Lapsinero

Laikan kanssa olin niin suorituspaineinen, että opetin sille seuruun vasta lähemmäs kaksivuotiaana, kun pelkäsin niin paljon, että mokaan. Ympärillä oli ja on edelleen niin monta hyvää kouluttajaa ja taitavaa koiraa, että joka nurkan takana lurkkiva vertailupeikko istui olalla ja ilkkui.

Sittemmin sen käkätys on helpottanut edes vähän. Vinskin kohdalla moni juttu on onneksi toisin. Joskus vertailu käy mielessä, kun katson muiden pentujen menoa. Sitten näytän sille ovea. Miksi? Koska Vinski on mahtava.

Vinski opettelee systeemejä. Tarjoa, siitä palkitaan. Yritä ja yritä lisää. Olet hieno koira, aina.

Toinen tärkeä systeemi on rauhoittuminen, jonka opetteluun kasvattaja on opastanut minulle uudella tavalla. Yksinkertaiseen tapaan on sisäänrakennettuina monta tärkeää ajatusta. Kun rauhoitut, saat tehdä lisää, mutta koiraa ei silti ajeta turhautumiseen odottamalla heti täydellistä kyljelleen löpsähtämistä eikä rauhoittumisesta tule temppua, jonka lopputulemana koira makaa jäykkänä ja kiihkeänä odottamassa omistajansa seuraavaa inahdusta.

Vinski osaa ottaa kapulan suuhun ja se osaa kiertää kartion. Tällä viikolla se alkoi tarjota maahanmenoa, joten aloin vahvistaa sitä ja kohta tempulla on jo nimi. Harry Potteria Vinski kiertää keittiön lattialla tassut kirjankannen päällä niin, että kohta se osuu vasempaan jalkaani ja on perusasennossa. Oho.

Ajattelin Vinskin tokovihjeiksi jotain hassua. Sellaista, että kokeeseen mennessä on hymyiltävä. Listalla on tatti, pläts ja merlin - siis perusasento, maahanmeno ja merkki. Ai mikä merlin? Meidän merkkikartiomme ovat violetteja.

Vinski ja siskot. Bätmänillä ja Vinskillä (ilman pantaa) on taustalla julkisilla matkustelua, riehumista, järjestyshäiriöitä ja treeniä.

Vinski syö, Vinski leikkii. Molemmat ovat tosi hauskoja juttuja sen mielestä. Hauskoja juttuja ovat myös nuhjaaminen löysästi Laikan kanssa ja kiipeily korkealle. Vinski on jo nyt tosi nopea.

Vinski käy joskus suihkussa kanssani. Ostin Tarjoustalosta parilla lantilla kosteudenkestävän slaissin kumimattoa, joka on tarkoitettu pitämään pikkusälä kiinni auton kojelaudassa. Meillä se saa pitää villakoiran suihkussa. Kosketusalustaharkka siirtyy pesuhuoneeseen.

Agilitylle olen suonut vain vähän ajatuksia. Yhden putken Vinski on juossut hauskanpidon merkeissä, mutta ennen esteitä se tarvitsee paljon flatwork-taitoja ja minun pitää opetella toimittamaan vahvisteet oikein oikeaan paikkaan sekoilemalla samalla mahdollisimman vähän (projekti Vinskistä agility-koira viimeistään veteraani-iässä). Ryhmäpaikkaa sillä ei ole, kun ei se sillä mitään tee.

Vinskin uusin lempinimi on Inky Dinky. Kutsun sitä myös Vinpuksi ja Vinhalaattoriksi ja Röyhkeäksi Vanukkaaksi. Suurin osa ihmisistä tuntee sen nimellä voooooiiiapuamikäIHANAsinäooooleeet.

Uusi tokon ALO: missä mennään?

Tämä on sellainen umpitylsä ajatuskartoitus aiheena uudistuvat tokosäännöt ja meidän matka kohti alokasluokkaa. Niinku vihdoin. Ei edes hävetä enää. Koska kolmevuotias koira on nuori ja vaikka ei olisikaan, niin on se nyt perkele, jos pitää juosta joka rakki tokovalioksi puolivuotiaana. Näin niinku note to myself eritoten.

Paikalla makaaminen 1 minuutti

Makuussa on riittävästi kestoa. Minuutti menee mennen tullen kierien. Seuraava haaste on ketjuttaa maahan laskeutuminen Marsista perusasennosta. Tavoitteena himokas sukellus kohti maankamaraa.

Treenaa:
Äkilliset häiriöt (haukkuvat koirat, tontille tulevat kulkijat).
Vieraat koirat (muista edetä hitaasti). 
Rivistä irtoavat koirat, kaukoja vieressä tekevät koirat.
Perusasento-maahan-perusasento.

 

Seuraaminen

Tässä Laikalla on hyvät pohjat. Haasteet liittyvät hanurin ylityöstämiseen, kuten videon aloitusasennossa: Laikan pylly taittuu mun selkäpuolelle. Seuruupaikka, kontakti ja intensiteetti on kunnossa. Juoksu ei ole ongelma ja hidas käynti onnistuu sekin. Temponvaihtoja videolla:

Treenaa:

Oikealle kääntyminen.
Takapään käyttö: ei liikaa, ei liian vähän.
Sivulletulo kerrasta oikein.
Liikkurointi.
Oudot häiriöt.
Palkattomuus.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Video on kuvattu tammikuussa. Laika osaa seurata ja jotenkuten mennä maahan, joten yhdistin aika ennakkoluulottomasti noita kahta. Sittemmin olen tullut tulokseen, että Laika ei edes osaa mennä maahan ja ahnehdin ihan liikaa. Laika menee videon ja muiden havaintojen perusteella hissinä maahan, mutta toisinaan se ehtii istua ja valua siitä alas, koska olen ollut aika lavea kriteereissäni. Lisäksi koko liike on houkuteltu, mikä tuo aina mukanaan isomman riskin siitä, että koira ei ihan täysillä tiedä, mitä puuhaa. Päätin aloittaa maahanmenon sheippaamisen alusta lähtien uudestaan. Laikalle on naksuteltu kumartamista melko hiljattain, joten se luultavasti alkaa tarjota sitä melko pian.

