Kreisii pääsiäist vaan

Tällä porukalla pääsiäinen ei voi olla kuin erinomaisen hyvä. Pitkäperjantaista eteenpäin kaikki on ollut vain koiraa, koiraa ja koiraa. Kolmen päivän mätsäriputki, sohvalla makaamista litistyneenä erilaisten koirien alle, kimppatreenejä... Koira koira koira, vielä kerran koira. Parasta, varsinkin, kun sää on suosinut ulkoilmaharrastuksia ja mätsäreissä ja jälkipellolla saattoi heilua pelkässä t-paidassa ja treeniliivissä (josta olen edelleenkin ihan lapsellisen iloinen, on vaan niin pro olo se päällä :D). 

 Laika on aika nätti, vaikka onkin vähän puskasta pöllähtäneen oloinen.

Mätsäriturnee alkoi perjantaina Viikistä. Pienissä aikuisissa oli yhteensä 72 koiraa - ei ihme, kun aurinko paistoi ja ihmisillä oli vapaata. Laika sai kehuja varmasta pöytäkäytöksestä ja liikkeistään ja kehaisipa tuomari sitä kauniiksikin. Saatiin punainen nauha, muttei sijoitusta, mikä ei siinä joukossa ollut mikään ihme. Pienissä aikuisissa on pienemmälläkin koiramäärällä useimmiten varsin kova kilpailu.

 Palkintoporsaat.

Lauantain match show Järvenpäässä oli onneksi kestoltaan lyhyempi ja, buhahahaa, meille myös menestyksekkäämpi. Loltsi nappasi ensimmäisenä kaikista VET SIN4 -sijoituksen (ei muistella sitä, että luokassa oli kahdeksan osallistujaa, sijoitus on aina sijoitus!). Laikaan tuomari ihastui, joskin antoi sille kuitenkin sinisen nauhan sen luumuiltua epätyypillisesti pöydällä tuomarin kopeloidessa takajalkoja ja aristokraattisen tärkeää saparoa. Jo parikisassa Laika sai aivan valtavasti kehuja lennokkaasta ravistaan, joka lopulta siivitti sen sinisten ykköseksi! BIS-kehässä sijoitukset menivät muille, mutta olihan se veikeää päästä sinne pitkästä aikaa. 

Matkalla Jäkeen mulle kerrottiin, että meille oli varattu iltapäiväksi agility-vuoro. Cool stuff, ajattelin, tosin epäilin vähän Laikan jaksamista. Ollaan treenattu koko viikko tuli peban alla ja mätsäripäivätkin käyvät aktivoinnista. Huolehdin turhaan, koska jo treenikamoja kasatessani Laika asettautui ovelle pönöttämään, etten vaan unohtaisi sitä kotiin. Nappasin Loltsikin mukaan ihan vaan pitämään hauskaa. 

Loltsi lähinnä keuli. Se viiletti kuin mummo viritetyllä rollaattorilla ja varasteli lähdöistä ja pyöritteli silmiään mutkissa. Loltsi on paras.

Laikalle järkkäsin keppi- ja keinutreenin tynkää. Yhdistin kuutta keppiä radanpätkän loppuun täysin ilman ongelmia. Meidän hyppyratastartti alkaa olla aika lähellä. Melko pelottavaa. Jenny videoi viimeiset keppitreenit ja ne eivät ole vauhdiltaan parasta Laikaa, mutta teknisesti hyvää tekemistä. Uskottava se on, musta salama pujottelee. Kohta se pujottelee kaksitoista keppiä. 

Keinutreeni alkoi maksipöytä keinun ylösmenon alla. Muutaman itsevarman ja tyylipuhtaan suorituksen jälkeen päätin uhkapelata ja raahattiin maksipöytä pois ja minipöytä tilalle. Ja ohohups, sehän toimi. Kohta meillä on siis toimiva keinukin. (Holy shieeee...)
 

Nuuh nuuh and stuff.

Sunnuntain mätsäri ei ollut meidän Pokémon-liigalle mitään tulosten juhlaa, mutta hitot missikisoista, kun jälkipellot kutsuvat. Polkaisin Laikalle lyhyen jäljen yhdellä loivalla kulmalla, sekalaisella askelvälillä ja namitiheydellä, loppuun jätin lelupalkan. Osasta nameja Laika ryysi yli, mutta nenä pysyi maassa alusta loppuun, suunta oli oikea ja vire mainio. Odottaessaan vuoroaan se ehti huutaa kaikille paikallisille ulkoilijoille, mutta pellolla se oli hiljaa. Sweet. Jopa meidän hienot poliisikoirahenkselit hajosivat kesken jäljen, mutta Laikaa se ei tuntunut haittaavan. Mitään väsymyksen merkkejä se ei esittänyt. Siis aivan loistava puudeli.

Sokka irti.

Postauksen kuvat: Jenny Yliollitervo.

PS.
Jos etsit harrastavaa villakoiraa, kannattaa ehdottomasti tutustua tähän keskariyhdistelmään! Harmittaa, ettei taloudessa ole koiranpaikkaa auki, sillä tässä olisi todella mielenkiintoinen pariskunta. Toivon Anniinan pentuprojektille onnea, sillä juuri tällaisia villisyhdistelmiä maailma tarvitsee.