Reaktiokuva seuraavaa värikeskustelua varten

Sitä odotellessa.

Värikeskustelua - jälleen

Keskustelu on hyvästä koiramaailmassakin, varsinkin kun tehdään päätöksiä elävistä eläimistä ja linjataan, mitä toiset saavat tai mitä heidän pitäisi niiden kanssa tehdä. Joskus pieni enemmistö tekee vähän onnettomia päätöksiä, kuten villakoirien nykytilanne osoittaa. Facebookin ryhmissä ei tarvita kuin utelias esittämään muutama kysymys, joihin voi vastata faktoilla ja kohta seisotaan sääriä myöten samassa soossissa kuin 16 edellistä kertaa. Toistonkesto tiettyjen ilmiöiden kohdalla alkaa olla jo koetuksella, mutta ajattelen yhä edelleen, että ihmiset ansaitsevat faktoja. 

Villakoirat kantavat kuvioita, ne yksiväriset. Eivät kaikki, mutta osa. Joo, vaikka koiran taustalla olisi sukupolvi toisensa jälkeen yksivärisiä koiria. 

Monivärisiä saattaa syntyä yksivärisistä, yleensä väriristeytyksistä (esim. musta-aprikoosi voi tuottaa soopelia, brindleä ja black & taniä), mutta joskus myös harmaa-harmaa-risteytyksistä.

Villakoiralla ei ole yhtäkään väriä, johon liittyisi terveysongelmia. Joillakin roduilla siniseen väriin voi liittyä nk. sinisen koiran syndroomaa, villakoirilla sitä ei ole tavattu. Villakoirakantaa ei kuulu merle-geeniä, mutta USA:ssa on merlejä kasvattavia kenneleitä. Merle on roturisteytyksen tulos ja jos joku muuta väittää, se valehtelee.

Villakoiralla mahdolliset värit ovat seuraavat: musta ja sen diluutio sininen, ruskea ja sen diluutio liila (joka on käytännössä harvinainen eikä sille ole rotutyypillistä nimeä, osa liiloista tn. sekoitetaan ruskeiksi), harmaa ja punainen-aprikoosi-creme-valkoinen-jatkumo (geneettisesti sama väri). 

Villakoirilla on genomissaan ainakin tanpoint-, soopeli- ja brindle-kuvio. Lisäksi villakoirilla esiintyy osittaista pigmentin puutosta, mikä tekee koirasta enemmän tai vähemmän valkokirjavan. Villakoirilla esiintyy erilaisia valkokirjavuuden asteita.

Villakoiran rotumääritelmä ei tällä hetkellä hyväksy kuin mustan, ruskean, punaisen, aprikoosin, valkoisen ja harmaan värin. Sinistä ei ole kirjattu rotumääritelmään, mutta osa sinisistä rekisteröidään harmaina ja niitä on näyttelytetty menestyksellä (tähän voi kukin päässään asettaa kyseenalaistuksen rotumääritelmän ja näyttelyiden välisen logiikan suhteen). Harmaissa on koiria, joilla on enemmän tai vähemmän selkeä tanpoint-kuvio (silver & white / harmaa valkein merkein). Osalla kuvio on niin laaja tai rajoiltaan epäselvä, että sitä ei erota, ellei ole harjaantunut etsimään sitä. Villakoirien turkki on tässä oma häiriötekijänsä. 

Rotumääritelmä ei siis hyväksy isoa joukkoa (puhutaan pitkälti yli kymmenestä - en jaksa laskea - variaatioineen, osa on harvinaisempia) väriä. Melko hiljattain, siis 2000-luvulla siihen on kuitenkin hyväksytty mm. punainen, joka irrotettiin aprikoosista omaksi värikseen. Mikään ei tosin oikeasti muuttunut, koska kyse on vahvemman sävyisestä väistyvästä keltaisesta ja näyttelyissäkin punaiset juoksevat samassa kehässä aprikoosien seassa. 

Henkilökohtaisesti en aio soittaa mihinkään ja reklamoida, kun paskan möivät - tai siis kirjoittivat. Koiramaailmassa ei kannata uikuttaa niille, joilla usko FCI:hin on vahvempi kuin keskivertokorealaisella johtajaansa. Uskon siihen, että ihminen, koiranomistaja, pennunostaja tai kasvattaja, osaa tehdä päätöksensä faktojen pohjalta, jos yleinen ilmapiiri sen sallii. Tiedän, miten paradoksaalista tällaista on kirjoittaa blogissa, joka jos jokin on yhden mielipiteen lähde ja valtakunta. Mutta hei, onneksi emme asu diktatuurissa (paitsi ehkä kennelmaailmassa), vaan mielipiteen- ja sananvapaus on jokaisen perusoikeus. 

Mut hei, taas ensi kertaan, koska se tulee väistämättä kuin harjakone kohti ripulikastikkeita keväällä (näistä kahdesta odotan enemmän häviäviä kakkoja).

