lauantai 30. kesäkuuta 2012

Uusi temppu

 1. Lotraa. 2. Hepuloi. 3. Toista kohdat 1 ja 2.

Laika on aikamoinen vesipeto olemassaan. Se ui ensimmäistä kertaa, ja hyvin uikin, jo yhdeksänviikkoisena ja oli sitä ennen lutinut jo hyvän tovin. Ensimmäinen kuralammikkohan löytyi ekalla metsälenkillä. :D Koska tulin eilisen ulkoilun ja stressin vuoksi taas kipeämmäksi, piti pennulle järkätä jotain uutta sisäpuuhaa, joten laitoin pulkan (kyllä, olen 21-vuotias ja säilytän OMAA pulkkaani kylkyhuoneessani) ja pesuvadin täyteen vettä ja heittelin perään leluja, muutamia ulkoa kerättyjä isompia keppejä, käpyjä ja penskan aamumurot. Välillä suihkin ympäriinsä vesipyssyllä.

Laika oppi sukeltamaan.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Linkkivinkki: Gigitys

Gigitys-blogissa seikkailee musta isovillakoiranarttu Gigi. Sen omistaja Kirsi kertoo sympaattiseen tyyliin vallan ihastuttavan koiran kanssa koetuista seikkailuista. Toisin kuin monessa treenipainotteisessa koirablogissa, tässä keskitytään arkielämään koirakavereineen, puistoiluineen ja emännän käsityöedesottamuksineen ja sen vuoksi ainakin allekirjoittanut lukee tekstejä erittäin mielellään.

Päivä nro. 7 Vauhdikas kuva koirastasi

Vaihdoin tällä viikolla koneistoa vähän toimivampaan ja arvatkaa, jaksanko käynnistää läppäriä ja kovalevyä just nyt? Joten tässä teille piirretty kuva, jossa on koko viisaiden kööri.


PS. Laikan suussa on ruohoa.

Kun terveys on poissa, puudelit hyppivät seinille

Sain kesäflunssan. Ensin tuli kurkkukipu ja tekosyy syödä jäätelöä joka aterialla, sitten nousikin jo kuume. Välistä jäivät pentutreffit, tulevan lauantain agility-treenit ja pitkät metsätarpomiset. Olen ollut hätää kärsimässä Laikan kanssa ajatellen sen suorastaan masentuvan ja muuttuvan toivottomaksi rassukaksi, mutta mitä vielä, sehän keksi omaa jäynää minkä ehtii. Eilisten päivätorkkujen jäljiltä makuuhuone ja keittiö näyttivät mansikkatilan roskikselta, jonne oli sattumalta pudonnut dynamiittia. Oho. Loltsi on kaikeksi onneksi väläytellyt mainiota isosisko-osaamista rehaamalla kakaran väsyneeksi pihalla. Eilisiltana se tupsautti mustan pierun kyljelleen, josta pentu lähti etenemään ilman jalkoja kuin alkulima ja meni hemmetin kovaa siitä huolimatta. Koira on hämmentävä eläin.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Päivä nro. 6 Mitä haluaisit tehdä koirasi kanssa tulevaisuudessa?

Mennäänpä tällä kertaa tulevaisuuden toivoista ikämiehiin:

Laika: harrastaa agilityä/tokoa/pk-jälkeä/mejää/nomea/koirafrisbeetä/canicrossia/mitävaanikinä, ehkämahdollisesti hoitaa pesueellisen pikkulaikoja (tästähän ei toki tiedetä vielä aikoihin, ei paineita :)) ja käydä vaeltamassa ja seikkailemassa ulkomailla.

Loltsi: kisata agissa virallisesti. Käydä seikkailemassa kuten yllä.

Paavo: syödä hyvin. Seikkailua, jos herrasmiehen kroppa sen sallii.

Kaikkien kanssa haluan viettää jatkuvaa laatuaikaa, keksiä hölmöjä jekkuja, juosta metsissä ja nauttia elämästä maailman parhaiden koirien kanssa.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Kaksoset ja kusiluikku kotona taas

Laikan ensimmäinen hoitoreissu on takana päin ja se osoittautui onnistuneeksi. Toki se pissi ystäväni sänkyyn ja tekaisi keittiön lattialle lammikon, johon ystäväni astui, mutta you know, pissininjat tekevät sellaista. Hoitoapulaiskissa Mufasalle tuli järkytyksenä idioottimäärän kasvaminen kolmeen, mutta lopulta sekin tajusi, miten herkullisen karvainen häntä sen talossa kävelee.

