Paluu perusteisiin

Olen viime aikoina keskittynyt ihan perusasioihin. Kun Vinski tuli taloon, piti mennä aloitusruutuun ja ruveta rakentamaan pohjia. Yritin muuten viime talvena kirjoittaa postausta aiheesta mitä teen seuraavan pennun kanssa eri tavalla ja sitten minulla olikin pentu sylissä ennen postausta, hoh. Mutta Vinskin tupsahdus sai miettimään Laikan osaamista eri kantilta. Se osaa paljon ja välillä epäilen sen taitoja. Välillä taas yliarvioin. Tosin yleensä yliarvio on ennemmin jonkinlainen oman osaamisen  yliarvio tai halu oikoa, vaikka olisi järkevää huokaista hetki ja hioa tarkasti tai rakentaa alusta asti. Sorrun monesti vieläkin ajattelemaan, että kyllä sen pitäisi osata ja sekoitan preesensit ja futuurit konditionaaliin. Se osaa kyllä paljon, mutta ajatuksia se ei lue tai tiedä, mitä ja miksi tokokokeessa tehdään.

Mainio esimerkki oikomis- tai kokeilunhalusta oli ajatus opettaa tulevan tokon AVO-luokan merkinkiertoliike vain ketjuttamalla jo merkin taakse vihjeestä menevälle Laikalle perusasentoon syöksyminen kutsumalla se sivulle kartion takaa. En tiedä, miten normaalin koiran kanssa tämmöinen menee, mutta Laikalla oli ihan omat sävelet. Laitoin merkkikartion paikalleen, otin koiran perusasentoon ja lähetin sen merkille. Menihän se. Melkein taaksekin. Tosin kaataen merkin samalla.  Sitten se otti sen hampaisiinsa ja lähti pinkomaan aarteensa kanssa. Sain tötsän sitten käteeni, mikä oli tietysti kilttiä, vaikka siinä olikin hampaanjäljet. Mua vaan nauratti. Luonnollisesti piti kokeilla uudestaan ja sama toistui. 

Viesti oli se, että ehkä tämä ei ollut se paras tapa. Isoa kartiota minulla ei ole, mutta kohteen kiertäminen on niin helppo sheipattava ja yleistettävä, että hiekalla täytetty iso limupullo riittänee. Sitähän sen ei pitäisi saada mukaansa, toisin sanoen minimoisin tilanteesta yhden piraattivahvisteen.

 laika logged in

laika: måi
laika: 8----D
laika: teenksmä hyvin???

Laika on treenannut myös perusasentoa. Olen aina sanoittanut päässäni, että sillä on taipumusta keulia varsinkin korkeammassa vireessä niin, että se on välillä puoliksi takanani ja välillä tassut kengilläni. Ja kaikkea siltä väliltä kaikkiin ilmansuuntiin. Ylösalaisin se ei ole vielä ollut. Lisäksi se ei ole osannut hakeutua kunnolla oikeaan paikkaan, vaan sitä on pitänyt vähän ohjailla tai ohjeistaa uusiksi. Mutta no more. Koska taitoja voi saa täytyy ylläpitää. Joten naksu kouraan ja palkkailemaan. Nyt se on jo paljon parempi. Laikan päässä on paljon asiaa, mikä liikkuu yli satasta sekunnissa, joten välillä se ei onnistu, mutta yrittää se jaksaa. Enkä jaksanut kikkailla, palkkasin oikeasta oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan.

Yrityspuudeli paras puudeli. <3

Agilityssä on omat haasteensa. Siinä vasta outo laji. Jotenkin se on ollut mulle aina sellainen koiraharrastuksen outo saari, jossa mikään lainalaisuus ei oikein päde. No voi viddu Mage, kyllä pätee. Esimerkiksi se, että ajattelen radalla liikaa. Koska agility on Jotain Ihan Muuta, käyn yhden ratatreenin aikana läpi varmaan kaikki lapsuustraumat, häpeät, pelot, epävarmuudet, Laikan osaamisen ja valuvat housut. En juuri koskaan suo sellaisille asioille ajatustakaan, kun naksuttelen Vinskin pyllyä kivelle. Silloin koulutan, teen. Ajattelen settien välissä. Miksei agility ole kouluttamista? Jos se vaikka tästä lähtien olisi. Tai siis ensi viikosta alkaen, koska luultavasti tällä viikolla yskin ja ryystän räkää. Älkää koskaan kysykö multa, olenko ollut terveenä, sillä seuraavana päivänä en luultavasti enää ole.

Tänään Laika irtoili eli korjasin sen estefocusta - sitä ihan maailman perusjutuista perusjutuinta. Kaksi kertaa hyppy etupalkalla odottaen katsetta kohti hyppyä (ei kohti minua) ja koira matkaan. Kolmas ilman. Katse viipyi, mutta vilkaisu esteelle tuli ja Laika ampui hienosti eteenpäin. Toistin saman kahdella hypyllä samalla kaavalla. Tästä lähtien radalle pääsee vain esteitä tuijottamalla, kyllä se tietää, että olen sen mukana.

Laika on nyt siinä pisteessä, että joku sanoisi, että siltä voisi vaatia. Mun mielestä se on koirankoulutukseen yhdistettynä hankala sana painolastinsa takia. Ei kelvoton, mutta hankala. Laikan osaamistaso kuitenkin suo sen, että voin nostaa kriteereitä ja jättää myös palkkaamatta tiettyjä asioita. Laikan ongelma on tavallaan myös sen hyvä puoli: se palkkautuu tekemisestä. Sille ylimääräinen pyörähdys radalla on kannattavaa tehdä, jos sen jälkeen saa jatkaa. Lisäksi sen toistamista kannattaa yrittää uudestaan, koska se oli siistiä äskenkin. Mulla on hyvin vähän virhemarginaalia. Joskus Laika painaltaa menemään "läpi ohjauksen", koska se meni sinne myös edellisellä toistolla ja se oli silloinkin hienoa. Toistan, hyvin vähän virhemarginaalia. Jostain oudosta syystä tämä haaste saa silmät kiilumaan. Että bring it on, bitch, koulutushaaste.

Jos luit tänne asti, niin täällä on Vinski. Vinski on treenannut kaikkea hienoa, kuten pylleröintiä ja maahanmenoa (toimii vihjeestä, lisätty on minihetki kestoa ja häiriötä) ja kontaktipeliä, jossa koira saa ihmisen liikkumaan ja syöttämään ruokaa. Vinski on myös käynyt loikomaan trimmauspöydälle ja oppinut suunnilleen kuono-vihjeen, joka tarkoittaa sitä, että pienten villakoirien tulee painaa kuono tukevasti Tiinan tarjoamalle kämmenelle ja pitää sitä siinä. Vinski osaa myös laittaa pehmokurkun koriin ja jaksaa kantaa 750-grammaista kapulaa. Jos joku ei ole jo tajunnut, niin Vinskistä tulee varmasti yhtä hulvaton eläin kuin Laikasta. Yläkuvassa Vinski treenaa mondioringiä, kuten kaikkien villakoirien pitäisi.

Kuvat: Jenny Yliollitervo