perjantai 3. huhtikuuta 2015

Tiistaitreenirutiini konkreettisesti


Treenaamme tiistaisin porukalla agilityä, tokoa ja mitä milloinkin Sporttikoirahallilla. Vapaamuotoinen treeni on hyvä lisuke agilityn ohjattuihin ja seurasta on ollut hyötyä, kun olen tarvinnut videota tai aivoriihtä. Mutta miten kaksi koiraa treenataan, kun toinen on reaktiivinen, superenerginen tolvana ja toinen pikkurusina?

Kahden koiran kanssa treenatessa suunnitelmallisuus korostuu. En ole excel-ihminen mitenkään päin ja saan taulukoista erilaisia rokkoja, mutta jonkinlaiset päänsisäiset sopimukset täytyy tehdä, jotta minkäänlaista järkevää treeniä voi viedä läpi, varsinkin, kun koirilla on erityistarpeita. Laika on keskittynyt lajitreenaamiseen tokon ja agilityn parissa. Viime aikoina tämä on tarkoittanut seuruutreeniä ja puomin hinkkaamista. Vinski opettelee rauhoittumaan ja työskentelemään häiriössä. Siitä ei ole tarkoitus tehdä kortisolikallea, joka sinkoilee pirikiikarit päässä pitkin seiniä, muttei myöskään passiivista betoniporsasta.


 Karkeasti tiistai voisi mennä vaikka näin:

Saavumme hallille. Otamme koko konkkaronkan ulos autosta ja valumme Ärrän kahvit kourassa lähimpään metsään. Jos olemme riittävän ajoissa, tiedossa voi olla agility-kaahailua ja silloin kävelemme lämmittelylenkin. Muuten pidämme huolen, että koirat käyvät tarpeillaan ja vaihtavat keskinäiset kuulumiset.

Palaamme autolle. Survon puudelit Erican Volvon takapenkille odottamaan, otan tavarat ja menen halliin ilman koiria. Raahaan yhden strategisen sermin paikalleen ja laitan sen taakse tuolin ja omat tavarat ja laitan naksun ja mässyt oikeisiin taskuihin.


 Lähden hakemaan Vinskiä. Se treenaa ensin, jotta petaisin sille varmemman rauhallisen yksinolon. Tähän mennessä se on ollut autossa oikein mallikelpoinen, mutta jatkamme tätä. Tämän järjestelyn huono puoli on se, että Laika kerää kierroksia autossa ja on kuin viritetty raketti, kun vien sen lopulta halliin. Tämä on kuitenkin sellainen ongelma, joka minun on ratkaistava ensisijaisesti muualla ja muulla ajalla ensin, jos tahdon treenata molemmat koirat samalla treeniajalla.

Yleensä kannan Vinskin hallin läpi taukopaikalle. Viimeksi se saattoi kävellä ja sekin onnistui hienosti kontaktia ottaen. Jos se kävelee, tarkoitus on, että se ei höngi muualle, vaan tepsuttelee rennosti häntä pystyssä mukana jonkinlaista kontaktia pitäen. Tauolla olen itse passiivinen ja pidän Vinskin hihnan sen verran hollilla, ettei se lähde sen mitan päähän seikkailemaan.

Lähden treenaamaan, kun se rauhoittuu oma-aloitteisesti. Tällä hetkellä rauhoittuminen tarkoittaa luopumista intoilusta tai minun tuijottamisestani. Toisinaan poimin lattian haistelua, toisinaan mietteliään pyllähdyksen tai poispäin katsomisen. Yritän välttää liian kovia vaatimuksia, sillä Vinskiä ei ole tarkoitus turhauttaa, koska se vesittää ajatusta.

Toistaiseksi olen valinnut treenattavaksi erilaisia helppoja kohteita, kuten tasapainolautaa, kosketusalustaa ja -keppiä. Se, mitä treenaan ei ole juuri nyt oleellista, tärkeämpää on kehittää treenaustaitoja, kuten häiriönsietoa (ihanat ihmiset, toiset koirat, leikkiminen, vinkuvat lelut, toiselta puolelta kantautuva haukku jne.), keskittymiskykyä ja vireenhallintaa. Teen yleensä kolmesta viiteen toistoa ja poistun sitten tauolle. Ehdin joskus vain istahtaa alas passiiviseksi tarkkailijaksi, kun Vinski on jo luopunut ihanasta tehtävästä ja sitten se on taas menoa. Tämän intensiteetin vuoksi pyrin tekemään mahdollisimman hyvät etukäteisvalmistelut.

Toisinaan Vinskiä kiinnostaa esimerkiksi vieressä muutaman metrin päässä kepittelevä Viena. Pyrin palkkaamaan nimenomaan oma-aloitteisesta kontaktinotosta ja kohottamaan ainakin väliaikaisesti vahvistetiheyttä ennaltaehkäisyn nimissä. Haukkuviin koiriin vastaehdollistan. Vinski on treenatessaan hihnassa ja hihna on useimmiten maassa.

Vinski käy välillä myös isommilla tauoilla, jolloin voin lepuuttaa omaa huomiokykyäni ja vaikka vaihtaa muutaman sanan muiden kaksijalkaisten kanssa. Vinski on tällöin sylissäni retkottamassa enkä juurikaan kiinnitä siihen huomiota.

Vinski lähtee jonkunmoisen ajan kuluttua autoon nukkumaan. Ison tauon paikka pitää ajoittaa niin, ettei väsymysturhauma ehdi iskeä, vaan pentu jaksaa lähteä mielellään myös pikku kävelylle metsäpolulle ja takaisin.


Vaihdan koiraa ja otan Laikan. Vinski painuu kevariin nukkumaan. Laikan sisääntulo on yleensä melko lennokas ja se riekkuu. Sen kanssa harvoin on mitään tarkkaan säädeltyä rutiinia ja koulutan sitä turhan leväperäisesti. Se ei juuri lepää, vaikka tauolle olisi hyvä paikka, koska sille ei ole aidosti, oikeasti opetettu sellaista rutiinia. Laika ei treenaa kuitenkaan koko aikaa, lasken summittaisesti toistoja ja settejä.

Kun Laika on hallissa, saatan jopa kommunikoida muun maailman kanssa tai videoida jotain. Todellisuudessa Laikankin pohjataidot kaipaisivat hiomista - siis kirveellä hiomista. Tällä hetkellä se rauhoittuu parhaiten kotiin, joten treenaan zenin jaloa taitoa olohuoneessa. Tulevaisuudessa toivon sen yleistyvän pienin askelin myös muualle maailmaan.

Aivan lopuksi käymme jossain lenkillä. Viimeistään lenkin jälkeen autossa on hiljaista ja aamulla takaluukusta pilkistäneet innokkaat belginpäätkin ovat laskeutuneet takaluukun lattialle.

Kuvat: Jenny
Urheat tiistaitreenaajat: Erica ja Jenny

2 kommenttia:

  1. Ai että nää sun kielikuvat! Kirveellä hiomista.. Kortisolikalle. :D Ihan mahtavaa. Jäin muuten itsekin miettimään tota treeneissä rauhoittumisen tärkeyttä. Pitänee kehitellä joku suunnitelma ton oman kakaran varalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Suosittelen, mitä pikemmin, sen parempi. Laika on ehtinyt kehittää aikamoiset mielleyhtymät kentästä ja kiihkeydestä (mistä paikasta tahansa ja kiihkeydestä, hoh...) ja sen kääntäminen toiseen suuntaan on nyt vaikeampaa. Sillä toimii vireensäätely vain yhteen suuntaan, kun pitäisi toimia kahteen.

      Poista

Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!