"-ttu mä alan harrastaa tokoa"

...ja sitten muistan, että minähän harrastan jo.

Kevät tuli, kenttä suli, kentällä on talkoot, mutta hallikausi päättyi tänään. Kentälle päästään jo ensi viikolla. Kesä oikeasti on ihan ovella (vai onko se ovela?). Nähtiin matkalla hallille muutama fasaani ja niiden huuto oli kuin jostain tuomiopäivän tiedotuksesta, tosi viehättävää (koirakin säikähti). Itse treeneistä ei jäänyt pahemmin muistoja. Oltiin kujalla molemmat. Laika oli ehkä nyt viimein oikeasti väsynyt, häröili ensin aika tavalla omiaan kepeillä ja lopulta kyseli radalla jatkuvasti mihin pitää mennä ja saaks jo mennä. Se irtosi todella huonosti, liikuin kuin puolukka paskassa ja lopulta vaan hajotti. Hieno harrastus. :D

Tiedostonimi on syystäkin eeppisen_ruma_rata.png. Mittasuhteet hanurista ja esteet muotopuolia, mutta ei kai tästä sokeudu.

Ei tuossa nyt mitään hankalia paikkoja ollut. Kakkosesteellä yritin ekalla kerralla jotain niiston tyyppistä ratkaisua, joka toimi siinä mielessä, että Laika pääsi hypystä yli ja sujahti oikeaan putkeen. Tosin kouluttaja sitten totesi, että se niisto kannattaa oikeasti ehkä opettaa koiralle ensin (ja ohjaajalle, mähän en tiennyt, että nyt niistetään). Lol ups. Valssilla suorituksesta tuli kuitenkin huomattavasti sujuvampi. Seuraava ongelma tuli kutosputkella, kielto, ja luultavasti siksi, että ryntäsin nelosputkelta kuin hirvi enkä saanut putkeenlähetyksestä sujuvaa, vaan olin jo asemissa huitomassa, kun Laika tuli paikalle ihmettelemään, että hemmettiäkös toi akka tosa heiluu. Tähän itsenäiseen esteiden hakuun tarvittaisiin kyllä paaaaljon lisätreeniä ja suunnittelin jo muutamia juttuja kentälle toteutettavaksi. Tuntuu, että etenevillä harkkaradanpätkillä sellaiselle erityiselle esteosaamistreenille ei ole ollut (tietenkään) hirveästi aikaa, mutta nyt sitä kyllä kaivetaan.

Selkeitä parannuksen paikkoja tulevaisuudelle löytyy estehakuisuuden lisäksi ainakin pujottelun aloittamisesta oikeasta keppivälistä järjen puutteesta ja valuvista linjoista huolimatta. Samalla mun itseni pitäisi muistaa, että koira on vielä kokematon ja este on sille uusi ja se oikeasti tarvitsee treeniä. Laika kiihdytti siis ysi-kymppi-putkilla aika kovan vauhdin, slaidasi hypylle ja valutti vähän huonoon pujottelunaloituskohtaan, joten ei mikään ihme, että homma tuotti vähän päänvaivaa.

Viimeisen kierroksen jälkeen meidän kouluttaja sanoi, että tehän ootte hyvällä mallilla. Täh. Ilmeisesti edes jollain meistä on joku kokonaiskuva asioista. Hyvä.