Kyllä se kotona osaa, sanoi Laika

Tänään agility-tunnille osui tyhmä akka ja tyhmän akan fiksu puudeli. Jostain syystä tää ei nyt ollut aivan mun keskiviikko ja olin koko tunnin ajan kuin levoton puupölli. Ylämäessä. Metsäpalon keskellä. Onneksi Seppo on joustava ja huumorintajuinen, koska vähän tosikomman valmentajan kanssa olisin varmasti vajonnut hallin lattiasta läpi.

Jos olinkin ihan vajukki, niin edistystä tapahtui joka tapauksessa. Laika oli jostain syystä keksinyt jäädä irtorenkaalla kyttäämään mua palkan toivossa, vaikka "se hyvin tiesi, että nami tulee renkaan suorittamisesta". Mistä lie se oli senkin poiminut - tai siis missä vaiheessa, kysehän oli ilmiselvästi siitä, että joko palkan ajoitus oli pielessä tai se hämmentyi vaikeustason nostamisesta ja alkoi tarjota muita käytöksiä. Sepon kokeillessa ratkaisua ongelmaan Laika nimittäin tarjosi maahanmenoa (nättiä ja oikeaoppista! toim. huom.) ja muuta vastaavaa. Kun skarppasin, sain muokattua käytöksen renkaalla ihan hyvään malliin ja Laikan hakeutumaan ilman luvan kysymistä renkaan läpi.

-Laske se koira irti ja lähde ite juoksemaan perässä.
-Okei. 

Ja sitten laskin Laikan irti putkeen ja jäin kyykkyyn putken päähän. D'oh. Kunhan pääsin hommaan mukaan, sujui Larullakin paremmin. Sillä on haju putkeen hakeutumisesta, joskin siinä vaiheessa, kun palkaksi otetaan lelu ja rintamalinja muutetaan putkeen nähden vinoksi, sillä lipsahtaa turbo päälle ja oppi unohtuu. Se oli tosin harjoituksen pointti: aikaansaada virhe, jota voitaisiin korjata (ts. tarjota uusi mahdollisuus tarjota oikeaa käytöstä, josta palkata). Näin koiralle syntyy alusta asti kuva oikeanlaisesta estesuorituksesta ja se tarjoaa putken läpimenoa jatkossakin. Tättärää.

Toinen uusi asia oli maarimasarja (joo-o, toi on sana eikä omituinen suomalainen nimi, Maari-Masa-Arja, uskokaa pois!), jossa koira ravaa maassa olevien rimojen yli. Rimojen välit ovat aluksi tasaiset, myöhemmin epätasaiset (didn't see that coming..?) ja sen jälkeen harjoitellaan vielä käännöksiä ja S-mutkia jne. Pointti on koiran kropanhallinta ja varsinkin takajalkojen käyttö. Laikalla oli tässä hyvin vähän ongelmia, mutta katsotaan sitten jatkoa. Koska harjoitus ei ole kroppaa rasittava ja se on suhteellisen helppo toteuttaa kotona, ajattelin tehdä muunneltua versiota kotiläksynä jokusen kerran. Pakko sen verran röyhistää rintaa ja todeta, ettei se ole mikään ylläri, että Lartsa hallitsi pyllynsä hyvin, se kun on päivittäin vapaana metsässä.

Öhöhö, en voi olla sanomatta, että mulle todettiin, ettei Laika edistyisi niin hyvin, ellen olisi tehnyt jotain koirien kanssa ennenkin. Kyllä mä oon välillä heittäytynyt yhtä pälliksi kuin Lartsa, mutta onhan se nyt aika lämmittävää kuulla tällaista palautetta taholta, jota arvostaa. Toivottavasti muhun nyt ei iske salama, kun tein näin epäsuomalaisesti ja sanoin tämän ääneen. :D

UUTUUS! Uljas musta on nyt myös Uljas hakumusta ja Uljas tokomusta!