Treenaa:

Oma-aloitteinen, halukas ja oikealla tekniikalla tehty maahanmeno sheipaten.
Maahan mäjähdys liikkeestä (muista toistomäärä ja ennakointitaipumus).

Luoksetulo

Laikan luoksetulo on kutakuinkin sellainen kuin tahdonkin. Ainut haaste matkan varrella on ajoittainen ohjaajaan törmäily. You know, keskarivilla on aika iso koira ja oonhan minäkin melko pieni, että aika vaikeaa se tähtäämisjuttu.

Treenaa:
Täsmälliseen, suoraan perusasentoon sujahtaminen ilman törmäystä.

Noutoesineen pitäminen

Okei, nyt rehellinen tunnustus. Kuvittelin ennen, että olisin voinut opettaa edes noudon ilman jotain tympeetä pitoa. Mutta tota. En. Uudistus on oikeasti todella hyvä ja olen kiitollinen, että edes säännöissä on järkeä, vaikka minussa ei olisikaan.

Pidon sheippaaminen osoittautui aika hankalaksi projektiksi. Ketjutin onnistuneesti vain kapulan ottamista suuhun ja räkäisemistä ulos, kunnes koiranäyttelijäkurssilla sain junan vessan lailla toimivat palikkaohjeet. Nyt kapula on oikeassa paikassa Laikan suussa ja tulee ulos oikeaan aikaan ja paikkaan. Kesto lasketaan sekunneissa, mutta oikeanlaisia treenejä on alla ehkä kolmet. Tällä hetkellä kapula tulee hyvällä otteella käteen noin puolen metrin päästä.

Treenaa:
Kestoa.
Häiriöitä (kapulan tökkimistä jne).
Pitoa perusasennossa.
Liikettä kapula suussa.
Uusi irrotussana.
Yleistä sorvattuun kapulaan ja vieraisiin esineisiin.

Kauko-ohjaus

Enpä tiedä. Kaukot on tyhmät. Ollaan hinkattu niitä videon ottamisen jälkeen lähinnä jumppana ennen agility-treenejä, jos silloinkaan. Oma fiilis on se, että mennään taaksepäin ja paljon.

Treenaa:

Vaihtoja lyhyeltä etäisyydeltä, mieti kriteeri tarkkaan ja pitäydy siinä. Laika on paras ja Laika tekee mitä vaan, kunhan se tietää, mitä halutaan.

Inspiroidu tästä. (Mieti nenätargettia ja pompautuksia.)

Estehyppy

Kokeiltu ja toimivaksi huomattu. Laikan luoksarin ajatus on ollut aina "juokse kuin hirvi läpi yli esteiden sivulle", joten tokohyppy matkalla ei ole outo juttu. Itsehän olen opettanut itselleni nykyisen AVO-hypyn alkeet.

Treenaa:
Siistiä perusasentoa. 
Erilaisia esteitä vierailla kentillä.

Yleistä:

• Treenejä pitäisi videoida enemmän, jotta näkisin, miten paljon nytkyn ja huidon turhia apuja. 
• Häiriötreenien määrää pitäisi kasvattaa. Varsinkin sellaiset hiljaisuuden keskelle tupsahtavat yllätyshäiriöt ovat pahoja, koirahäiriöt erityisesti. Ympäristönhallintaa ja vastaehdollistamista.
• Kokeenomaiseen koesuoritukseen pyrkiminen eli palkattomuuden ja koerutiinien rakentaminen. Siirtyminen kentälle ilman palkkaa, virittelysanat, yllätyspalkat, liikkeiden välit ja liikkeiden ketjuttaminen.
• Möllitokot kesällä, kunhan möllejä järjestetään uusilla säännöillä? Mietinnän aiheena möllikokeissa on valitettavasti se pelko, että joku tulee kokeilemaan paikallaoloa ja kokeilu ei toimikaan. 

Ilokseni sain juuri tietää, että saimme kesäksi kisaamaan aikovien ryhmästä treenipaikan. Treenaamme agilitystä tutulla seuran hallilla, mikä on tosi hyvä paikka ajatellen esimerkiksi häiriötreenejä.

Uudet tokon säännöt astuvat voimaan 1.8.2015. Uudet liikekohtaiset suoritus- ja arvosteluohjeet löytyvät tämän linkin takaa. Kuvat Jenny Yliollitervo. Kiitos videoista Ericalle.

Arkista, ahdasta, autuasta

Arki on aika ihanaa. Sitä on vaan niin paljon, etten ehdi kirjoittaa edes arkipostausta juuri silloin, kun haluaisin tai jaksaisin. Elämä on asettautunut hyvin uomiinsa ja päiviin limittyy nyt kaiken muun lisäksi Vinskin arkitreenejä ja sosiaalistamista. Tietynlainen alkujärkytys on ohi ja meillä kaikilla on esimerkiksi yhteinen unirytmi!