Pissasta puheen ollen, Laika on ollut jo viikkoja yökuiva ja kakkinut lähes sataprosenttisesti ulos (ja kerran naapurin kuistin katolle). Tänä aikana pennunomistajan aivoissa tapahtuu erittäin kehittävää muutosta ja olen huomannut kertovani aika paljon kusistooreja kuulumisinani.

Onko kukaan muuten koskaan antanut antibioottia apulaisen kanssa? Sellaisen apulaisen, jonka pää on isompi kuin potilaan, mutta silti potilaan kidassa tuijottamassa?

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Luettavaksi - Jakke Lehtonen: Perustan perusta

Jakke Lehtosen Katiska (Koiratiedon ja -taidon rautalankahässäkkä) sisältää sivutolkulla kaikille koiranomistajille hyödyllistä tekstiä, joka parhaimmillaan kyseenalaistaa myös kyseenalaistat tahot varsinkin ruokinnan alueella. Tällä kertaa kyytiä saavat - aiheesta - ideologialla koiriaan ruokkivat ihmiset. Lue lisää >>>

Nyt allekirjoittanut kasaa läppärinsä ja luunsa ja lähtee Ruotsiin. Koirat ovat ystävälläni hoidossa ilahduttamassa häntä ja Mufasa-kissaa (terqui, oot söpö!) esimerkiksi kusilammikoin keittiön lattialla. Heja Sverige, vi ses också vidare!

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Pentu ja itsetunto - sekavaa paskaa

Olen tietyiltä osin todella tyypillinen nykyajan yhteiskunnan tuotos: nuori aikuinen, jonka oman paikan hakeminen on vienyt (ja vie) oman aikansa ja suorittaminen missä tahansa elämän osa-alueella on arkipäivää. Jos kohta en ole se tyyppi, joka haluaa koreamman munanjatkeamiscorollan kuin naapuri tai saavuttaa purjehduksen Närpiön piirinmestaruutta, en silti osaa oikein luopua suorittamisesta, sillä se on syöpynyt todella syvälle tajuntaani. Koiria ei voi oikein harrastaa yksin, jos haluaa käydä kokeissa ja kisoissa ja silloin väistämättä näkee niitä toisia. Tai kun haluaa tuntea koiransa sukulaisia lähemmin ja huomaa, miten taitavia agility-ohjaajia ympärillä on. Että enhän minä vaan tuollaiseen koskaan pysty... Jopa vilaukselta nähdyt saman ikäluokan pennut tuntuvat päätyneen paremmille ohjaajille. Pennussa ei ole mitään vikaa, sehän on loistava, mutta voi, minkä tampion se on narun päähän saanutkaan.

Vai onko? Haluanko todella harrastaa pipo niin kireällä, että aivot valuvat alushousuihin? No en. Enkä muuten edes harrasta. Toko-koiraksi(kin) tullut Laika on todella löysässä opissa ja suurin osa koulutuksesta on leikkimistä ja vastustan aika ankarasti kaikenlaista koiranpentujen lapsiorjuutta. Pidän ennemmin siitä periaatteesta kiinni, että meillä on hauskaa ja treeneissä on ihana olla, kuin että pentu olisi vuodessa valmis kisaamaan alokasluokassa. Plussaa toki, jos näin käy, mutta kiireen ei pitäisi olla itsetarkoitus. Silti tuntuu, että luon itselleni suorituspaineita, vaikka meitä ei kukaan ulkopuolinen hiostakaan.

Tiedän, että ongelma on melko laaja ja tuntuu koskevan varsinkin ensimmäisen koiran omistajia. Monilla paineet syntyvät huonosta hihnakäytöksestä ja muista ongelmallisista arkipäivän metkuista, joihin aivan aloittelijalla ei välttämättä ole käytösmallin synnyttyä rahkeita puuttua tehokkaasti ilman ulkopuolisen apua. Itsehän menin siinä mielessä perse edellä puuhun, että 15-vuotiaana Loltsi vierelläni luonnollisesti tiesin koirista kaiken ja sillä hillittömällä itsevarmuudella korjasin pelokkaasti käyttäytyvän ja puskista reväistyn luurangon koiraksi. Nyt minulla on käsissäni koira, jolla on palikat kunnossa ja minua välillä pelottaa. 


