sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Nimeni on Lentävä Sirkkeli!

Keskikokoisesta villakoirasta tulee hyvä sisäkoira. Kukaan ei ole vaan valaissut mulle, että milloin.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Paskaa uutta vuotta sullekin!

Kiva asua itävantaalaisessa lähiössä näin vuodenvaihteessa. Uudenvuodenraketteja on ollut myynnissä nyt muutaman päivän ajan ja pauke on sen mukainen - niitä tosiaan ammutaan, kuten perinteisiin ilmeisesti kuuluu, hyvän aikaa ennen lain sallimaa muutamaa tuntia vuodenvaihteen molemmin puolin. Paukkupelkoiselle Loltsille tämä tarkoittaa suunnilleen viikon mittaista pikkuhelvettiä. Taivas jatkaa niskaan tippumista varmaan uuden vuoden puolellakin, kun varastot ammutaan tyhjiksi. Satunnaiset, kaukaa kajahtelevat paukauksetkin saavat koiraparan hännän lakoon ja näin iltapimeällä se nakottaa joko mun sylissä tai tiiviillä kerällä työpöydän alla. Laika onneksi jäystää iloissaan jääkippuloita eikä mieti ulkosalla raketteja.

Mun sisäinen nihilisti ja ilonpilaaja-hapannaama on ollut jo vuositolkulla sitä mieltä, että roskaavat, haisevat ja perkeleen äänekkäät yksityisten ampumat raketit voisi kieltää tai laittaa edes luvanvaraiseksi ja hauskanpidosta voisivat vastata tahot, joilla on taitoa saada aikaan peräti näyttävä show. Niin, mun mielestä parvekkeella seisoen omasta kädestä ammuttu roomalainen kynttilä ei täytä show'n kriteerejä. Enkä toisaalta ole ikinä tajunnut jotain papattimattojen hurmaa. Musta itsestäni lähtee riittävän vittumainen ääni tarpeen vaatiessa, ei siihen mitään ruutivalmisteita tarvita!

Juhlinnasta selvitään. Feromonihaihdutin on seinässä ja toivon sen toimivan, pantakin auttoi aikanaan kesän ukkosiin oikein hyvin. Meidän biletys tapahtuu kotosalla istuen. Ehkä ostan koirille nakkeja ja itselleni perunasalaattia - tai unohdan käydä kaupassa ja nakerran kaapinovia pyhäpäivänä.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

On hermorakenteita - ja sitten on hermorakenteita...

Tulin illansuussa kotiin, jossa oli vastassa samat kaksi hilipatitippan-innokasta hurttaa, kuten yleensäkin. Laika mennä möhelsi neljä jalkaa samaan aikaan ilmassa ja röhki. Loltsi hyppi mua vasten innolla - itse asiassa aivan erilaisella innolla kuin tavallisesti. Vein Tyttäret ulos. Kun tulimme sisään ja purin työkassin, tajusin, että palovaroittimen patteri oli simahtamassa ja vehje piippasi harvakseltaan melko hiljaa. On äärimmäisen todennäköistä, että jopa tunteja kestänyt verkkainen piippailu oli saanut Loltsin sen verran suunniltaan, että sen piti ilmoittaa minulle, ettei kaikki ollut ok. Irrotin pariston ja piipitys lakkasi ja koira palasi ennalleen minuuteissa.

Laika oli ollut koko päivän mitä ilmeisimmin aivan normaalisti ja oli tosiaan oma muhiseva itsensä, kun tuli ovesta sisään eli se ei ollut hermostunut edes Loltsin murjotuksesta. Muistan melkein joka päivä mielessäni kiittää geenejä, tuuria ja Laikan kasvattajaa koirasta, joka mennä elää ja jättää murehtimisen sille, jolle se kuuluu - omistajalle.

Blogi on elellyt pientä hiljaiseloa. Ollaan keskitytty nätisti ei-mihinkään - agility on tauolla ainakin vuodenvaihteeseen, tokoa viännetään hetkittäin kunhan jaksetaan ja lumesta otetaan irti kaikki. Ainakin Laika ottaa, Loltsi lähinnä etsii sopivimmat polut käveltäväksi, joskin sille välttää myös latu-ura, joihin joskus törmää umpimetsässäkin. Meidän maastot on aika täynnä latuja ja mieli on mustana, mutta kyllä meille aina joku kadunpätkä tai pulkkamäki viihdykkeeksi löytyy.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Lappeenrannassa (ja ennen kaikkea matkalla sinne!!!)

 ARVATKAA OLIKO MÄLSÄÄTIÄ? (Kuva Danuka)

Teimme viime viikonloppuna visiitin Lappeenrantaan. Matka alkoi hillittömässä lumipyryssä tietenkin loistavissa merkeissä, kun myöhästyin bussista, koska lähijuna joutui odottamaan vapautuvaa raidetta rautatieaseman tienoolla. Bussi lähti puoli viisi ja oli kahdeksan aikoihin perillä, ja sain silloin ystävältäni sen hetken sijaintia koskien tekstarin - istuimme viestin saapuessa vieläkin Helsingissä... Tynkäjuna nytkähti lopulta liikkeelle ja olimme juuri ennen kuun vaihdetta Lappeenrannassa. Ensimmäistä kertaa matkustin muuten koirien kanssa junassa, jossa ei ollut sikaosastoa. Ylettömän väsyneenä vallattiin ykkösvaunusta neljän ihmisen paikka kahden ihmisen ja kahden koiran kesken ja annoin koirien nukkua vaatteissa penkeillä, mikä normaalisti on tietty kiellettyä, mutta otin Väsyneille Tyttärilleni erivapauksia. Illan aikana VR kohelsi ties mitä muutakin mm. kadottamalla meidän alkuperäisen plan B-junan vähintään aikataulunäytöiltä. Hhhh... Paluumatka tultiin bussilla ja se oli peräti etuajassa.


 Ottaaks pattiin, kun et ollu näin söpö edes lapsena? (Kuvat Erja)

Lappeenrannassa oli Paavo. <3 Paavo on edelleen ihana. Sen ego on lellitty kerrostalon kokoiseksi! se oli riemuissaan jopa pennun tapaamisesta, vaikka Laika kyllä myöhemmin muistutti ärsyttävyydestään varmaan ihan riittävästi.

Koirasuora. Ihmiset asettautukoon väleihin miten parhaaksi kokevat.