Vinskin sosiaalistaminen on ollut helppoa ja mukavaa. Olen niitä kukkahattuja, joiden mielestä on koiran edun mukaista näyttää sille muutakin maailmaa kuin takakontti ja treenikenttä, joten olemme tehneet kaikkea tavanomaista ja jossain määrin erikoisempaakin. Tosin se erikoinen on ollut kahvinjuontia Tikkurilan uutuudenkiiltävässä asemarakennuksessa ja metromatkustelua. Vinskin asenne kaikkeen on ollut hyvin nuuskamuikkusmainen. Se on rento, vaikka toki onkin pentu ja varsinkin nyt kiinnostus ulkomaailmaa kohtaan kasvaa koko ajan. Mutta silti se malttaa jo keskittyä, kunhan kriteerit ovat sopivat ja vahvistetiheys oikea. Mitään pelkoja sillä ei ole ollut, mutta vieraisiin koiriin se suhtautuu varauksella. Uteliaisuus voittaa kuitenkin varautuneisuuden kymmenessä minuutissa ja belgiystäviin se on suhtautunut jo ensimmäisen tapaamisen aikana rennosti ja kipittää nyt isompien joukossa kuin olisi tehnyt sitä aina.

Kirjoitushetkellä Vinski on jo lähes kuusikiloinen ja sillä on yhtä pitkä runko ja iso pää kuin Laikalla. Kovin pieneksi se ei jää, mutta sitä en odottanutkaan. Laikakin oli muuten kasvattanut habaa - se on nykyisin 8,8 kiloa painava. Eroa syksyyn on muutama sata grammaa ja koska se ei ole läski miltään nurkalta, se on saanut lihasta. Paino ei ole sen rakenteelle ja sukupuolelle yhtään hullumpi. Pidän näistä isoista keskareista. Niissä on luustoa ja koiraa riittämiin, mutta ne eivät silti ole liian kookkaita mörssäreitä, vaan mahtuvat vaikkapa bussiin ja syliin.

Tällä hetkellä treenaamme edelleen tiistaisin ja torstaisin. Tähän päälle kuljemme muutaman viikon ajan keskiviikkoisin Laikan kanssa Nurmijärvelle Vision koiranäyttelijäkurssille, josta ajattelin postata erikseen. Laika on saanut jo pari taustarooliakin! Kaiken treenaaminen on helpottunut nyt huomattavasti, kun ulkona on kuivaa ja lämmintä. Kuulen Ojangon kutsun...

Ajelimme tänä viikonloppuna Erican, Jennyn ja koiralauman kanssa tuhatkunta kilometriä ympäri Suomen. Kun Volvoon ahtautuu kolme ihmistä ja neljä koiraa tavaroineen, tulee väistämättä hieman ahdasta. Kävimme morjestamassa Lappeenrannassa vanhempiani ja Paavoa, ajoimme Pohjois-Karjalaan (ja vaihdoimme oikeasti farkut verkkarihousuun) ja laskettelimme sieltä Sysmään Jennyn perheen mökille. Hauska reissu! Tällä hetkellä kotosalla makaa kaksi mustaa karvalaattaa, toinen tuhannen solmussa nojatuolissa ja toinen vanukkaana jaloissani.

Laika löysi matkalta korkeita paikkoja. Olen koiraparkourin nimissä hionut sen päälle-vihjettä paremmaksi. Se osaa nykyisin hakeutua rintamasuunnan perusteella maastosta kohoavan muodon päälle hyvin. Tuon Lappeenrannan linnoituksessa sijaitsevan huoltorakennuksen katolle se kiipesi reippaasti ja kapusi harjalle asti. Alas se ei olisi oikein tullut, mutta suostui sitten. Kymmenen minuutin päästä löysin sen hyppäämästä oma-aloitteisesti toisen samanlaisen tönön päälle. Kieltämättä mietin, millaisen pedon olin nyt päästänyt valloilleen...

Onpa autuasta. Että on ystäviä itsellään ja koirillaan. Seikkailumieltä ja kaipuu tien päälle ja hiljaisuuteen. Ja toisaalta takaisin kotiin, ettei jää ihan maailman tuuliin. Näiltä arkea jallittavilta reissuilta jää käteen voimaa väsymyksen ja autossa kiukustuneiden lihasten lisäksi. Huomenna taas toivotamme maanantain tervetulleeksi ja toivomme, ettei se syliin kaatuva kahvi ehkä tunnu niin kuumalta eikä se kulma, mihin varpaamme pimeässä iskemme, niin kamalan kovalta ja terävältä.

Laika kolme vuotta!

lentävä lihamylly

karvainen kiitokinkku

supersöpö sukeltajasipuli

puhiseva puskutraktori

aivot imevä agilityalligaattori

melkein yhdeksän kiloa enimmäkseen jalkoja ja kieltä

hirveästi iloa ja paljon asiaa

niin monta kopattua frisbeetä, nakkia ja palloa

on koiria – ja sitten on LAIKA

sisäinen auringon loiste on tänään ilmetty

koitetaan vaan kuunnella
niin tää maailma juttelee ja kokee asiat niinku ne tulee
ja elää parhaat niistä aina vaan uudelleen

jokasella on huolensa mut toivotaan että hädässä ystävät tunnetaan
 

  

ainoan rehellisen asian näkee ystävän silmissä
kauneus piilee pienissä yksityiskohdissa sienissä 

aina siellä missä et usko näkeväs, voit olla pätevä

nihkeitä asioita tapahtuu aina
täytys olla kiitollinen että nekin kokee sai
toivonpa vaan että pahat ajat pysyis loitolla
ei olla kokonaan vielä yli mutta jo voitolla

   

hyvinkää  13.3.2015

vantaa 17.3.2015

kiira, viena

ameeba - toivo

Kipuna kiivaana, suruna sielussain

valona yössä vain

Loltsi on ollut kuolleena nyt lähes kaksi kuukautta. Omituinen sanaparsi. Olla kuolleena. Ei se ole enää. Siivotessani löysin trimmatun tupsun aprikoosia karvaa. Laitoin sen pois. Se ei ole minun koirani.