Sunnuntai-iltapäivänä oltiin kunnioittamassa keskarisuvun perinteitä ja juostiin maalimiesten perässä metikössä. Paikalla oli meidän lisäksi kolme muuta koirakkoa (mm. Erica ja lyhcol Neira ja Jenny ja belpat Kiira), joista jokainen, me mukaanluettuna, oli aivan aloittelija. Mikäs siinä keltanokkana tolskatessa. :D Tunnin treeniin mahtui pari makkararinkiä sekä pakoa per koira. Laika otti selkeästi häiriötä ja tapansa mukaan puhisi makkararingistä muille mölyapinoille, mutta nappasi kuitenkin langan päästä kiinni aika äkkiä ja juoksenteli iloisesti mokelta toiselle, kunhan tajusi pitää turpansa kiinni ja aivot siellä, missä kuuluu. Paot juoksevilla lihapullilla onnistuivat nekin ja ensi kerralla voikin olla viisasta siirtyä onnistuneen paon jälkeen jo lähempänä oikeaa etsintää olevaan harjoitukseen ja kenties lelupalkkaan. Ruoka toimii motivaation lähteenä Laikalle aivan moitteetta, mutta lelusta saisi vinkeetä lisäpotkua ja ilmaisun siirtäminen metsään joskus hamassa tulevaisuudessa olisi todennäköisesti vähän helpompaa. Ainakaan kahden pallon leikissä agility-hallilla sillä ei ole mitään ongelmia, mutta etukäteen pitäisi silti testata, miten tötterö leikkii vieraan kanssa. Jos tää pässi olisi tajunnut, olisin pyytänyt meidän tokokoutsia leikittämään sitä eilen...

...AASINSILTA! Ketterää! Eilen alkoi koirakoulu Rakin vetämä Toko 1 -kurssi, jonka sisältönä on tokon alokasluokan liikkeiden läpikäynti ja harjoittelu, joskin mukana on myös ylempien luokkien juttuja, kuten ruutua. Eilisen teemana oli perusasento ja seuruun alkeet, jotka Laika tosin osasi jo ennakkoon jotenkuten (=tulee imuttamalla oikeaan paikkaan, luopuu kyllä nakista ja ottaa kontaktin mielellään). Lisäksi puuhattiin ruutua (Laika menee sinkona, koska siellä on VINKUVA SIILIPALLO), testattiin luoksepäästävyys (no problemos) ja tuumailtiin hyppyä. Ensiyrittämällä Laika, lapsineroni, käveli niin tiukassa kontaktissa, että päräytti päin estettä. Toisella yrittämällä ohjaajaköntys meinasi kaataa sen. Odottakaas vaan, kun päästään kokeisiin asti, siinä ei kentät eikä sihteerinpöydät meinaa mitään, kun paviaanit rynnii päin noutokapulat korvissa ja merkkitötteröt kaulassa. =)

Laika sai koularilta kehuja ikäisekseen hyvästä keskittymiskyvystä ja mainiosta motivaatiosta sekä erityismaininnan säänkestävyydestä. Jospa hommaan vaikka kahdeksan tuollaista lisää, niin mulle on ihan sama, viekö VR mut kouluun, koska menen sinne joka tapauksessa puudelien vetämällä reellä..!

Muutoksia

<3

 

Tulin hiljattain siihen tulokseen, että Paavolle voisi tehdä hyvää asua talvi mun vanhemmilla. Viime talvi oli kirjaimellisesti aikamoista tasapainoilua sen selän ja jalkojen kunnon kanssa ja nyt liukkaiden taas alkaessa (tai pikemminkin jo alettua) en ennusta yhtään viime vuotta parempaa, vaikka fysioterapia on tehnyt sille ihmeitä ja kotihierontakin on auttanut. Nyt rasitteena on vielä kuulapää pentu, jonka mielestä tuntuu lipsuvan käsky "jätä" Paavon kanssa tolskatessa. Päätöstä vahvisti eilen sattunut, krhm, tiukka mutka. Loltsi ja Laika molemmat kurvasivat päätä pahkaa ukkoa päin ja se satutti oikean etusensa. Mulla olisi resursseja kävellä lenkkejä erikseen ja talutella papparainen verkkaiseen tahtiin päivittäin, enkä olisi tullut tähän tulokseen, ellei Paavolla olisi bestistään Lappeenrannassa. Se nimittäin elää aika tiiviissä symbioosissa mun isän kanssa, omalaatuisen verkkaisella, jääkaappipainotteisella rytmillään. Vastaava ei onnistuisi esimerkiksi Loltsin kanssa ikinä, se nimittäin pöyristyisi pitkäksi aikaa joutuessaan eroon meikäläisestä. Paavo taas on tyytyväinen, kunhan sille tarjotaan oma nojatuoli, ruokaa ja muutama kusitolppa. Se ei enää taida kaivata monen tunnin metsärömyämisiä, kuten Loltsi ja Laika, vaan päinvastoin voinee paremmin useammalla lyhyellä lenkillä päivässä, ihan jo selän kunnon takia.

