keskiviikko 31. joulukuuta 2014

lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulutreenailut

 Joulu ei lopu koskaan! En antanut tänä vuonna tytöille aineellisia lahjoja, kun joulukonsepti on koiran kaltaiselle eläimelle vähän hämärä eikä mulla ollut juurikaan rahaa ennen joulua. Loltsi oli ylen tyytyväinen saatuihin kinkkusiivuihin, rakkaiden ihmisten syleihin ja upottavaan sohvaan. Laika juoksi metsässä ja pihalla monta päivää edes näkemättä hihnaa, treenasi uusia juttuja ja loikoi korkeilla paikoilla. Niillä oli mainio joulu.

Otin frisbeet mukaan joulun viettoon sillä ajatuksella, että sinnekin sataisi lumi ja voisin hyödyntää pihaa. Heittelin lähinnä ilmapäisen hauskanpidon merkeissä, mutta kokeilin myös vasemmalle heitettyjä flippejä. Hyvin funkkasi, kun oikeakin puoli sujuu. Aloin treenata myös pohjia liikkeeseen, jossa koira nousee etutassuillaan vasten ohjaajan käsivartta ja sille heitetään useampi kiekko putkeen. Laikan mielestä tällaiset ratkaistaan koko painolla eikä millään kevyellä hipsuttelulla.

Laika oppi toisen HTM-position (positio=seuruupaikka heelwork to musicissa, 10 erilaista) alkeet:


Dorkuus huipussaan. Minulla ei ole toimivaa videoeditoria koneella, joten läpsin pätkään ällön filtterin, musan ja otsikon Youtuben editorilla. Jäätävää matskua, mutta pitihän se kokeilla, selväähän siitä ei kukaan kuitenkaan saa. Huomaan nyt, mitä jengi tarkoittaa HTM-positioiden kohdalla sillä, että kun yksi on hyvä ja toimiva, muidenkin opettaminen helpottuu. Laika selvästi tarjoaa vasemman puolen seuruun asentoa ja meininkiä väli-positioon ja pyrkii nojaamaan oikeaan jalkaani, vaikka sitä ei tietoisesti siitä palkattu. Tarkoitus olisi saada seuruuasento suoraksi. Yhdessä paikassa valmista käytöstä on kuitenkin helppo alkaa yleistää. Seuraavaksi pitää lisätä myös kestoa, opetella käännökset ja peruuttaminen.

Väli-position lisäksi palkkailin vähän hulavanteen läpi hyppimisestä ja kurreilusta. Vanteen on tarkoitus olla eräänlainen selkeä hyppytarget esimerkiksi käsirenkaan läpi hyppäämiseen ja jalan yli loikkaamiseen. Bussipysäkillä kotiinpäin mennessä temputin kurrea. Vaikea asento koiralle, jonka päähän mahtuu lähinnä ääripäitä (kuten istu kuin tatti ja lennä kaikki jalat ilmassa).

Ennen joulua julkaistiin uudet toko-säännöt. EVL:ssä tulee olemaan aika hieno liike, ohjatun ja hyppynoudon rakkauslapsi. Tekee mieli juosta treenaamaan kuin hirvi!

perjantai 19. joulukuuta 2014

Hyvä ruoka, parempi mieli


Vuosien koiraharrastuksen aikana olen ehtinyt nähdä ruokintatrendien muutoksen. Joku sata ja puoli vuotta harrastanut varmaan osaisi kertoa ruokintakulttuurin murroksesta todella pitkällä aikajänteellä, mutta jo pelkälle 2000-luvulle on tuntunut mahtuvan monenlaista. Kun imin tietoja pikkuisena kirjaston yleisluontoisista koirakirjoista, siellä useimmiten esiteltiin erilaisia valmisruokavaihtoehtoja ja toisinaan kotiruokaa ja näitäkin hyvin pinnallisesti. Aloittaessani koiraharrastuksen Loltsin tultua kuvioihin, tiesin ruokinnasta hyvin vähän mitään hyödyllistä tai perustavanlaatuista. Billinghurstilainen BARF oli kovassa huudossa. Se alkoi luonnonmukaisuusmarkkinoinnillaan kiinnostaa minuakin. Loltsi ei koskaan (onneksi) barffannut tiukasti tai tyylipuhtaasti, mutta BARF-ilmiö synnytti aidon kiinnostuksen koiran ravitsemusta kohtaan.

En esittele tässä niitä muutamaa laskua, joita ruokinnan takia olen tehnyt enkä jaa ruokintamääriä, koska siitä ei ole hirveästi itua koirien yksilöllisten tarpeiden takia. Loltsin ja Laikan kuppeihin päätyvää lopullista ruokamäärää säätelee vakaa näppituntuma. Eri ravintoaineiden tarpeet on kuitenkin laskettu, jotta ruokinta kattaisi kaiken tarpeellisen. Perustietoa koiran ravitsemuksellisista tarpeista etsivän kannattaa kääntyä tähän Facebook-ryhmään, Katiskaan, ja esimerkiksi tämän tai tämän kirjan puoleen lähdekriittisellä otteella. 