Loltsi kuoli sydämen vajaatoimintaan. Sen sydänultra oli ihan okei vielä kesällä 2014. Huonontunut edellisestä, muttei merkittävästi. Kun sen aika tuli, oireet alkoivat nopeasti. Mitään ei ollut tehtävissä ja Loltsi menehtyi syliini muutama kilometri ennen päivystävää klinikkaa. 

Loltsin ruumis meni yhteistuhkaukseen. En halunnut palvoa hautaa. Haluan muistaa koirani siellä, missä se eli kanssani, luonani, sylissäni, jaloissani, kodissani. Sen paikka, edes sen ruumiin paikka, ei ole yksin kylmässä maassa.

Loltsin piti nähdä vielä ainakin yksi kaunis, kuiva kevät ja lämmin kesä. Optimistisesti ajattelin, että ehkä se istuisi vielä Laikan pennun päälle. Kun katson Loltsin kasvoja valokuvista, tekee mieli kaivautua ruudun toiselle puolelle. Enkä silti koskaan enää ikinä koskaan koskaan koskaan saa silittää sen silkkisiä peikonkorvia enkä poskia, joihin varsinkin kaksi viikkoa konetöiden jälkeen kasvoi maailman pehmein aprikoosikarva. 

Nyt on kolmenlaista aikaa. Aika ennen Loltsia, aika Loltsin kanssa ja aika Loltsin jälkeen. Tuntuu kuin en pääsisi keskimmäiseen käsiksi. Se on karannut niin kauas. Ja silti se on niin lähellä. Mutta ajan myötä tiedän, että Loltsin viimeinen joulu on kaunis muisto, kunhan saan siitä taas kiinni. Lämpöä, turvaa, rakkautta.

Suru ei ole jokapäiväinen vieras. Saattaa mennä päivä tai kaksi, että Loltsi käy mielessä siksi, että siirrän sen takkia hyllyllä tai Vinski valuu sen vanhasta punkasta ulos, koska ei mahdu siihen läheskään kokonaan. Mutta kun Loltsin muisto käy mielessä, suru viivähtää hetkeksi. Tuntuu, etten ole koskaan surrut mitään näin paljon ja puhtaasti. Loltsi eli onnellisen elämän. En ole enää vihainen. Alkuun olin. En ole katkera, koska ei ole mitään, mistä katkeroitua. Jokaisen elävän olennon loppu on joskus. Loltsin piti elää minun mielestäni satavuotiaaksi, mutta se oli niin viisas, ettei lupautunut sellaiseen, mitä ei voinut pitää.

On ollut aurinkoista ja kuivaa. Maasta kasvaa jo leskenlehtiä. Loltsi olisi pitänyt tästä kelistä, vaikka olisikin väistellyt mutaisena sinkoilevaa Laikaa. Se olisi istunut lämpimillä kivillä ja syönyt kukkivat, tuoreet leskenlehdet pois kuleksimasta. Vinskistä se varmaan pitäisi.  

Kiekkokalat

Onnistuneet vai epäonnistuneet pentutreffit?

Vuorovaikutus koirien kesken on yleensä mielekästä ja hyväksi lähes koiralle kuin koiralle. Leikkiminen, haistelu ja yhdessä kulkeminen ovat tärkeitä ja edistävät hyvinvointia. Varsinkin pennun olisi tärkeää kohdata lajitovereita ja oppia kommunikoimaan erilaisten koirien kanssa eri tilanteissa, jotta siitä tulisi taitava koiranpuhuja. Vaikka nämä taidot yleensä edistävät hyvää arkea, tiukan paikan tullen niillä vältytään jopa vammoilta, kun suoraviivaisen, kiihkeän hyökkäyksen sijaan koiran taitopakista löytyykin erilaisia rauhoittelu- ja neuvottelukeinoja. Pentutreffeillä on myös fyysistä kuntoa ja koordinaatiota edistävä vaikutus, jos treffipaikka on virikkeellinen.

Pentutreffeillä kävijän kannattaa kysyä itseltään muutama kysymys:

Tunteeko pentuni olonsa turvalliseksi? 
Onko pennullani tapaamisessa hauskaa?
Toimiiko pentuni muiden kanssa turvallisesti ja hauskasti? Pelottaako sen toiminta? Jyrääkö se muut?

Kaikkiin kohtiin voit itse vaikuttaa.

Jos pennun olo turvaton, väistä kauemmas ja muista ensi kerralla, että se voi tarvita aikaa ja etene sen ehdoilla. Pentu, joka jännittää, hakee turvaa yleensä ihmisen jaloista, mutta se voi myös painautua vasten seinää tms. mutta ennen kaikkea sen elekieli kertoo, milloin sillä on epämukavaa. Toista pentua karkuun juokseva koira voi leikkiä tai paeta ja näillä käytöksillä on iso ero.

Turvallisuus ja hauskuus liittyvät kiinteästi toisiinsa. Toisinaan kaksi rohkeaakin pentua voi puhua eri kieltä. Laikan pentutreffiaikoina huomasi hyvin selvästi, miten isompi porukka jakaantui vähintään kahtia, yleensä niihin, jotka juoksivat, ja niihin, jotka painivat. Kaikkien koirien olisi hyvä oppia jonkin verran sovittamaan leikkiään, mutta esimerkiksi Laikan ainut painikaveri on Vinski, vaikka tilaisuuksia on ollut. Painiviin koiriin se suhtautuu kylmän viileästi ja leikkii mukana painimatta. Painiyrityksistä se väistää pois, tarpeen vaatiessa murinan saattelemana.