Mua harmittaa koko juttu. Ei siksi, että kokisin vääryyttä tapahtuvan (päinvastoin), vaan siksi, että rakas pappakoija lähtee kovin kauas. Usko, että Paavon on Lappeenrannassa vähintään yhtä hyvä kuin täällä ja joiltain osin parempikin. Kuulen samalla omantunnon kolkuttelevan, koska en periaatteesta hyväksy koirien dumppaamista eläkekoteihin. Yritän kuitenkin avata itselleni, ettei Paavo häviä elämästäni mihinkään saatika väisty kenenkään tieltä. Voisin aivan yhtä hyvin pitää sen itselläni, jos vaihtoehtona ei olisi tuttuakin tutumpaa kotia, jossa lenkkirytmi on otollisempi ja yksinoloaikaa vähemmän. Luotan näin tekeväni koiraa kunnioittavan ratkaisun.

Ups

En mä tarkottanu. Mä menin niin kovaa ja suu auki tietty. OIKEESTI. Ja mul on terävät hampaat! Niin sit mä väistin sitä keittiön uutta penkkiä ja se ompelukoneen johto meni vahingossa mun suuhun. :/ Ja mä sit purasin leuat kii, etten mä ois lentänyt seinään. Olin niinku Tartsan liaanissa. OIKEESTI. Ja sen toisen johdon söi Paavo... Tai Loltsi... Tai en mä oo ihan varma...

T. Laika

Korvien kärkiväli parin vaaksan verran

Voi mun rakas höris. <3 (Kuvasta kiitos Jennylle.)

"Se on tosi järkevä"

Ai on vai? Näkisit, kun se juoksee keittiön matto suussa/ympärillään, syö reikää patjaan tai keksii jotain muuta hemmetin hyvää jäynää. No, ollaan nyt joka tapauksessa iloisia, että Laikasta sanottiin jotain noin nättiä. ;) Kommentti liittyi sen keskittymiskykyyn hallilla ja taipumukseen käyttää aivojaan ikäisekseen järkevällä tavalla eli siten, ettei se muutamankaan paljonkin pohtimista vaatineen session jälkeen ollut merkittävästi väsynyt. Lisäksi hallin pieneltä puolelta kuuluvien haukkumisten ym. äänten ilmoittaminen ei vienyt otusta enää mukanaan, vaan se tuli kutsusta takaisin mölisemästä ja keskittyi sitten tekemiseen.

Mitäpä sitä älyä kyseenalaistamaan. Blogitekstiä kirjoittaessani musta sankari sukelteli vesikupissa.

Agilityssä me kerrattiin vanhaa ja tehtiin vähän uuttakin. Uutuutena tuli irtorengas ja sen ja namien kanssa peeloilu operantilla otteella. Lartsa oli älyllinen ja kohelsi renkaan kanssa tosi mielellään. Mikä mulle jäi siitä touhusta positiivisimpana käteen, oli se, millä intensiteetillä Laika tarjosi eri käytöksiä. Jo viikossa epäsäännöllinen naksutinkoulutus oli muuttanut sen ajattelutapaa. Jälkiviisasteluna voisin heittää, että miksen tehnyt näin jo aiemmin, mutta paskanko sillä on väliä -  hyvä, että tein edes nyt.

Kotiläksynä mun pitää naksutella Laika menemään tuolin ali ja lisätä ulostuloon vähitellen pyyhe eli me aletaan opetella pussin alkeita. Toivottavasti tällä tavalla saadaan aikaiseksi koira, joka löytää esteestä ulos ilman kompassia, karttaa ja ohikulkijoilta kysyttyjä neuvoja (nimim. Loltsi on muuten fiksu, mutta...). Lisäksi me huomattiin Sepon kanssa, että Laika pitää Seppoa palkka-automaattina, joten otan jonkun onnettoman kaverinrutjakkeen/kidnappaan naapurin/ostan menninkäisen apuohjaajaksi ja ajoitan palkan uudelleen ja sijoitan apuohjaajan sivumpaan kuin aiemmin. Vapaaehtoisten jono ovellani on tietenkin keskiviikkoiltana varttia yli kahdeksan lähemmäs kilometrin mittainen ja kilpailu apuohjaajuudesta on kova. Mellakka oikein. :I *sirkat sirittää*

