudy-enolla on rapakon takana rally-titteleitä, joten suvun kunniaa voisi puolustaa täälläkin. Vinskin taustan takia on olemassa pieni tsäänssi, että siitä kasvaa pikkumaksi (yksi isovanhemmista on isovillakoira) ja silloin emme agilityssä kisaisi. Jos Vinskistä kasvaa varma ja avoin koira, olisi hienoa, jos voisin ruveta taas kaverikoirailemaan.

Miksi bloggaat? Mitä bloggaaminen on antanut sinulle?

Pääasiassa siksi, että tykkään kirjoittaa ja näköjään tätä asiaa tuntuu riittävän. Koirista on hauska löpistä ja kuvia on kiva jakaa. Jossain määrin blogi toimii myös treenipäiviksenä, jolloin tulee pidettyä paremmin silmällä edistymistä. Kirjoitin blogia pitkään (Vuodatuksen puolella jo joskus 2010 ja siitä eteenpäin) miettimättä lukija-asiaa sen kummemmin, mutta tein pienen suunnanmuutoksen taannoin. Tykkään kirjoittaa lukijakunnalle, saada kommentteja, innostua joukolla (terveisin lammas) ja olla etäisen sosiaalinen. Viime aikoina myös bloggaamisen vaikutusmahdollisuudet ovat alkaneet kiinnostaa. Uskoisin, että esimerkiksi videoimalla Vinskin käsittelyharjoituksia voisin saada aikaan positiivista muutosta turkkirotuisten koirien ja omistajien melko yleiseltä tuntuviin käsittelyongelmiin ja turkinhoitoahdistukseen.

Bloggaaminen on tukenut analyyttistä (joskin aika kevyttä sellaista) ajattelutapaa, pitänyt yllä kirjoitusrutiinia ja -halua, tuonut kaveruussuhteita ja jopa materiaa parin viimeaikaisen arvontavoiton takia. Mutta hauskaa tämä on.

Millainen on hyvä koirablogi? Perusteluja, esimerkkejä tai ihan mitä vain! :)

Tästä olen tehnyt luonnoksiin jo kolmen postauksen sarjan, joka pitäisi viimeistellä. Vastaus tulee tässä pähkinänkuoressa: hyvin kirjoitettua matskua (sujuvaa, virheetöntä tekstiä asiallisin ja/tai hauskoin asiasisällöin), laadukkaita valokuvia ja mahdollisesti muuta sisältöä, kuten videoita. Iso plussa kirjoittajasta, joka jaksaa olla yhteydessä lukijoihin edes omassa kommenttilaatikossaan ja herättää ja jatkaa keskustelua. Ulkoasu on oleellinen ja arvostan eniten toimivaa, karsittua käyttöliittymää, harkittua ja selkeää typografiaa, ja oivaltavaa visuaalista puolta. Loppupeleissä luen mieluummin hyvää tekstiä, joka on vähän karummassa (mutta luettavassa) ulkomuodossa kuin käyn katselemassa heikkoja aivopieruja, jotka on paketoitu muotileiskaan.

  Jonna M. (Lohdunkantaja)

Miten olet "eksynyt" koiramaailmaan?

Olin kissamaailmassa ilman karttaa ja kompassia ja putosin portaaliin.

Oikeasti se on aika mysteeri. Opin haukkumaan ja puhumaan samaan aikaan ja olen aina ollut kiinnostunut eläimistä, vaikka kotona ei ollut minkäänlaista lemmikkiä. En muista sellaista aikaa olleenkaan, ettenkö olisi halunnut koiraa tai sitten omistanut sellaista. Luin pienenä paljon koirakirjoja ja kiinnostus koiraan lajina oli todella iso ja lääpin kaikki mahdolliset koirat läpi. 24 vuoden ruikutuksen jälkeen Loltsi sitten vei koiraharrastuksiin ja kiinnostuin kouluttamisesta ja muusta entistä enemmän. Olipa ne vuodet sitä ennen muuten ihan perseestä, terveisiä vaan kaikille niille, jotka sitä ulinaa joutuivat kuuntelemaan.

Miksi villakoira? 