Vuonna kahdeksanviis, kauan on aikaa siis

Ja tarkoitan joskus 1785. Tai 1885.

 Väy väy!

-Marcel?
-Niin, Albrecht?
-Oletko puolestasi miettinyt, mitä teemme näille jaloille vesikoirille, jota sekä teidän että meidän hovimme oikein kuhisee?
-Kyllä, sir! Olen päättänyt kutsua niitä nimellä les caniches, sorsan mukaan!
-Ei, senkin ruttopaise, kyllä Der Pudel on parempi nimi rodulle, kyllä veden lätinä ja läiske typerät linnut voittaa!
-Olkoon vaan, mutta pääsemmekö edes siitä yksimielisyyteen, että rotumääritelmään kirjataan sallituksi ainoastaan joko yksi- tai moniväriset?
-Voi kyllä, Marcel-ystäväni! Siitä ei ole epäilystäkään. Minun kantanarttuni on kaksivärinen ja sen avulla sentään voi suunnistaa uusille mantereille, kun taas noista typeristä yksivärisistä ei ole suunnistamiseen kuin kenties aavikolla tai säkkipimeässä!

-Olet oikeassa, Albrecht. Toivottavasti jälkipolvemme eivät sitä virhettä tee, että näihin karva-atlaksiin kajoaisivat.
-Kippis!

Korkeasaari ilman aitoja

Laikalla on silmätulehdus. Kuskasin sen Sopulitielle hoidettavaksi ja keikka meni hyvin ja kasvattajakin sai kehuja tervepäisestä kasvatista. Laika antoi ronkkia vilkkuluomia myöten venkoilematta kaikki silmännurkat ja söi kourallisen nappuloitakin kuin ei ennen olisi ruokaa nähnyt. Reissu oli suorastaan nautintoa, kun olen tottunut vuosien ajan huutavaan ja matelevaan drama queen-Loltsiin enkä lääkäriä pussailevaan mustuaiseen.

Nooooo, kun elämää tässä kuitenkin eletään niin hyvinhän se elukka tasasi vaakaa tänä aamuna. =) Olen ollut jonkin aikaa kipeänä ja koirat sen mukaisilla lenkeillä ja aktivoinneilla, joten varsinkin Laikaan on kasautunut suorastaan radioaktiivisia paineita. Ensin se kävi kiroilemassa naapurin (joka vielä keksi elämöidä ja loikkia karkuun, joka provosoi rakkia kivasti) ja sitten toisen naapurin koirat. Kaksi kertaa. Noiden kertojen välissä se näytti tulevan luokse, mutta keksikin juosta hirviympyrän kusimetsässä ja karata takaisin. Voi vittu. Laika lähtee nyt kuselle fleksissä... Juoskoon umpirämeikössä, jos ei totteleminen maita. :I Loltsi oli sitä mieltä, että perjantaisin koiria hakataan ja katseli muualle, kun kakara aiheutti häpeää.

Asun siis paviaaniaitauksessa. Ei vaan oo aitoja.

Facebookissa taas kuohuu, kun kaksiväristen puudelien asia on nostettu pinnalle. Osa jengistä roikkuu ylhäältä tulleissa mielipiteissä kuin hukkuva heinänkorressa, osa mutisee koiriensa puolesta. Mua lyhyesti todettuna vituttaa koko paska.

Jyrähdys

FCI:n tiedote: http://www.fci.be/circulaires/49-2012.pdf

At the request of the Société Centrale Canine pour l’Amélioration des Races de Chiens en France (SCC), parent organisation of the breed standard “Caniche” (Poodle) (172), the FCI members and contract partners are reminded that two-coloured poodle-related dogs can under no circumstances be called “Poodle” neither on pedigrees nor in show catalogues and in other official documents.

SCC:n (Ranskan villakoirakerho), joka on villakoirien kattoorganisaatio vastaten rotumääritelmästä, vaatimuksesta muistutamme FCI:n jäseniä ja heidän yhteistyökumppaneitaan, että kaksi värisiä villakoira sukuisia koiria ei missään olosuhteissa saa kutsua villakoiriksi, ei sukutauluissa, ei näyttelykatalogeissa eikä virallisissa dokumenteissa.

Facebookin Villakoirat-ryhmä tarjosi FCI:n tiedotteen liittyen villakoiriin. Verkko moniväristen puudelien ympärillä ja pipot fossiilien päissä kiristyvät. Ilmeisesti joltakulta on poksahtanut jo otsasuoni, kun peräti alkuperämaa Ranskan kannanotto monivärisiin on tätä luokkaa. Johan mulla kasvaa halut hankkia kuviopuudeli ihan vaan mielenosoitukseksi. Ehdin jo porata FB-palstalla, että ovatko yksivärisistä vanhemmista syntyneet villakoirat sitten sekarotuisia vai miten pirussa niiden olemassaolo selitetään. Ehkä hämmentyneet kasvattajat voivat soittaa CERNin palvelunumeroon paradoksipuudeleidensa vuoksi, tässähän ollaan jo aikamoisessa hiukkaskiihdyttimessä.