Tokon puolelta käväisin eilen koirakoulu Rakin luennolla Tikkurilassa. Näin jo koiria omistaneelle ja niitä kouluttaneelle ja lukiopsykat käyneelle tavara oli tuttua ja luento aika yleismaailmallinen, mutta uskoisin ensikoiran omistajien hyötyvän siitä melkoisesti. Joka tapauksessa tuo oli hyvä keino saada kouluttajan naama tutuksi. Jäin hyvälle mielelle kouluttajasta jo siinä vaiheessa, kun tutustuin hänen koiriensa toko-tuloksiin (kisattu ylemmissä luokissa - rotuna suomenlapinkoira), ja viimeistään nyt vakuutuin. Laika tuskin on potentiaalinen motivaatio-ongelmatapaus, ellen kämmi isolla kädellä, mutta ainakin meidän tuleva ope on joutunut funtsimaan muitakin viretilaongelmia kuin liiallista työhalua. :D Ensi viikolla kentälle, jeeeeeeeeEEEEEEEEeeeEEEeEEEeEEeeEEe!

Puhun ihan liian harvoin noista kääpiöistä, vaikka niidenkin kanssa tulee touhuttua jatkuvasti, joskin vähän pienemmällä mittakaavalla. Paavo toki odottaa omaa pappakerhoaan kovasti, se varmaan pakkaisi pienen kerhorepunkin, jos antaisin. Naksuttelin sen kanssa viikonloppuna siinä sivussa, kun treenasin Laikaa, ja voi -ttu miten hauskaa sen kanssa on puuhastella! :D Paavoa ei kiinnosta, onko se crossover-koira vai ei, se ei todellakaan lyö hanskoja tiskiin, jos se ei saa nakkia kitaan yhdellä tavalla, vaan vetää ässiä hihasta hurjalla motivaatiolla. Kaiken toiminnan se myös selostaa kovaan ääneen.

Loltsi on ollut metsien kuningatar. Se on selvinnyt Camalasta ja Hirveästi syys-celistä yllättävän hyvin ja pysynyt ripeässä kunnossa. Toki se antaa hovinarri Laikan juosta jorpakkoihin edeltä ja sitten etsiä kuivemman reitin sieville tassuilleen, mutta mikäs siinä, kun menetelmä näyttää toimivan. Prinsessa-hovinarri yhteistyö pelaa muutenkin hyvin ja musta tuntuu, että tytöistä on tullut erottamaton kaksikko, vaikka alkuun pelkäsin pienesti, että Loltsin sydän murtuu pennusta ikihyviksi ja se pakkaa pakaasinsa ja muuttaa Aruballe. Tilanne on vieläkin se, että Loltsi ärsyttää Laikaa melkeinpä enemmän kuin Laika Loltsia. :D

Luikuri ja Oskari

Toinen koira on musta ja toinen valkea, sää on pilvinen ja harmaa. Kuvaaminen ei voisi olla helpompaa, varsinkin, kun kuvauskohteet liikkuvat kuin karannut elohopea HOASin vinoilla lattioilla. (Kuvat Erja)

Osku ei ihan vielä pysy Laikan vauhdissa, mutta se ei kyllä estänyt yritystä! Pikkuvalkee on kyllä luonteeltaan mainio, vauhdikas ja itsepäinen naamanpurija. Larukin sai kasakkahepulin nähdessään kuuttikaverin pitkästä aikaa. :D Tiesittekö muuten, että kuten lapsilla on tavallinen ruoka - ja jälkiruokamaha erikseen, myös koiranpennuilla on sisä- ja ulkoperseilyenergia erikseen. Kun Osku alkoi väsyä puistossa juoksemiseen, siirryimme sisälle ja mukulat kävivät painimaan - ja Laika kiipeilemään huonekaluilla. Pari tuntia ja sitten ne malttoi laittaa taljoiksi keittiöön.