Sattumalta tavallaan. Minulla oli lapsena astma ja joitakin allergioita, joka oli suurin koiranhankinnan este, vaikka perustelin hankinnan hyviä puolia juuri niin betoninkovin argumentein kuin yksitoistavuotias voi. 2000-luvun alussa naapuriin sitten muutti musta toyvillakoirauros Karo, jota sain lenkittää ja lällyttää. Äitini ihastui siihen. Koska en saanut Karosta oireita (kuten en muistakaan koirista...), vaikka se vietti meillä joskus paljonkin aikaa, äiti laittoi koiranhankinnan ehdoksi rodun.

Jäin sitten aloilleni, koska villakoira on monipuolinen, älykäs ja fyysiseltä kapasiteetiltaan urheilullinen rotu, joka sopii moneen menoon ja moniin elämäntilanteisiin. Löysin keskareista sopivan koon, pienen, mutta kestävän, halittavan ja energisen. Lisäksi keskarikasvattajissa on ollut eniten yksiin minun kanssani ajattelevia tyyppejä.

Oletko harkinnut muun rotuisia koiria? (Kyllä: mitä ja miksi ei ole tullut todeksi.)

Joo (ja en). Joo siinä mielessä, että kyllähän sitä maistuisi aidan takana kasvava vihreämpi ruoho, mutta en tiedä, onko sellaista edes olemassa. Seuraavat rodut ovat kiinnostaneet, suluissa se, miksei ajatus ole käynyt toteen:

• kromfohrländer (harvinainen rotu, geenipooliongelmat, olisiko lopulta niin erilainen, että kannattaisi vaihtaa?)
• ibizanpodenco (harrastaminen ei ole yhtä suoraviivaista, riistavietti)
• käyttöwhippet ja ratagreyhound (turvallisten juoksutusmaastojen löytäminen ja niihin pääseminen, greyn vauhti ja koko villakoiran kanssa, onnettomuusalttius)
• mudi (kiihkeä ja puolustava, jopa alkukantainen luonne luonne, haluan työskennellä muiden haasteiden kanssa)
• labbis (koko, jäätävä karvanähtö, ei mikään agility-tykki)
• staffi (karvanlähtö, leikkityyli vrt. villakoira, luonne vähän kysymysmerkki ja ainakin lonkkatilasto vaikutti huolestuttavalta)

Millä valokuvauskalustolla kuvaat?

Canon EOS 60D ja Canonin 50 mm f1.4. Tarkoitus olisi rahan salliessa laajentaa linssivalikoimaa laajispään zoomiin tai Samyn 8 mm fisuun ja johonkin laadukkaaseen telezoomiin. Mutta sitä odotellessa.

Mikä on parasta koiramaailmassa?

Koirat. Ja intohimoiset, hullut, loistavat, uteliaat ja koirista välittävät ihmiset.

Mitä muuta elämässäsi tapahtuu koirien lisäksi?

Koodaan, katson Dr Philiä, maalaan ja piirrän, iloitsen esteettisesti miellyttävistä asioista ja nautin popsurrealismista, haaveilen matkasta Mongoliaan ja Jenkkeihin, mietin majakoita (Bengtskär on rakkautta), yritän etsiä oppisopimuspaikkaa, käyn kirppiksillä, haaveilen avoimista yliopisto-opinnoista ja fiilistelen erilaisia mytologioita, satuja ja japanilaista katumuotia. Harrastelen kaikenlaisia innostusprojekteja, välillä kiinnostun huonekasveista, välillä ompelen jne. Omistan myös pari Dal-nukkea, joita valokuvaan.

Suositeltavia/omia suosikkielokuvia, -kirjoja, -sarjoja yms.?

Nää on vaikeita kysymyksiä. Mutta jos suosittelen yhden jokaista. Leffaksi Rautajätti, kirjaksi Taru Sormusten Herrasta (ensimmäinen mieleen juolahtanut), suomalaisista Vadelmavenepakolainen, sarjaksi Community. Mun suosikkitaiteilijoita (joilta voin suositella esimerkiksi taidekirjoja) ovat Camilla D'Errico, Mark Ryden, Katja Tukiainen, Anna Tuori, Kim Simonsson, Peregrine Honig, Chiara Bautista, Alex Pardee ja moni muu. Taidelehdistä mun suosikkeja on Juxtapoz ja Hi-Fructose.