Vaikka oma pentusi jyräisi, purisi, haukkuisi ja painisi, kaikki pennut eivät pidä siitä ja osaa se jopa pelottaa. Olet itse vastuussa koirasi käytöksestä ja omalta osaltasi myös muiden koirien turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Mieti, rakennatko pentutreffeillä iloista leikkijää vai tulevaa koirapuistokiusaajaa. Esimerkiksi niskassa roikkuminen, haukkuen lähestyminen ja astuminen ovat käytöksiä, joita moni pentu jopa pelkää, mutta valtaosa pitää vähintään epäkohteliaana.

Tutustu koiran käyttäytymiseen ja elekieleen ja tarkkaile omaa pentuasi. Esimerkiksi jalkojen välistä haukkuva ja häntä matalana pureva pentu ei rohkeana isottele, vaan luultavasti pelkää. Toisinaan pennut kuitenkin tykkäävät nujuta ihmisten jaloissa ja sylissä, mutta tilanteilla on valtavasti eroa.

Kaikki pennut eivät sovi kaikille treffeille ja niillä on yksilöllisiä tarpeita.

Miksi mietin tällaisia? Koska kävimme tänään Vinskin kanssa Mustin ja Mirrin järjestämillä pentutreffeillä. Ne olivat varsin lyhyet painit, sillä joukossa lievästi sanottuna päsmäröi muita vanhempi pentu, joka oli erittäin kiihkeä ja puhui koiraa huonosti. Koska sen toimintaan ei puututtu, vaikka se esimerkiksi astui toisia pentuja, lähdimme kokonaan pois ja samalla mainitsin henkilökunnalle, että nyt ei omavalvonta toiminut ja treffikonseptissa voisi olla kehittämisen varaa. Menin kyseisille pentutreffeille, koska tähän aikaan vuodesta ulkotapaamisten järjestäminen on vaikeampaa kuin kesällä. Ajattelin, että tässä olisi voinut olla hyödyllinen tilaisuus. Jatkossa taidan hakea pentupainikumppanit itse tai maksaa siitä, että ulkopuolinen puuttuu tilanteeseen ennen sen eskaloitumista, jos omistajan koiranlukutaito ei siihen riitä. Pääkaupunkiseudulla sellaisia palveluita tarjoavat ainakin seuraavat koirakoulut:

Koirapalvelu Virike
Sportti Hurtta
Koirakoulu Visio
Koira- ja kissakoulu Heiluva Häntä

Muokattu 8.3.2015 klo 19.48: Lisätty koirakouluja.

Kysymyspostauksen vastaukset, osa 2

Naputtelin lauantai-illan puhteina Vinskin tassujen ajelun lomassa vastaukset loppuihin kysymyksiin. Paukkumaissi on hyvää ja sihijuoma hyvää, onnea vastaukset lukeville.

Anomuumi

Mikä on suosikkisi koiramaailman harrastuksista ja lajeista? Miksi? 

Vaihtelee. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että se on agility, koska se on niin vaikeaa ja monipuolista. Mutta noin ylipäätään pidän suosikkilajeinani kaikkia noita, mitä harrastetaan, koska teen harvoin vapaaehtoisesti mitään, mikä ei olisi parasta.

Onko jotain lajeja joita haluaisit tulevaisuudessa päästä kokeilemaan?

Dock divingia ja vepeä.

Mitä opiskelet/teet työksesi? Haaveammatti?

Opiskelen graafista suunnittelua ja se on käytännössä myös se haaveammatti. Toivoisin voivani olla vielä joskus monipuolinen viestinnän ja/tai markkinoinnin visuaalinen ammattilainen. Haluaisin myös kouluttaa koiria tai eläimiä ylipäätään, mutta sen muuttaminen ammatiksi on aika pitkän taipaleen päässä.

Normaali päivärutiininne?

Se vähän riippuu. Olen sellaisessa elämänvaiheessa, että yhtä tietyllä kaavalla etenevää päivää ei oikeastaan ole. Mutta voin kertoa, että pääsääntöisesti käyn kotini ulkopuolella koirien kanssa ja ilman, koulutan karvahaalareita, hengitän happea sisään ja hiilidioksidia ulos ja yritän muistaa ravita kehoani välillä. Yöt enimmäkseen nukun.

Mistä koiriesi nimet tulee/miten päädyit juuri niihin? 

Loltsi on alunperin Lolita. Se on sen entisen omistajan antama nimi, jota kukaan ei jaksanut vaihtaa, mutta vuosien saatossa siitä tuli Loltsi.

Paavo oli Paavo jo entisessä kodissaan ja niin mestarillinen paavoisuudessaan, ettei sitä vaan voinut vaihtaa.

Laikalle oli pitkä lista nimiehdokkaita, mutta sitten kävelin ystäväni kanssa Stockan Herkussa ja avaruusnimi välähti. Laikan kaikki pentuesisaret on muuten nimetty a- ja i-painotteisesti (Taira, Gaia ja Ansa). 

Prätkähiirten Vinski taas on lapsuuteni suurin sankari ja nimi linkittyy hahmon taustatarinan vuoksi avaruuteen, joka sopii hyvin minun koiralleni.

Paras kuva Laikasta/Vinskistä/Loltsista (yksi jokaisesta)?

Voi pylly. 

OKEI MYÖNNÄN iski laiskuus ja jaksoin selata Facebookkia only so little, mutta näiden valintaan on syyt.  

Jos Laika saa valita, mistä lajista se pitää eniten?

Agilitystä, koska se on parhaimmillaan, kun se saa juosta ja ajatella samaan aikaan. Veikkaan, että myös frisbee on Laikan kirjoissa aika korkealla.

Voisitko joskus tulevaisuudessa ajatella hakevasi pennun ulkomailta?

Joo. Suomessa on hienoja kasvattajia ja saan täältä toivottavasti jatkossakin pennun, mutta uusi veri ei olisi pahitteeksi. Olisi mielenkiintoista tuottaa osaomistus- tai sijoituskoira jostain joskus.