Aloittelin illalla station-treeniä ja jatkoin pitkästä aikaa kunnollista naksuttelua Laikan kanssa. Sillä on tyypillisiä crossover-koiran ongelmia - tai siis mulla on crossover-ohjaajan ongelmia. Keskityn kerrallaan liikaa yhteen juttuun ja unohdan toisen ja homma lässähtää; jos pidän kiinni ajoituksesta, unohdan hyvän vireen jne. Tämän takia niitä joissakin jengeissä parjattuja kanakursseja järjestetään. Allekirjoittanut ajatteli pärjätä ilman kotkotuksia (paitsi just kyllä tilasin viitisentoista kiloa sitä pakastimeen koirille...) ainakin vielä, koska Laika selkeästi yrittää eikä paineistu omien aivojen käyttämisestä. 

Ohjaajan perseilystä huolimatta eilisen ja tämän päivän pienet station-naksuttelut ovat johtaneet nyt siihen, että Laika hakeutuu toivotulle paikalle eli ymmärtää, mistä naksuttelen. Lisäksi otin pari tuokiota pelkkää kosketuskepin tökkimistä ja käytös tuli esiin hyvin nopeasti. Ajattelin yhdistää naksun myös vinkupalloon, koska leikki motivoi Larua monesti nameja paremmin - sitä paitsi alustasta pitäisi tehdä koiralle mielekäs paikka olla ja me rakennetaan agilityä hyvin pitkälti lelupalkan varassa aina kun se on mahdollista. Kuljetan molempia rinnakkain tai näin ainakin suunnittelin. Mun on tosin konsultoitava Seppoa aiheesta seuraavalla agi-tunnilla, koska lelupalkan käyttöön naksutinkoulutuksessa liittyy esim. vahvistetiheysprobleemia, mutta ne voitaneen ratkaista.

Huomisaamuna otan pehmeän laskun kouluun ja herään kelloon. Ajattelin kuskata Mustin katsomaan (eli haukkumaan) möllitokokisoja Tikkurilaan. Jos siinä sivussa yrittäisi vihjata käytöksen kultaisesta kirjasta tai jotain...

Ihan v*tun kiva koiraharrastus!

Kämpässä on kylmä. Päätin varovaisesti laittaa maton lattialle kettiöön. Sitä seuraavana yönä kuulu byöööörghyöörgh, kun Paavo oksensi varastamansa ruoantähteet ja osan ilta-ateriasta sille matolle. =)

Agility oli tänään kallista. Valitsin Reittioppaasta yhden vaihdon vaihtoehdon, jotta varmasti ehtisimme perille ajoissa. Vaihtoaikaa oli ruhtinaallisesti vartti, joten loogisesti meidän olisi pitänyt ehtiä... EI SE MITÄÄN, ETTÄ HAKANIEMESSÄ OLI TIETYÖ. =) Juostiin Laikan kanssa bussiin, joka peruutti laiturilta ja sanoi meille ei. Päätin, että minähän en per-ke-le anna periksi, on tätä stanan agilityä nyt niin kauan puuhattu, ja niinpäs me mentiin keskustasta taksilla Juvanmalmille. Agility-tunnin hinta 90 euroa ja rapiat päälle. =)

No biggie... Meillä oli hauskaa ja hyödyin jo ensimmäisestä tunnista huikeasti. Kotimatkalla (jonka taitoimme menestyksekkäästi julkisilla!) mietin, että melkoista haipakkaa on laji kehittynyt siitä maalaisalkeiskurssista, jonka Loltsin kanssa aikanaan kävimme, kun sitä vertaa tähän lajinaloitukseen.

Pientä yhteenvetoa kotiläksyistä:

1. Treenaa Laikalle station eli tauko-/rauhoittumispaikka (häkki tms., käytän alkuun fleece-huopaa, kun meillä ei ole häkkiä; voin myöhemmin siirtää huovan häkkiin) ja kuljetukset (namilla, lelulla ja niillä kahdella fyysisellä tavalla :D). Näin luodaan treeniin ajan myötä struktuuri ja ns. treenataan puhtaasti ja tehokkaasti (koira tietää, milloin levätä jne. - rutiinieläin).
2. Tutki Laikan käytöstä sen leikkiessä. Opeta luopuminen ja tehosta kahden lelun leikkiä (molempia tehty, mutta käytös hajoaa aika nätisti uusissa tilanteissa).
3. Siirry operantimpaan koulutustapaan. Niin, jos sen naksun on ehdollistanut, niin kai sitä voi käyttääkin... :P Tätä projektia oon yrittänyt puuhata koko ajan, mutta kun on ohjannut hyytelö-Loltsia, niin jotenkin sitä taipuu helposti vanhaan. Liha on heikkoa. Täytyy ryhdistäytyä. Naksuttelen Laikalle vaikka akselin ympäri pyörähtämisen ja kurre-asennon tempuiksi. :)