Mikä on koiramaailmassa herättänyt suurta onnistumisen tunnetta?

Hmm. Moni tosi pieni asia. Tykkään keulia niistä päässäni isoja. Agilityssä näitä elämyksiä kokee jatkuvasti ja sieltä voisin mainita jokaisen flow-tilassa juostun, hienon radan tai radan pätkän. Kisoihin pääseminen. Loltsin kaverikoiratunnustus kaiken tehdyn työn jälkeen.

Mitä kuvittelisit tekeväsi ilman koiria?

Olisin varmaan aikamoinen uratykki, jolla olisi burnout. Tai komeroon masentunut majavankakka.

Jaaaa.... Suosikkijäätelömaku? :D

Tennispallo-ihmisliha.

(No oikeasti niistä irtopallerojätskeistä minttu ja mango-meloni, pakasteallasjätskeistä minttupuffet ja Twister-mehujää.)

Vivi ja Ile (blogi)

Miten ihmeessä et ole vieläkään onnistunut keplotella itseäsi meidän lukijaksi 0_0

Blogger, I hate you. Kokeilin (taas), kun kysymys oli postattu, toivottavasti liittyminen onnistui. Yhtäkään postausta en oo kyllä dashille vielä saanut, ettätuota...

Youtube vai Blogit - kumpaa seuraat mielummin?
 Molempi parempi. Osa ihmisistä selvästi puhuu (ja editoi) paremmin kuin kirjoittaa, ja jos sellaisella tyypillä on asiaa, niin kiitos videota. Kirjoitustaitoiselta vastaavasti tekstiä. Jotkut hallitsevat molemmat ja se se vasta onkin siistiä. Olen löytänyt Youtuben vlogimaailman aika hiljattain ja seuraan sitä jossain määrin. Ja katson SinäTuubaPaskaa. Joo. Kröhh.

Mikä tekee villakoirasta villakoiran ja puolestaan mitä villakoira ehdottomasti EI ole?

Villakoirassa oleellista on luonne, sporttinen kroppa ja jossain määrin karva (koska luonnetta ja sporttista kroppaa löytyy muistakin roduista). Luonteessa erityisesti älykkyys, koulutettavuus ja seurakoiraominaisuudet (avoimuus, rohkeus), mutta luonnollisesti harrastavana ihmisenä arvostan myös saaliskäyttäytymistä ja metsästysketjua, vilkkautta ja reaktionopeutta, kunhan se ei ole ylilyötyä.

Villakoira ei ole yli- ja alikulmautunut, kummallisesti liikkuva ja ylikarvainen näyttelyeläin vailla aivotoimintaa ja ruokahalua. Se ei ole myöskään sohvatyyny.

Lempi puuha ihmekoiriesi kanssa?

Seikkaileminen. Päivästä riippuen se voi olla uimaretki, metsävaellus, matka, kaupunkikävely tai ystävien kanssa vietetty hieno päivä treeneineen ja sohvalojumisineen.

Tuuli Komulainen (Niin erilaiset)

Mikä on tärkein ominaisuus koirassa?

Öööööö... Jos yksi ja ainut pitäisi valita, niin sen pitäisi kyetä menemään minne vain rentona ja iloisena. Sen rinnalla on aika samantekevää, mitä syvä puruote sillä on, syökö se ruokaa vai sormet ja ruokaa tai miten hyvin se kokoaa ja kääntyy. Haluan seikkailijakoiria.

Onko villakoira The Rotu?

Juh. Mutta jos alkaa näyttää siltä, että tämä laiva uppoaa, en aio väkisin hankkia villakoiria, vaan etsin jonkun toisen rodun. Tässä tapauksessa viittaan laivalla laajasti terveystilanteeseen.

Lempiblogisi, miksi?

ihmekoirat Paha kysymys! Tässä on paljon variaatiota ja luen keskenään hirveän erilaisia blogeja eri syistä eri aikoina. Mutta viime aikoina paljon iloa on tuottanut Tanssivat shetlantilaiset. Hirvittävän vaikea keksiä blogia, jossa olisi miellyttävämpää tekstiä ja sympaattisempia tyyppejä.