Suurin koiriin liittyvä haave/tavoite?

Harrastuspuolella varmaan valionarvot. Haluaisin myös päästä reissaamaan koirien kanssa kunnolla ja valokuvata niitä mahtavissa ympäristöissä, kuten Lapissa tai Atlantin rannoilla.

Paras/mieleenpainuvin koiriin liittyvä kokemus?

Toistaiseksi ei mitään isoa. Mutta muistan monta sellaista viileää, kaunista iltaa keskellä metsää, kun jaloissa pyyhkii x määrä onnellisia koiria. Silloin on helppo hengittää ja kaikki on todella yksinkertaista.

Ovatko koirasi "tyypillisiä" villakoiria? :D Miksi/miksi ei? 

Joo, koska kyllä ne kaikki ovat joiltakin osin olleet. Toki mitään absoluuttista tyypillistä villakoiraa ei ole, koska kaikki näkevät asian niin eri lailla. Jonkun muun villakoira ei ole minun villakoirani. Mutta jokainen on ollut A-luokan seurakoira, iloinen, vilkas ja sosiaalinen touhottaja. Jokaista on ollut helppo ja miellyttävä kouluttaa ja kaikilla on ollut luonteenomaista ainakin elastisuus ja ketteryys rakenteessa.

Eivät. Niillä on terveystutkitut vanhemmat.

Olipa tuhmasti sanottu. Suurin ero mun ja jonkun sohvatyynyvillakoiran omistajan koirien välillä on omistaja. Koulutan koiriani, vien niitä eteenpäin enkä hihitä Facebook-ryhmässä sormi nenässä sitä, kuinka rohkea pieni koirani egoilee ja haukkuu isommille koirille. 

Olipa tuokin tuhmasti sanottu. 

 Katariina K (Pinserimäistä)

Olisitko mielummin ei- koiraihminen, kuin koiraihminen?

Jännä kysymys! Jos koiraihmisen erottaa ei-koiraihmisestä intohimoinen suhtautuminen lajiin koira, niin vastaan, että koiraihminen. En kuitenkaan suostu typistymään pelkäksi koiraihmiseksi, jossa ei ole muita ulottuvuuksia.

Mikä on sun inhokki koiraharrastus?

Mun laajempi kokemus liittyy lähinnä niihin, mitä itse harrastan enkä tee mitään, mistä en tykkää. Paitsi aksaan. :------D Viha-rakkaussuhde. Ehkä kuitenkin sanon tähän näyttelyt. Ei ne nyt vaan nappaa. Hyvässä porukassa sellaista ihan kivaa pöhinää päiväksi, mutta että jaksaisin miettiä karvoja yhtään nykyistä enempää... Ei kiitos. Enkä mä nyt varsinaisesti purulajeistakaan ole niin innostunut, että jaksaisin edes harkita niihin sopivaa koiraa vallitsevan koulutuskulttuurin vuoksi. Enkä muutenkaan. Jee, koira puree hihaan, mun kaksitoistaviikkoinen villakoirakin osaa. *SILMÄNISKUHYMIÖITÄ*

Mikä on susta vaikein koiraharrastus (opettaa ja pärjätä)?

Agi-vitun-lity, kun puhutaan oikeasti hienosta tekemisestä. Se testaa koiran ja ohjaajan fysiikkaa ja osaamista, koulutustaitoja (mm. ärsykekontrollia) ja siinä tarvitaan myös jossain määrin onnea. Toki huipputason kokemus lajeista puuttuu, mutta näin märkäkorvan mutuiluna. Agilityn etuna on tietysti se, että se on itseään vahvistavaa toimintaa, josta moni koira palkkaantuu. Voi olla, että huippuagikoira olisi vaikea kouluttaa pärjääväksi tokokoiraksi pitkäkestoiseen, palkattomaan suoritukseen, joten jossain määrin tämä on myös yksilökysymys.

Onko sulla koiramaailmassa ihmisidoleita?, ketä?

On. Esim. Vinskin kasvattaja (koulutus- ja jalostusasiat), Seppo Savikko, Jenna Caloander ja Tuire Kaimio. Päteviä ja koiraystävällisiä kouluttajia on paljon, mutta hitto vie, kun en keksi tähän hätään ketään muuta.

Anomymmeli

Ootko aina ollut yhtä huumorintajuinen/ mustalla huumorilla herkutteleva/ optimisti vai oletko oppinut sen elämän myötä?

Oppinut, niin se kai enimmäkseen syntyy. Huumori tulee varmaan alunperin isältä, jolla on ihan jäätävää läppää. Optimismi on juttu, jota mun on pitänyt tietoisesti harjoittaa ja kasvattaa. Luultavasti se on peräisin mun naiivista ja idealistisesta perusluonteesta, joka on kasvun myötä muuntunut optimismiksi.

Onko sulle aprikooseilla ja mustilla puudeleilla joku erityinen paikka sydämessä vai tykkäätkö kaikista väreistä?

Tykkään kaikista väreistä. Voisin hyvin ottaa minkä värisen villakoiran hyvänsä, vaakakupissa painaa muut seikat enemmän. Se on suurimpia syy siihen, ettei mulla ole ainakaan vielä moniväristä: niitä terveystutkitaan ihan yhtä huonosti kuin yksivärisiäkin ja valinnanvaraa on vähän. Tutustuin nimenomaan mustiin ja aprikooseihin ensin, joten kyllähän mun sisällä läikähtää lämpö, kun näen varsinkin pikkuaprikooseja.

Onko sulla nykyään rotuvalintana automaattisesti keskari vai voisitko ottaa jonkun muun kokomuunnoksen?