Toivottavasti kukaan ei taivu mokomaan perseilyyn. Villakoira on villakoira on villakoira. Elän yhä edelleen vakaassa uskossa parempaan maailmaan ja utopiaan, johon kuuluu myös monivärinen villakoira. Viimeistään silloin, kun Euroopan mantereella on kuopattu se viimeinenkin väripuristi, monivärisille on tilaa. Nyt ne elävät ja olevat epävirallisesti Loistavien Puhdasrotuisten Yksiväristen rinnalla. Rodussa on oleellisempiakin ongelmia kuin kourallinen värejä, jotka ovat olemassa geenipoolissa, vaikka jengi tekarit kireällä muuta lallattelisikin.

 

Yksiväristen koirien omistaja jankuttaa

Tarjosin taannoin artikkelia Suomen Villakoirakerhon jäsenlehteen Puudeliin. Tietämättömille kerrottakoon, että SVK on villakoirien rotujärjestö ja siis etunenässä ajamassa rodun asioita Suomessa. Artikkeli, joka oli siinä vaiheessa puolivalmis raakile, käsitteli villakoirien värigenetiikkaa. Tekstin piti sisältää paitsi värien myös kuvioiden periytymisestä tiedetyt tosiasiat tai uusimmat ja osuvimmat teoriat. Edellisen kerran aihetta on käsitelty Puudelissa kai silloin kun väriristeytykset avattiin. Tällä hetkellä kerhon sivuilla oleva teksti aiheesta ei ole aivan ajantasainen tai kovin jäsennelty.

Tähän asti lukeneet varmasti tajuavat, että jos artikkelille olisi näytetty vihreää valoa, en kirjoittaisi tätä tekstiä. Sähköposti jäi ilman vastausta viikoiksi ja kun vastausposti saapui, äimistyin kieltämättä hetkeksi. Ehdotustani oli käsitelty kerhon hallituksen kokouksessa ja siellä oli todettu, että sitä ei voitaisi julkaista sen sisältämän monivärisyysnäkökulman vuoksi.

Köhh.

Onko tämä oikeasti se tapa, millä tähänkin asiaan suhtaudutaan? Villakoirakannassa on historiallisista syistä kuviogeenejä, tanpointia, valkokirjavuutta, valkeita merkkejä, brindleä, soopelia, maskia ja mukamas Jenkeissä merleä, eivätkä ne sieltä poistu, vaikka aiheesta ei saisi kirjoittaa Puudeliin. Monivärisiä koiria kuitenkin putkahtelee pentueisiin väriristeytysten myötä väistämättä nyt ja tulevaisuudessa, puhumattakaan siitä, että koirien maahantuonti on tehty käytännössä aika helpoksi ja kynnys hakea koira muualta aiempaa matalammaksi. Valkokirjavia ja black and tan -värisiä villakoiria on tuotu Keski-Euroopasta ja useampi ihminen on myös aloittanut niiden kasvatuksen Suomessa. Pennuille on kysyntää.

Suomessa monivärisiä on syntynyt ainakin Greyfun's B-pentueeseen vuonna 1999 ja Specially Precious U2-pentueeseen vuonna 2009.

Artikkeli käsitteli genetiikkaa. Sen tarkoituksena ei ollut millään muotoa ottaa kantaa siihen, miten asioiden pitäisi olla ja miten monivärisiin koiriin pitäisi suhtautua. Sen ei edes pitänyt painottua monivärisiin, vaan peräti käsitellä pyhät yksiväriset ensin ja tarkastella kuvioiden suhdetta niihin! En ole mikään monivärifanaatikko, joka perää kantakirjoja auki kaikille, vaan suhtaudun kaikkeen, KAIKKEEN ulkonäköseikkoihin perustuvaan jalostukseen kriittisesti. Ts. niin viehättäviä kuin esimerkiksi valkokirjavat koirat minusta ovatkin, valikoitui uusi mustuainen emänsä ja sukunsa vuoksi, huolimatta sen väristä. Olisin halunnut Laikan, vaikka se olisi ollut vihreä tai kuusijalkainen (vaikka miten kovaa sellainenkin agility-radalla menisi?!).

Teksti on yhä vaiheessa. Kirjoittelen sen valmiiksi kunhan jaksan ja julkaisen sen täällä ja muutamalla muulla areenalla, missä sillä voisi olla kiinnostuneita lukijoita. Sävy tulee olemaan vapaampi ja kantaaottavampi kuin se olisi Puudelissa ollut. Sanottakoon kuitenkin, että tällä hetkellä kuka tahansa kuvioista villakoiran perimässä kiinnostunut voi googletella kuvioiden nimillä ja päästä käsiksi niiden periytyvyyteen minä hetkenä hyvänsä, kas kun genetiikka on genetiikkaa koirarodusta huolimatta.