Nautin koirien kanssa eniten niistä hetkistä, kun tunnen elukoiden kanssa tiettyä syvää yhteenkuuluvuutta. Laikan sammalhepulit metsässä, Loltsin valtavan hienot hypyt, Paavon tarkka nenä myyrästyksessä, me neljä ja luonto. Onnistuneet ohjauskuviot agilityssä. Uuden metkan tempun opettaminen ja se hetki, kun molemmilla raksuttaa ja yhtäkkiä oivallus valaisee huoneen. Olen vahvasti hetkissä läsnä. Keskittyminen ja hetken eläminen ovat sellaisia asioita, joita minun ja varmasti monen muun hiki persauksessa lahjakkaan pentunsa kanssa elävän pitäisi opetella. Pitäisi. Ehkä pikemminkin kannattaisi tai olisi hyvä/mielekästä opetella. Se on yllättävän vaikeaa. En ole vieläkään kunnolla kartalla, millä lailla tätä kaikkea kannattaisi lähestyä, mutta on selvä, että itsevarmuus liittyy itsetuntoon ja sillä taas on monellakin tapaa tekemistä keskittymisen ja elämisen kyvyn kannalta.

Mitä enemmän puhutaan ihmisen ja koiran välisestä suhteesta, sitä oikeampaan suuntaan mennään, mietittiin sitten lajikoulutusta tai arkielämää. Minä ja valtavan moni muu on kokenut koiriensa kanssa valtavan kirjon tunteita, mutta monesti niitä ehkä suomalaiseen tapaan vähätellään. Silti ilmiselvästi intuitiolla ja tunteilla on koiraharrastuksessa iso rooli. Miksi valitsit tuon pennun? No se oikeastaan valitsi mut.

Onnistuneen lääkärireissun jälkeen lapsi pitää viedä jäätelölle


sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Esterin perse ja Laika sitä nuuhkimassa

Sataa hirveästi. Laikan mielestä tämä on ihan loistavaa: vesilammikoita, kuplia ja rännin täydeltä jännää ääntä pitävää VETTÄ. Hieman eri luokan suhtautuminen kuin Loltsilla, joka kasvatti juuret läpi patjani, kun kolistelin lenkkivermeitä aamulla.

Tässä on koira, joka on vähän hönö. Sateessa ei voi kuitenkaan hönöillä.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Espoossa

Laikasta on hirveän hauskaa juosta isoja ympyröitä. Ihan vaan juoksemisen ilosta silmät takaraivolla. Kavereiden kanssa se on ainakin näääääin paljon hauskempaa, joten uljas musta oli onnellinen musta, kun se pääsi tänään pois kotilähiöstä Espooseen mellastamaan suunnilleen samanikäisessä ja -kokoisessa pentuseurassa. Paikalle osui lähinnä shelttejä (soopeli Teppo ja merlet Laaban ja Luna) sekä sattumalta paikalla temmeltänyt megamäyrisnarttu.

Lentävä musta.

Uljas musta. (Ja ihana Luna-sähikäinen.)

Vaarallinen musta?

Mulkoileva musta.

Paikalla oli muuten se sama nälkäinen musta kuin viimeksi, se, joka totteli muitakin nimiä kuin omaansa...

Paavoa ei nujerreta

Pieni suuri mies kävi lääkärissä. Tuomio: sydän pelaa, pieni sivuääni kuuluu (ensimmäistä kertaa, tuloksena 1/6), varsinaiset oireet aiheuttaa henkitorven kudoksen rappeuma, joka painuu Paavon hengittäessä nelisen milliä kasaan. Tämä on ilmeisesti johtanut lievään tiivistymiseen ja tulehdukseen keuhkoissa, johon Paavo sai antibioottikuurin. Sen jälkeen yskän hoitoa jatketaan henkitorvea avaavalla lääkkeellä. Olen niiiiin tavattoman helpottunut, että papparainen on vielä kelpo elukka elämään. Ehdin tietenkin taas kirjoittaa muistokirjoitukset päässäni, mutta tuli aliarvioitua pieni mies. :D Paavohan itse ei tiennyt tällaisesta mitään, vaan keksi mm. vahtia eläinlääkärin toimenpidehuonetta. Eläinlääkäriltä itseltään. Vuh vuh hau hau öyy.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Tervettä menoa - joskus, ehkä, toivottavasti

