keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Minä vahingossa parran koiralleni


Trimmasin Laikaa. Ajelin naamaa. Sille tuli parta. Tai viikset. Mikskikä noita kutsutaankaan. Jätin ne sille. Se on söpö. Ei vastaväitteitä.


 Loltsi on ehkä maailman kiitollisin trimmattava. Sillä on aprikoosiksi varsin iisi turkki, melko tiheä (ei kuitenkaan mitään perus mustaan verrattuna) ja laadultaan sen verran liukas, että se suoristuu käsiföönilläkin erittäin nopeasti eikä takkuunnu kuin ääriolosuhteissa. Ja käsiföönillä tarkoitan siis jotain mummon antamaa ihmisen hiuksille tarkoitettua rimpulaa, en mitään eeppistä koirafööniä. Lisäksi Loltsin pehko on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pehmeä.

Neuvostoretropuudeli.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Uimamaisteri in the making

Kävimme Laikan kanssa viikonloppuna villakoiraporukalla Hyvinkään koirauimalassa polskimassa. Koko koirauimalakonsepti on ehtinyt jo aiheuttaa hyväntahtoista hymyilyä ja ihmettelyä mun tuttavapiirissä ja kieltämättä muakin huvitti vierailla koirille tarkoitetussa uimahallissa. Paikka tuoksui nostalgisesti (mulle siis, en voi uida uimahallissa, joten en ole käynyt vuosiin haistelemassakaan) veden ja puhdistusmömmöjen sekoitukselta ja ennen altaaseen menoa piti käydä suihkussa ilman uimahousuja. Siis koirien... Joka tapauksessa koirauimalaidea on loistava ja Laika oli reissun jälkeen ihan sippi. Toki hommaan liittyi vähän julkisilla matkustamista ja matka Helsingistä viiden ihmisen ja neljän muun koiran kanssa henkilöautossa.

Laika ehti käydä viime kesänä muutaman kerran uimasilla luonnonvesissä ja kahlailemassa sitäkin enemmän, mutta uiminen uimalassa on useimmille koirille alkuun vähän hämmentävää. Laru lähinnä ihmetteli ärsyketulvaa, mutta oli reipas, vaikkei alkuun arvostanutkaan altaaseen tuuppaamista. Lisäksi luulen, että sitä inhotti uimaliivi, joka tosin oli alkuun ennemmin hyödyksi kuin haitaksi, kun koiran saattoi nostaa kahvasta altaaseen tai fiksata sen uimasuuntaa. Ensi kerralla voisin kokeilla ilman, jos Laika vaikuttaa siihen valmiilta. Joka tapauksessa se sai altaan reunalla pyörähtäneeltä uittajalta kehuja reippaudesta ja hännänheilutuksista ja loppua kohden parantuvasta uintitekniikasta, joten luulen, että se ehtii uida onnistuneesti Hyvinkäällä vielä ennen kesää ja luonnonvesiä.

Pitkästä aikaa Laika pääsi myös agility-treeneihin ja tauko kieltämättä näkyi. En ensinnäkään ollut ehtinyt juuri miettiä, mitä treenata enkä ollut varma, oliko meille tulossa kouluttaja vai ei, joten treenattiin lähinnä yksittäisiä esteitä - putkea, pussia, pituutta ja kontaktipinnalla tepsuttelua (josta tosin allekirjoittaneelle noottia, voisin edetä reippaammin). Ja luoksetuloa kaverin luota. Ja tasajalkapomppua. Ja härveltämistä. Ja helikopteri-imitaatioita. Maailman iloisimman koiran kanssa on paras treenata.

Ja mitä Loltsi teki kahtena peräkkäisenä iltana yksin kotona? Nukkui! Molempina iltoina se lipui unisena makuuhuoneesta ulko-ovelle sen näköisenä, että Hänen Korkeutensa kunniaa on rahvaanomaisesti herättämällä loukattu ja täten meidän olisi syytä suorittaa palvontarituaali tarjoamalla Hänelle kanapitoinen ateria. Mun onnekseni Vauhti-Raksun tyypit oli olleet broiskumetsällä ja hovissa oli näin mahdollisuus tarjota sopiva ateria.

Päähinekollaasi

Älkää soittako eläinsuojeluun, pls.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Newsflash: The cake wasn't lie!

Masterchef Vantaa: The Poodle Version.

Loltsi samaa mieltä ja veti maksalaatikkoa kuin, no, Paavo.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Larupöö Tyttöviiksi 1 vuotta!

Kuva Jenny Yliollitervo

Laika sai parhaan mahdollisen yksivuotislahjan: kynsi on parantunut ja juokseminen ulkona on taas kuvioissa. Blogikin herännee taas horroksestaan, kun elämästä on taas jotain kerrottavaa sisällä istumisen sijaan. 
Ja Laika: jatka samaan malliin. Oot maailman paras avaruuskoira.