keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Kehävit... -kettuilua!


Suomen Collieyhdistyksen Helsingin alajaosto järjesti vapun kunniaksi match show'n, jonne Kulomäen Pokémon-liigamme teki päiväretken. Kiira-belgi jatkoi sijoitusputkeaan olemalla isojen sinisten kolmas, mutta muita sijoituksia meille ei napsahtanut. Vein kehään molemmat puudelit, Loltsin vetskuihin ja Laikan pieniin aikuisiin. Loltsi sai sinisen nauhan ja meidät käteltiin viimeisenä ulos ennen sijoittuneita tuomarin kaivatessa varmempaa ja vähemmän arkaa koiraa. Mun tarkoitus oli tosiaan selvittää, kannattaako Loltsia viedä kesäkuun club show'hun. Se liikkui pääsääntöisesti hyvin ja seisoi nätisti, siis suorastaan tsemppasi, mutta panikoi pöydällä ja väisti tuomaria, joten päätin, ettei sitä tarvitse kiusata yhden lippulappusen takia, vaikka hauskahan siitä olisi ollut saada kirjallinen arvostelu.

 Sahaajankadun kenttä oli hanhenkakoilla miinoitettu. Kehäpäivän kunniaksi Loltsi oli lady ja heitti ns. suihketta kainaloon eli kieri hanhenkakassa.

 Loltsia vitutti. Tuli selväksi. Mutta on se silti nätti ja ihana.

Laika esiintyi hyvin laikamaiseen tapaan. Se oli reipas oma itsensä, ravasi, mutta myös jojoili ihan kiitettävästi ja keksi riekkua myös mun hihassa. Me ei oltu treenattu lainkaan, koska arvioin, ettei sille olisi tarvetta ja ihan oikeassa olin. Pöytä ei ollut kammotus, tuomari ei ollut kammotus, ja ympyrää juokseminen ja seisominen nyt sujuivat ihan riittävän hyvin. Sininen nauha ja kokoomakehästä meidät käteltiin ulos kymmenen muun kanssa, pieniä aikuisia oli yhteensä 45, joten tulos oli aika odotettava.

OOTPA SÄ JÄNNÄ JA MATALA!!!

Olen näin jälkikäteen erittäin tyytyväinen molempien akkojen suoritukseen, olivathan ne omassa mittakaavassaan päteviä. Olin myös tietenkin trimmannut Laikan edellisenä yönä vapun kunniaksi ja valitettavasti koiraparka näyttää nyt vappujuhlijan saksimalta, vaikka vannon trimmanneeni sen selvin päin. Juu, keittiössä oli hämärää ja turkkia en jaksanut föönata suoraksi, mutta puhdas se sentään oli, jos nyt ei ehkä kovin kaunis. Mätsäripaikalle oli osunut muutama muukin villakoira ja niistä jokainen mun termiittejä lukuun ottamatta oli skandinaavisessa leijonassa. Ylypiänä me kuitenkin kannoimme itseämme, kuten kunnon vantaalaiset. Örr!

Mätsärin pokaaleja parempi tuliainen. T. Metsästäjä-keräilijä

Iltasella pääsin Erican ja Jennyn seurassa tutustumaan uuteen lenkkimestaan. Laika sai juoksukavereiksi melkeinpuudelit Prinssin ja Samban. Prinssi on kuin Laikan kokoinen Paavo ja Samba taas muistuttaa tietyiltä osin aika paljon Loltsia (ainakin pidetyn älämölön suhteen), joten Laika oli kotonaan - tosin milloinpa se ei koirien seassa olisi. Lenkkipaikka osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi, kun tongimme joukolla vedestä kuolleita kaloja, kierimme hiekassa ja heittelimme keppejä ja kiviä. Toimintoihin osallistui aina kulloinkin vaihteleva määrä sekä ihmisiä että koiria, Laika ja minä tosin taidettiin perseillä menemään eniten.

Hieman kalanhajuinen ja hyvin märkä ja hiekkainen puudelipaviaani. Ja kyllä, hyvä, että trimmasin!

 Niin paljon vaivaa tämänkin kuvan eteen nähtiin. Tai siis Jenny näki. Kaikki muut melkein oli enemmän häiriöksi...

 ...toisaalta tähän kuvaan verrattuna Jennyn posetusotos on huomattavasti näppärämpi.


 Laika ja Ash Ketchum Erica. Laikan mielestä tuossa oli asiallisen kokoinen keppi.

Tässä tää likka on elementissään. Tällä hetkellä se taitaa nukkua kerällä häkissään nähden unta syödystä hiekasta, nelimetrisistä haloista ja mädistä ahvenista.

3 kommenttia:

Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!