Paavo on taas kipeä. Tällä kertaa arvotaan, pettääkö pumppu ja jos, niin milloin. Toivottavasti ei ainakaan kovin pian. Papparaisen jaksaminen on kortilla ja minulla on enenevissä määrin sellainen olo, että jokin on pielessä. Toki minulla on näissä asioissa taipumusta maalailla piruja seinälle, mutta yhtäkään turhaa eläinlääkärireissua en ole toistaiseksi tehnyt... Katsotaan, mitä HauMaun Kangasniemi osaa meille kertoa.

Mahdollisten sydänongelmien lisäksi varasin Paavolle fysioterapia-ajan. Näillä nurkin semmoisille alan ihmisille on jo-no-a, mutta fyssari oli erittäin kiltti ja varasi meille tunnin verran aikaa ensi viikolta. Paavon alati juminen selkä on saanut nyt lisärasitteeksi etuosaongelmat, jotka ilmeisesti saavat niskan alueen tukkoon. Paten kyynärnivelet ovat yliliikkuvat ja niistä johtuviin ongelmiin tutustuttiin viime talvena, kun heppu liukastui kerran kunnolla ja alkoi sen jälkeen varoa vielä enemmän kuin ennen. Silloin sen etuosa kuvattiin perusteellisesti ja mitään luustollista vikaa sinänsä ei löytynyt (päin vastoin, ranka oli erittäin hyvässä kunnossa). Paavo on ollut nyt kolmen päivän kipulääkekuurilla ja käynyt ulkona tarpeillaan ja valo tunnelin päässä häämöttää ainakin sen verran, että kipuja sillä ei juuri nyt ole.

Laika oppii päävärit

Torstai-iltansa voi viettää sormivärien ja pikkuriiviön kanssa. Meillä oli hauskaa, Laikalla meni siivousvaiheessakin kovaa...

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Kesäterveiset, kesäterveiset, keeeesäterveiset!

Rontti vokottelee nuoria likkoja.

Lämpötilat ovat kohonneet viidentoista-parinkymmenen asteen tienoolle ja pidemmistä lenkeistä on tullut Paavolle rankkoja. Niinpä ensin luovuttiin talvivilloista ja pian soitellaan lääkäriaikaa sydänultraa varten. Paavon selän kunnon vaatiman fysioterapian lisäksi sen suorituskyvyssä on tapahtunut notkahdus, ehkä väliaikainen, en tiedä, mutta haluan joka tapauksessa tietää, johtuuko se sydämestä ja jos johtuu, mitä sille on tehtävissä.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Haisevat kuivuneet madot


Pentu oppii tavoille.

Pyh

Päivä nro. 5 Huonoin puoli koirassasi

Loltsi: Hermorakenne ei ole parasta A-luokkaa ja ominaisuus vaikuttaa niin normielämään kuin harrastukseenkin.
Paavo: Terveys ei ole priimaa, ja kuten Loltsillakin, tämä vaikuttaa luonnollisesti kaikkeen. :(
Laika: Pissii sisään. :B

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Haasteellista

Päivä nro. 4 Paras puoli koirassasi

Täh, onko noissa muita kuin parhaita puolia?!

Loltsi: Omalaatuisuus. "Ai toi pitäs tehdä näin? No, me kuitenkin tehdään näin..." Loltsi on omapäinen, läpsivä ja hulvaton kyyläkoira.
Paavo: Huumorintaju, jos sellaista ominaisuutta voi koiralle laittaa. Mutta Paavon tuntevat varmasti ymmärtävät, mitä tarkoitan, se on sellainen rekkaa ajava köriläs sydämessään.
Laika: Se tekee kaiken sata lasissa ja turbo päällä.

Melkein piha

Vaikka meillä ei olekaan pihaa, meillä on oikea pihavahti. Joskus kolmekin.

tiistai 5. kesäkuuta 2012



Äly loistaa mustan pierun sielukkaissa silmissä.