Noidenkin lisäksi on tavaraa, mutta mun pitää eritellä sitä mielessäni ennen ylöskirjaamista. Ongelma on edelleen ainakin ohjaajan viretilassa ja hämmennyksessä, koska jos Laikalla menee hetki peeloillessa, niin mulla menee tuplasti kauemmin. Tänään hämmennyin ihan jo siitä, että meidän piti odottaa vähän enemmän kuin normaalisti, en ollut käynyt hallin isolla puolella ennen, tapasin uuden ihmisen ja ylipäätään koko se sosiaalinen valmennustilanne oli uusi ja jännä. Huono hermorakenne. :P Seppo on erittäin vakuuttava tyyppi myös noin livenä ja uskon, että opetus tulee olemaan hedelmällistä. Mun täytynee ensi kerralla ottaa esiin hämmennysongelmat, koska ne vaivaa mua myös radalla ja selkeä ohjaus on kai plussaa agilityssä tai jotain. Öh köh.
 

Koulutushommia

Paavosta tulee vähintään erittäin asiallinen seniorikoirakansalainen: menemme koirakoulu Pienen Koiruuden senioriklubille marraskuussa! Hömppähommiahan se on, mutta papparainen ansaitsee hetkensä parrasvaloissa ja sitä paitsi se tykkää tehdä, kun lupasin makkaraakin osallistumisesta. Klubilla on tiedossa ainakin rallytokoa ja muuta vastaavaa, kroppaa rasittamatonta pappahommailua eli ihan täydellistä menoa downshiftaavalle Patemiähelle.

Laikan kanssa lähdemme opettelemaan tokon saloja. Olen treenaillut alkeita laiskahkosti tähän mennessä yksin, mutta totesin, että koira on koekunnossa ehkä puolen vuosisadan päästä. Opin sitä paitsi itse tehokkaammin, kun mun virheisiin voidaan puuttua heti. Apukädetkään eivät ole pahitteeksi, vakituista treeniseuraa kun ei ole. Katsotaan sitten kurssin jälkeen, jatketaanko jossain seurassa vai mitä.

Villakoira ja vesikoira ja lassiekoira

Sunnuntain tyngäksi jääneiden kopelointitreenien ohella päädyttiin Laikan kanssa pitkänpuoleiselle metsälenkille, jolla olivat mukana myös perro Temppu ja nahkalassie Neira. Koirilla oli aivan pirun hauskaa keskenään, ja mulla oli erityisen hauskaa vertailla Temppua ja Laikaa, jotka alemmassa kuvassa näyttävät sulautuvan toisiinsa, mutta tosielämässä niiden yhtäläisyydet ovat melko vähäiset. Temppu on piirun verran korkeampi, mutta varmaan kilometrin pidempi makkara.

Molemmat kuitenkin pitävät vedestä. Myös Neira paineli joukon jatkona lätäköissä ja lutakoissa. (Kuvat Jenny Yliollitervo)

 Brrblprlblrplrpplrlbprplbrlphplblob. Laika puhaltelee kuplia. :'D

Neira aivan täydellisessä syysvalossa (feat. puudelin pylly). Collie on magee koira. =)

Uusi ulkoasu!

Vinhaälyisimmät saattoivat jo huomata asioiden muuttuneen. Mietin jotain vähän erilaista kuin mihin koirablogeissa on totuttu ja tuskailun jälkeen päädyin tähän ällöpastelliseen lopputulokseen. :D Koiruuksien syväämisessä olisi mennyt ikä ja terveys, joten päätin tehdä sen huonosti, että olisin saanut tehtyä sen edes jotenkin - omissa pilipaliprojekteissa ei tää akka itsekurilla juuri juhli. Toivottavasti voin edes NYT aloittaa syyslomani rauhassa, koska juuri Photoshopin ynnä muiden Adoben tekeleiden kanssa olen koulussa naimisissa.

Noin muuten...

