PetExpo 2015

PetExpo takana! Olin yksi messuille valituista eläinbloggaajista. Messuohjelmaan suhtautui ihan eri tavalla, kun lähti hommaan bloggausnäkökulmasta. Kiinnostavia ohjelmia tuli haarukoitua enemmän ja tutkin tarjontaa bloggaajan roolissa vähän ennakkoluulottomammin. Hatunnosto ja kiitos messujen väelle, että tämä oli mahdollista. Koirablogimaailmaa tällä hetkellä ensisijaisesti seuraavana on aina mielenkiintoista nähdä, mihin bloggaaminen kehittyy eikä se nouse tyhjiössä. Introverttinä ihmisenä ilahduin muuten myös mahdollisuudesta linnoittautua tarvittaessa lehdistökeskuksen hiljaisuuteen palautumaan melusta ja ihmismäärästä.

Myyntipisteiden tarjonta oli melko köykäistä. Bongasin pari varteenotettavaa messutarjousta, tosin ne olivat lähinnä löytökorityyppisiä pikkujuttuja. Selvisin päivästä kahden euron budjetilla ja ostin puudeleille pari pussia lammasnameja, jotka menevät kuin kuumille kiville. Jos annan liuskoja kokonaisena, Vinski alkaa syödä yhtä, sitten tajuaa, että pussi on yhä kädessäni ja laittaa sen takahampaisiin ja alkaa kerjätä lisää. Nappasin Tujomalta viimeiset pussit tätä lihasta tehtyä kultaa. Muuten en käyttänyt rahaa, kun valikoimaa oli vähän. Ainakin koiranomistajan kannattanee ennemmin suunnata messariin tai jopa johonkin pienempään näyttelyyn valikoiman perässä.

PetExpo-lavalla oli messujen ajan noin vartin pituisia lemmikkitietoiskuja eri aiheista. Aikataulusyistä (lue: heräsin vatsakipuihin yöllä ja nukuin univelan aamulla kiinni) en ehtinyt nähdä päivän ensimmäistä Royal Canin -luentoa, mutta kuuntelin kyllä iltapäiväisen. Se oli vartin briiffaus pakkausmerkintöjen lukemisesta ja sellaisenaan ihan hyvä pläjäys, jos aihe ei ollut tuttu. Ehdin jo spekuloida, että olisin päässyt varmaan niska-perse-otteella ulos messuilta, jos olisin ehtinyt aamun settiin, jossa käsiteltiin RC:n urbaanien koirien ruokintaan suunniteltua murosarjaa.

 Tiibetinterrierinpennun kynsiä leikataan. 

Samalla lavalla näin Kennelliiton Hau life! -koiranhoitoinfon ja eläinsuojeluasiamiehen lyhyen esittelyn eläinten hyvinvoinnista. Molemmat ovat mielenkiintoisia aiheita, joille olisin suonut enemmän aikaa ja syvyyttä. Toki yleisön ja formaatin takia sisällön suhteen pitää tehdä kompromisseja, mutta tietoiskut jäivät kuitenkin aika pintapuolisiksi. Esimerkiksi Hau life! -infossa kyllä korostettiin koiran hyvää käsittelyä, mutta esiteltiin esimerkiksi namien käyttö lähinnä vaihtoehtona käsittelyn helpottamiseksi. Luennoitsijan puheista sai helposti kuvan, että koiranpentua hoitamalla siitä tulee hyvä, vaikka käytännössä tilanne on aika toinen.

 Etsijäkoira Kaapo.

Suosikkinäytteilleasettajikseni osoittautuivat Etsijäkoiraliitto ja Etelän Greyhound Urheilijat. Ensimmäisellä vastaanotto oli aivan mahtava ja informatiivinen. Kyselin etsijäkoirien koulutuksesta ja käytännön töistä. Pääkaupunkiseudulla kutsuja tosietsintöihin tulee käytännössä viikoittain! Käytännön harrastuksena etsijäkoiratoiminta on paitsi hyödyllistä myös edullista verrattuna vaikka agilityyn. Auto on tarpeellinen kapistus. Kyselin myös villakoirista harrastuksen parissa ja sain kuulla, että alkeiskurssille osallistuneita vipeltäjiä on kaksi. Voin kuvitella, että villakoira voi olla häiriöherkkä varsinkin kaupunkietsinnöissä.

Greyhound-piste oli paijauspiste. Piste. Koska vinttikoiria kuuluu ylistää. Ne ovat sileitä, proteiinisia, propellikorvaisia ja puikokkaita, aerodynaaaaaaamisia kokonaisuuksia. Voi olla, että haluan joskus sellaisen ihan omaksi. Mutta Laika voi leikkiä reihauntia sillä aikaa. On kieltämättä vähän hassua mennä koiranomistajana silittämään koiria messuille, mutta minkäs minä sisäiselle ulkoiselle koiratytölle oikeastaan mahdan.

Sama koiratyttö johdatti minut myös villakoirakehällä ysiryhmän ryhmikseen. Satuin katselemaan aprikooseja, harmaita ja punaisia kääpiöitä, mikä oli sekä kamalaa että ihanaa. Yksikään koira ei muistuttanut Loltsia, mutta sydänalaa kaiveli silti. Kun seura lähti koirineen kotiin, lähdin minäkin kehältä, sillä valitettavan harvoin siellä tapahtuu mitään jännittävää. Yhdellä junnunartulla oli kyllä pöydällä ihan mahtavan hauskaa ja onneksi ehdin nähdä sen heiluvine häntineen.

Minulla oli viime vuonna ajoittain kova kanikuume, mutta totesin kakkoshalliin laskeutuessani, että kani taitaa jäädä haaveeksi: pölisevä heinä ja puru aivastuttivat jälleen kerran. Pystyin kuitenkin nauttimaan häkeissä hengailevasta pupuvalikoimasta hengittäen. Osa kaneista oli selvästikin hengailun rautaisia ammattilaisia ja ne loikoilivat liiskana heinän seassa. Toisille tilanne oli selvästi hankalampi. Eri kanirotujakin on ihan hirveästi! Tunnistin yllättävän monta. Suosikkejani pelkän ulkonäön perusteella ovat kääpiöjänikset, erilaiset punasilmäiset albiinot, tanit, hermeliinit ja belgianjätti. Belgianjäniksiä en harmikseni nähnyt yhtäkään.

Messuilla mukavinta oli nähdä rentoja eläimiä, joita melske ei haitannut. Lapsetkin mahtuivat olemaan sulassa sovussa muiden eläväisten kanssa, paikka paikoin oli jopa väljää. Messujen kaltaisissa stressaavissa olosuhteissa on aina riski, että eläimen hyvinvointi vaarantuu. Tänään näin kuitenkin enimmäkseen rauhallisia ja iloisia otuksia - myös muita kuin koiria. Hyvinvointiaspektin puskeminen on todella tärkeää. Sivukorvalla kuultujen keskusteluiden perusteella moni yhdistysedustaja ottikin sen todella vakavasti ja eläinsuojeluasiamiehen infossa asia olikin keskiössä ja mm. jalostuksen ongelmakohdat nousivat esiin. Ironista oli, että lava oli kiinni näyttelykehissä, joissa pyöri samana iltapäivänä mm. kiinanpalatsikoiria ja ranskanbulldoggeja.

Lopuksi sekalaisia kuvia:

Olitko sinä PetExpossa? Mitä jäi käteen?
Bloggasitko messuista?