Laika jäljestää

Huoltoyhtiö kävi eilen huitelemassa koko taloyhtiön nurmikot viimeistä nurkkaa myöten lyhyeksi, joten otin tilaisuudesta vaarin ja talloin pikkumustalle lyhyen, suoran jäljen. Koska treenipäivis on jossain muualla kuin omalla paikallaan (kotitontut prkl), niin en voi tarkistaa, oliko kyseessä kolmas vai neljäs jälki, mutta niissä lukemissa mennään. Laika on hiffannut idean harjoitusmäärään nähden kivasti ja käyttää nenäänsä, joskin on vielä aika häiriöherkkä. Tänäänkin se reagoi keskeyttämällä nuuhkimisen ihmisiin, jotka kävelivät ensin asuntoonsa ja sitten pois. Vastaisuudessa kannattanee talsia jälki vähän rauhallisempaan paikkaan tai aikaan, tosin maastojen suhteen ei täällä ole hirveästi valinnanvaraa, jos haluaa tehdä jälkiä myös nurtsille (ja minähän tahon!). Samalla voisin ripotella namia joskus vähän tiheämmin, niin jälki vetäisi nokkaa vähän jouhevammin eivätkä silmät nousisi katselemaan epäolennaisuuksia. Ja toki, pienihän tuo vielä on. :)

Olen itse jäljellä ihan noviisi eikä meidän tarkoitus ole lähteä pekoilemaan ja pk-oikeuksiahan villakoirilla ei ole. Loltsi ei ole kovinkaan kummoinen jälkikoira lyhytjännitteisyytensä ja ilmavainuisuutensa takia (lisäksi sillä on pyrkimys käyttää silmiään ennemmin kuin nenäänsä... :P), mutta Paavo on aika ässä, kun jäljeltä saa ruokaa. :D Sen kanssa jonkin verran jäljestäneenä unohdan aina, miten erilainen koulutettava pentu on. Jos Paavo onkin aika kiihkeä ja innokas tapaus, huomaa Laika kaiken jännittävän, muunkin kuin minut ja minulla piilevän palkan. Koira opettaa ohjaajaansa. Tämän takia saatan joskus pöljäillä ja mietiskellä aivan päivänselviä asioita.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Tyttöjen juttuja

 Huomatkaa kuvaajan jalkaterä.

Leikki alkaa sillä, että Laika menee ja tarttuu Loltsin poskivilloihin ja nykäisee. Joskus Loltsi menee ja tuuppaa Laikaa ahterilla naamalle. Sitten alkaa pörinä ja töminä, kun Loltsi alkaa murista, läpsiä ja potkia lattiaa ja Laika läpsiä Loltsia naamaan. Sitten voidaan painia ja musta pieru voi esimerkiksi loikkia isosiskonsa selkään.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Blogihaaste osa 2&3

Päivä nro. 2 Esittele koirasi kunnolla
No en! Oikealla on boksi ja siellä on kaikista paljon tekstiä. Jos kirjoitan enemmän, kaverit alkaa kuittailla. :B

Päivä nro. 3 Kesäinen kuva koirastasi
Tähän on kaksi fiilikseltään todella osuvaa kuvaa, molemmat kita auki säästä nauttivasta Loltsista:


Anarkistinen Puudeliseparatistijärjestö Laika vastustaa kuivaamista

Kuivaustilanteeseen osallistui myös veljesjärjestö Solidaarinen Paavo Vetisin Silmin Lattian Tasossa. Mutta ei siitä sen enempää. Valokuvia:

 Hei sä pidät hassua ääntä hei huomaatsä edes ite hei mä kuuntelen mut en ymmärrääää!

Toi pentu on varmaan paviaanin lapsi. Ja sanoitsä "ruokaa"?

Näin viime yönä unta, että Laika muuttui kasvaessaan black and tan -väriseksi. Kaikki olivat hirveän innostuneita, mutta myös ihmeissään, koska emme olleet huomanneet asiaa, vaikka sillä oli ollut haaleat tan-merkit jo pienenä. :D Olen kuitenkin aika vakuuttunut, että musta tuo on.

Hei mulla on orava pakastimessa

 Voi perkele.