1. Mustaa villakoiraa on ERITTÄIN vaikea erottaa isosta multakasasta.
2. Laika on alkanut syödä leluiltaan neniä irti.
3. Haluan em. paviaanin kanssa kilpatokokurssille, sellanen olo mulla on. Tuntuu siltä, että tarvitsen ryhmän, kurssin ja selkeää opetusta. Terv. Pierupää ja Musti.
4. Uusimmassa Koiramme-lehdessä oli ensimmäisillä aukeamilla kuva aprikoosista villakoirasta orava selässään, esimerkkinä lajirajat ylittävästä ystävyydestä. Riistaviettinen koira ei tietenkään ole naurun asia, mutta kun kuvittelin omia aprikoosejani kameran eteen oravan kanssa... :D Ehh.

Kansikuvapimu

Loltsi pääsi mun portfolion kanteen. Toivottavasti eivät luule mua koiraksi.

PS. Laikasta ja musta tulee Seppo Savikon oppilaita ainakin hetkeksi! JEE!

Tummarusokki

AAAAAAARGH AAAAAAAARGH AAAAAAAAARRRRR EEEEEEKEKKEKEKEKEK KEEEEE <DKLSG<FKLDHKLDGFHJGFLHJGFLKJLJHFKGLKJLGHKJLÖGHKHÖLKGHJFJ
KHFJMKGHÖKÖLÖLHJÄÖLHJÖLHJÖLHÖJÄÖLÄÖLÖLGHÖ.L

 

GHHH GHHGHGHG GHGHHGHGHGH

:I

DGFKHGFJHGFJHJLDGFJHKGFJHÖJGFGHGÖFSDJHÖGFGHGFHFJGHJGFLHHLGFKJ!!!!

Vanhat maisemat, uudet metkut

(Kuva Danuka)

Ups...

Tekniikan ihmelapsi klikkasi sitten "kuka tahansa" -kohtaa ja näin meillä on kätevästi blogi, johon kuka tahansa voi kommentoida. Soittakaa torvia ja tanssikaa! Kiitos Johanna, kun sattui mokoma puheeksi. :D

Jyrähdys

FCI:n tiedote: http://www.fci.be/circulaires/49-2012.pdf

At the request of the Société Centrale Canine pour l’Amélioration des Races de Chiens en France (SCC), parent organisation of the breed standard “Caniche” (Poodle) (172), the FCI members and contract partners are reminded that two-coloured poodle-related dogs can under no circumstances be called “Poodle” neither on pedigrees nor in show catalogues and in other official documents.

SCC:n (Ranskan villakoirakerho), joka on villakoirien kattoorganisaatio vastaten rotumääritelmästä, vaatimuksesta muistutamme FCI:n jäseniä ja heidän yhteistyökumppaneitaan, että kaksi värisiä villakoira sukuisia koiria ei missään olosuhteissa saa kutsua villakoiriksi, ei sukutauluissa, ei näyttelykatalogeissa eikä virallisissa dokumenteissa.

Facebookin Villakoirat-ryhmä tarjosi FCI:n tiedotteen liittyen villakoiriin. Verkko moniväristen puudelien ympärillä ja pipot fossiilien päissä kiristyvät. Ilmeisesti joltakulta on poksahtanut jo otsasuoni, kun peräti alkuperämaa Ranskan kannanotto monivärisiin on tätä luokkaa. Johan mulla kasvaa halut hankkia kuviopuudeli ihan vaan mielenosoitukseksi. Ehdin jo porata FB-palstalla, että ovatko yksivärisistä vanhemmista syntyneet villakoirat sitten sekarotuisia vai miten pirussa niiden olemassaolo selitetään. Ehkä hämmentyneet kasvattajat voivat soittaa CERNin palvelunumeroon paradoksipuudeleidensa vuoksi, tässähän ollaan jo aikamoisessa hiukkaskiihdyttimessä.

Toivottavasti kukaan ei taivu mokomaan perseilyyn. Villakoira on villakoira on villakoira. Elän yhä edelleen vakaassa uskossa parempaan maailmaan ja utopiaan, johon kuuluu myös monivärinen villakoira. Viimeistään silloin, kun Euroopan mantereella on kuopattu se viimeinenkin väripuristi, monivärisille on tilaa. Nyt ne elävät ja olevat epävirallisesti Loistavien Puhdasrotuisten Yksiväristen rinnalla. Rodussa on oleellisempiakin ongelmia kuin kourallinen värejä, jotka ovat olemassa geenipoolissa, vaikka jengi tekarit kireällä muuta lallattelisikin.

 

LAIKA!

-Ääliö!
-Söikse ne sipsit?
-Ei... Vaan ne Loltsilta nypityt korvakarvat...

Fuck da police.