Ei kiitos toyta sen ääripienen koon takia, ei kiitos isoa sen suuren koon ja yleensä aika huonosti toiminnallisiin lajeihin sopivan rakenteen takia. Jälkimmäinen on tietysti muidenkin kokomuunnosten ongelma, mutta korostunut isoilla (ennen kuin joku suuttuu, niin katsokaa tilastoja, katsokaa koirien rakenteita ja niiden liikkumistapoja, keskustellaan sitten lisää). Jotenkin kääpiöitä vaivaa vielä enemmän matadorijalostus ja terveystutkimusten puute, joten voi olla, että nekin olisi poissuljettuja vaikkapa seuraavan koiran kohdalla. Keskari on tietyllä tavalla myös järkivalinta. Voisin ottaa myös sellaisen ylikasvaneen keskarin/alimittaisen hylkiöison, mutta niitä ei hirveästi ole.

 ... Tai voisitko ruveta niin hurjaksi, että ottaisitkin jonkun ihan muun rodun?

Voisin. Suurin este on laiskuus. Näin monen harrastusvuoden ja kontaktien takia olen saanut villakoirista sitä tietoa, jota ei saa kuin pyörimällä piireissä ja harrastamalla. Sen hankkiminen rodusta x olisi niin vaivalloista, etten välttämättä jaksa nähdä vaivaa, ellei villakoirien terveystilanne heikkene merkittävästi. Sitten kyllä lähden kävelemään. Roduista kirjoitin jo aikaisemmin.

 Jos kuvailisit itseäsi ja koiriasi viidellä eri sanalla (5/persoona), mitkä ne olisi?

Laika: vilkas, kiihkeä, älykäs, seurallinen, nopea.

Vinski: rento, ahne, sosiaalinen, elastinen (:D), hauska.

Tiina: luova, hauska, älykäs, rohkea, keskittymiskyvytön.

Laitetaan Loltsi ja Patekin. 

Loltsi: rauhallinen, fiksu, velmu, hassu, persoonallinen.

Paavo: nälkäinen, nälkäinen, näl..., siis ahne, kovaääninen, omanarvontuntoinen, itsepäinen, punkero. 

 

Mitä pidät isoimpana haasteenasi koiran omistajana/ ohjaajana/ koiraharrastajana?

Keskittymiskyvyn ja suunnitelmallisuuden tai niiden puutteen. Noin niinku ihan ylipäätään elämässä.

... entä koiriesi haasteina?

Laika on reaktiivinen ja kiihkeä, se vahtii markkia ja räyhää remmissä, tosin koko ajan vähemmän. Se on häiriöherkkä.

Vinskillä ei tällä hetkellä vaikuttaisi olevan mitään suurempia haasteita. Näyttäisi siltä, että turhautuminen ja sen seurauksena syntyvä ääntely voi olla haaste, mutta yritän ennakoida ongelman syntyä.

Loltsi oli herkkä, paineistuva, pehmeä, ajoittain vaikeasti motivoitava ja ääniherkkä. 

Miten onnistut aina hankkimaan niin eriskummallisia lemmikkejä (mukaanlukien kilpikonna)?

Peilaan niihin omaa identiteettiäni ja kerron valittuja tarinoita. Mutta kai siinä on piilossa oikeasti sekin, että olen vaan saanut mahtavia eläimiä. Mut eiks kaikki eläimet oo eriskummallisia? Luotan siihen. En ole vielä tavannut yhtäkään koiraa, joka olisi ollut niin taskulämmin, että varsinkaan pidemmän tutustumisen jälkeen en olisi nähnyt siinä mitään syvyyttä. Kun jopa matelijoissa on selkeitä eroja.

Minkä rotuisia koiria voisit harkita ja mitä et voisi ikinä ottaa?

Rotukysymyksen haaverotujen suhteen käsittelin. Mutta en voisi ottaa sellaista koiraa, joka on rakenteeltaan lähtökohtaisesti sairas tai rotu olisi siinä jamassa, että todennäköisyys saada sairas koira olisi suurempi kuin todennäköisyys saada terve. Tämä sulkee pois mm. brakykefaaliset rodut, kondrodystrofiarodut, cavalierin, bordeuxindogin ja monet ylilyödyt näyttelylinjaiset koirat. En myöskään ottaisi tähän elämäntilanteeseen ja asumismuotoon voimakkaasti vartioivaa rotua, kuten laumanvartijaa tai vartioivaa molossia. Varsinkin jälkimmäisten kanssa moni tuntuu pärjäävän, mutta se ei ole välttämättä elämää, jota itse haluaisin viettää. En myöskään metsästä, joten en ottaisi sellaista metsästysrotua, joka ei voisi hyvin tällaisella ihmisellä (esim. noutajan voin kouluttaa ja järkätä sille kylmää riistaa ja viedä metsästäjän matkaan, ajokoiran tai saksanmetsästysterrierin kanssa se olisi hankalampaa). Lähtökohtaisesti otan mieluummin koiran, joka voi hyvin myös lähiöolosuhteissa ja kaupungissa, koska asun sellaisessa enkä mitenkään älyttömän mielelläni paini esim. koira-aggression tai ylettömän kiihkeyden kanssa, joten sekin sulkenee joitakin rotuja pois.

Mikä on kauneinta mitä sun koirista on sulle sanottu?

Niitä juttuja on tosi paljon. Ihmiset on niin liikuttavia. Päällimmäisenä tulee mieleen se, kun eräs LAU:n agility-kouluttaja sanoi Loltsista hallittavuustestissä, että se on hyvä koira. Sanoin hänelle luoksepäästävyystilanteessa ennen tätä, että koira on hieman arka. Tuo virke on kulkenut monessa mukana ja se tarkoitti silloin niin hirveästi. Tarkoittaa edelleen, varsinkin nyt, kun Loltsi on siirtynyt toiseen ulottuvuuteen mulkoilemaan.