Lausahdus on ollut käytössä tänä viikonloppuna. Ensinnäkin ollaan missattu molemmat agility-treenivuorot. Ja toisekseen, teinikamikazeja tunkee suuhun ovista ja ikkunoista - kirjaimellisesti. Räkättiteinien lisäksi pihamme eläimistöön kuuluu oravia ja viimeksi näin sellaisen omalla porrastasanteellani tulemassa asuntooni sisään pari viikkoa sitten. Toisen tänään samassa paikassa, nyt vaan minulla oli mukana lasti koiria, joista keskimmäinen pisti jyrsijän kylmäksi ja nuorin kantoi raatoa suussaan koko aamulenkin kuin paraskin noutaja. Kurren loppu oli todella nopea ja tappajaLoltsi oli vielä hihnassa, joten mitään kamalaa ei sinänsä tapahtunut, mutta piru vie, orava parka. :/ Paavon mielestä tämä kaikki oli "niin kamalan jännittävää ja hienoa", että se vain kohelsi narttujen ympärillä, kun kaikki oli jo ohi.

Laitoin tosiaan oravan pakastimeen. Treeniriistaa on vaikea saada Uudellamaalla noutajillekaan, joten voi kai niitä laahausjälkiä tehdä oravallakin... Minusta sitä riistaa ei vaan tarvitsi hankkia ihan tällä tavalla.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Aikana ennen Laikaa en tiennyt, että...

...matkalla pienkaksion päästä päähän voi sanomalehti suussa kiihdyttää 160 kilometrin tuntinopeuteen.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Teinikamikazet, toko ja me

Melko vastikään itsekin teinistä ihmiseksi muuttuneena voin allekirjoittaa sen faktan, että nuoriso käyttäytyy idiootisti. Meillä ei tarvitse kuin astua ulos ja on sotkussa teinieinarien kanssa. Koirankusetuspusikossamme nimittäin asuu rastaita, joilla on nuoria poikasia, jotka eivät tiedä elämästä mitään muuta kuin sen, että joka paikkaan voi kakkia. Ilmeisesti oppirahat pitää maksaa jonkun hengellä, sillä pikkutirpat loikkivat käytännössä koirien suuhun, tänäkin aamuna keskellä polkua päin Loltsia, joka onneksi oli sillä hetkellä kytkettynä ja jo sen verran tuntumalla hihnanmitan päässä, ettei se saanut elävää aamiaista. Hiton maanväriset rastaanlapset! :(

Käytiin Laikan kanssa leikkimässä ja tokoilemassa siinä ohessa kesken lenkin. Käytin leikissä ensin vinkuvaa siilipalloa (eli siis kasvattajan sanoin villakoirapalloa :D) ja toisella kertaa lampaannahkaa, joka näytti pelottavasti "minun entiseltä koiraltani höhhöhhöö". Siis sitä heilutellessani en voinut välttyä siltä mielikuvalta, että joku umpihullu käyttäisi edesmenneen tokotykkinsä vuotaa palkkana uudelle. :B Kukkuu, älä syö koirien matolääkkeitä, vaan niitä omia oikeita, Tiina.

Laikalla oli joka tapauksessa IHAN SIKAKIVAAJEEEEEE, oli kyseessä sitten leikkiminen kummalla palkalla hyvänsä tai liikkeiden harjoittelu. Tällä hetkellä häivytän istumisesta käsimerkkiä ja maahanmenoa aloitellaan. Maahanmenon alkeet otin keskiviikkoiltana kaverillani ja Laru hokasi ensimmäisellä sessiolla oikean suoritustavan ja toivotun lopputuloksen. Nyt toisella ja kolmannella sessiolla se käytännössä tarjosi maahan plätkähtämistä jo ensi toistoista lähtien. Hyvä koila!

Nurmipläntin ohi sujahti treenituokion aikana muutamia ihmisiä ja koiriakin eikä niistä ollut häiriöksi (kun mehän ei edes huomattu suurinta osaa :D). Laikalla on mukavan intensiivinen tyyli heittäytyä leikkiin, varsinkin pallonjahtaukseen, mutta minun pitäisi silti skarpata vähän ja viedä sitä leikkimään ulkomaailmaan useammin. Toisaalta noin pieneltä ei voi vaatia pitkään harrastaneen ja rutiinit oppineen keskittymiskykyä, mutta hiljalleen sitä kohti mennään.

Ostin viimein lisää paristoja kameraan ja sain peräti yhden julkaisukelpoisen kuvan kaikista kolmesta. Kököllä kameralla ja kolmella koiralla ei pahemmin harrasteta luovuutta kuvakulmissa, joten tää on nyt tällainen urpo viritelmä.