Pidätkö itseäsi tavoitteellisena koiraharrastajana vai meetkö lunkisti sen mukaan mikä hyvältä tuntuu?

Sekä että. Laikahan on piakkoin kolme eikä sillä ole kovin kummoista KoiraNet-tilastoa. En ota siitä stressiä, mutta tarkoitus sinne on saada tavaraa. Yritän opiskella pois lamaannuttavasta perfektionismista.

... Jos asetat koiraharrastukselle tavoitteita, miten käsittelet asian jos ne eivät onnistukaan?

Ennen lamaannuin, petyin syvästi ja syytin itseäni hirveästi. Nykyisin vähemmän. Osaan jo kääntää epäonnistumiset haasteiksi ja oppimisenpaikoiksi, vaikka positiivisen taisteluasenteen kanssa onkin vielä tehtävää. 

Mitkä viisi sanaa juolahtavat mieleesi juuri nyt?

28.2. Hiki, koira, cokis, polvi ja pieru. :------D
7.3. Popcorn, limsa, koira, laatikko, video.

Mitä teidän koirat syö ja saako ne lisiä?

(Lihaa, kananmunia, sisäelimiä, eläinrasvoja, vähän rustoja ja luuta ja kuivapimpuloita. Ja joo, saavat purkista sen, mitä eivät ruoasta saa (sinkkiä, D:tä, kalsiumia, magnesiumia, B-ryhmää, E:tä ja rasvahappoja riippuen litkuista ainakin). 

Puhutko mielummin muille suoraan ja punnitsetko tarkkaan ennenkuin päästät mitään suustasi?

Pyrin puhumaan suoraan, mutta harkiten. Välillä onnistun, välillä täräytän turhankin päin näköä ja välillä kiertelen niin kamalan vaivaannuttavasti. Kavereille tulee oltua aika suorapuheinen. Mutta en jaksa sellaista mää oon niin rehellinen ni mää saan loukata päin naamaa -asennetta, joten pyrin käymään vähän läpi päässä, mitä sanon. On toki juttuja, joissa tykkään vähän provosoida. 

Henna (Dallupoika Jali)

Paljonko on 5 potenssiin 0?

Yläkoulun matikka all over again. *piirtää Hopeanuolen*

Jos koirasi olisi ihminen, mikä olisi koirasi ammatti?

Laika olisi stunt-henkilö. Vinski olisi pihviravintolan pullea tiskaajaharjoittelija.

Jos koirasi olisi supersankari, mikä olisi koirasi sankarinimi ja supervoima?

Laika olisi Yön pieru, ääntä nopeammin lentävä kostaja. Vinski olisi Sarjahurmaaja, joka murskaisi sydämet - hampailla.

Kuvitellaan että kaikki maailman koirarodut kuolisivat sukupuuttoon, muutamia koiria lukuunottamatta. Minkälaisen rodun nykyihminen lähtisi kehittämään? Olisiko maailmassa enää paimenkoiria vai löytyisikö joku uusi "rotutyyppi" joka vastaisi nykyihmisten tarpeita?

Olisi jännä nähdä, mitä oikeasti kävisi. Sellainen monipuolinen yleiskoira olisi varmaan paras, jos pitäisi olla yksi ja ainut koiratyyppi. Monessa kohtalainen, mutta ei yhdessäkään tykki, olisi varmaan viranomais- ja työkoirakäytön kannalta ongelma (kuka haluaa malin opaskoiraksi jne.). Veikkaisin, että sellainen yleispaimen olisi käyttökelpoisin: yhteistyökykyinen, helposti koulutettava ja motivoitava ja perusrakenteinen perusperuskoira. Toisaalta jos koirat kuolisivat sukupuuttoon ydinsodan ja yleisen mayhemin takia, puolustava vartiokoira olisi luultavasti kovaa valuuttaa.

Jos saisit itse aloittaa ihan alusta, minkälaisen koiran jalostaisit?

Terverakenteisen, geenipooliltaan laajan, keskikokoisen tai pienehkön (10-15 kg) seura- ja harrastuskoiratyyppisen rodun tai koiratyypin. Luonteeltaan se olisi avoin, rohkea, motivoitava ja koulutettavissa oleva, ei kovin äärimmäinen, mutta kuitenkin sopiva moneen menoon.

Kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen?

Verimäärä lasketaan ilmeisesti millilitroissa eli yllättävän vähän. Toisaalta olenkin aina ollut huono erinäisissä matemaattisissa tehtävissä (no shit). Mutta koska mulla on itselläni pienet kädet, voi olla, että mun nyrkki mahtuisi pieneen sydämeen.

Mikä on elämän tarkoitus?

Tämmönen kevyempi lopetus. En tiedä, onko mitään universaalia tarkoitusta, tuskin on. En tiedä, onko sellainen edes mitenkään tärkeää, kun täällä nyt sattuman oikusta tallataan, mokomat solukasat. Mutta lupaan kertoa heti, kun tiedän, miten tähän omalla kohdallani vastaan.

Viimeisenä Facebook-profiiliin tullut yksi kysymys!

Suvi R.

Saako teillä villakoirat nukkua sängyssä? 

Joo. Molempien pentujen kanssa olen nukkunut patjalla lattialla, jotta sisaruksistaan ja emostaan erotettuna pööpö tuntisi olonsa uuden laumansa seassa turvallisemmaksi. Samalla olen opettanut ne alusta asti nukkumaan vieressä. Siirryn patjoineni takaisin sänkyyn, kun pentu pääsee turvallisesti ylös ja alas. Käytännössä mun aikuiset koirat nukkuu osan yöstä sängyssä ja osan lattialla. Herätessä on kiva velloa puudeleiden seassa.

(Postauksen kuvat: Jenny Yliollitervo ja allekirjoittanut)