Loltsi on ehtinyt syödä nappulaa, nappulaa perinteisin lisukkein (lihaa, raejuustoa, piimää...), erilaisia koirapuuroja, NEUta, teinin hörhöbarffia ja nyttemmin 80/20-mallilla lihaa ja elimiä sekä nappulaa ryyditettynä tarpeellisilla lisäravinteilla. Laika on syönyt pentulaatikosta asti sekaravintoa, 7-viikkoisesta se on kasvanut 80/20-mallilla.Tulevaisuudessa minua kiinnostaa koirien siirtäminen kokonaan raa'alle, toistaiseksi menemme tällä edullisella ja käytännöllisellä systeemillä.

Loltsin ja Laikan ruokavalio koostuu yksinkertaisesti lihasta (useimmiten sika-nautaa), eläinrasvasta (tällä hetkellä lammasta, usein sikaa ja lohiöljyä), kalasta, sisäelimistä (maksa, munuainen), kananmunista, lisäravinteista (sinkki,  D3, merilevä=jodi, kalsium, magnesium, kalium, B-ryhmä ja glukosamiini) ja nappulasta (mitä milloinkin). Laika nautiskelee myös palautusjuomaa (ks. tämä linkki). Osa pitää sen käyttöä tarpeettomana, mutta minusta se on rankan, anaerobisen suorituksen jälkeen perusteltua. Sekoitan sen itse. Lisäravinteita koirat syövät siksi, että perusruokavalio (edes se tasapainotettu nappula) harvoin kattaa esimerkiksi sinkin ja D:n tarvetta. Laikan urheilullinen elämäntyyli vaatii toki sekin kropalta ja ruokavaliolta oman veronsa.

Toisinaan ruoka on kypsennettyä, mutta useimmiten ei. Jos keitän itselleni kananmunia, keitän yleensä reilummin kerralla ja annan osan koirille. Käytännössä kypsentämisellä ei saavuteta mitään haittaa, ennemminkin pientä hyötyä, mutta raa'an antaminen on käytännöllisempää, kun ruoka kulkee pakastimesta tai jääkaapista suoraan kuppiin. Säilön sapuskat pienessä arkkupakastimessa, joskin osa lihoista on kulkeutunut jääkaappi-pakastimen pakastinosaan, kun sellainen löytyi uudesta asunnosta.

Lihojen ym. ostopaikka vaihtelee. Tällä hetkellä pakkasessa makaa kymmenkunta kiloa Prismasta ostettua Oscarin koirille tarkoitettua sika-nautaa kilon pötköissä. Toisinaan tilaan lihat kotiin Vauhtiraksulta, harvakseltaan haen Kennelrehulta. Lampaanrasva on F-animalin valikoimista, kun pääsin sinne taannoin Erican peesissä. Elimet hankin myös Prismasta, sillä viimeksi mm. munuaisia löytyi tarjouksesta. Loota jauhettua maksaa kestää meidän taloudessa sangen kauan, joten ostin pakkaseen myös sitä. Kananmunia ostan tarpeen mukaan vähän mistä sattuu. Nappula on tällä hetkellä Hau-Haun pentunapuskaa banaalisti Tarjoustalon hyllystä. Pentunappula on Loltsin nappulakokofiksaation takia hankittua. Lisäravinteita olen hankkinut viimeksi Sporttimekan kautta.

Koirani syövät paremmin kuin minä. Kyse ei ole niiden ruokiin käytettävästä rahamäärästä, vaan laadusta ja siitä, että pyrin aidosti antamaan niille optimiravintoa. Iso ero on jo siinä, etten syö itse lihaa lainkaan, mikä olisi koiralle kohtuuton ruokavalio. Moni kritisoi laskemista ja lisäravinteita liian vaikeana. Kävin lukiossa lyhyen matikan varsin kamalilla arvosanoilla piirtäen viimeiseen kurssikokeeseen kaikkea muuta kuin numeroita, ja olen onnistunut laskemaan koirieni tarpeet. Se tapahtuu kerran, joten vaiva ei ollut iso. 

Luonnonmukaisuus ei ole minulle koiranruokinnassa mikään erityinen arvo. Koira on ihmisen jalostama kesyeläin, jonka olen itsekkäistä syistä halunnut itselleni lemmikiksi. Äärimmäisen harva eläin elää luonnossa pitkän elämän saaden oikeasti kaiken tarvitsemansa ravinnostaan. Luonnossa aliravitsemus, määrällinen ja laadullinen, on yleistä ja tappaa eläimiä jatkuvasti vaikuttaen välillisesti myös tautikuolemiin (heikkolaatuinen ravinto aiheuttaa vastustuskyvyn alentumista, joka taas altistaa ennenaikaiselle kuolemalle, jos sattuu huono tuuri). Lajityypilliset vaatimukset ovat asia erikseen. Yksilölliset tarpeet ovat asia erikseen. Ero luonnonmukaisuuteen on muutakin kuin semanttinen. Olen ihalunnut itselleni lemmikkikoiria ja vähintä, mitä voin niille tehdä, on tarjota niille niiden tarpeet täyttävää ravintoa, varsinkin, kun harrastus- ja liikuntavalinnoillani vaikutan aktiivisesti siihen, mitä ne tarvitsevat.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Tonttuilua ja kheese baitseja


ARVATKAA MITÄ OSTIN. OSTIN CHEESY BITESEJA (luetaan: kheese baitseja). KYMMENEN PUSSIA.

Kuka tekee konetöitä? Pfffft. No minä teen joskus konetöitä esim. huomena.

Loltsi on trimmattu joulukuntoon. Sain aikaan monta kuoppaa, lovea ja harjasmuodostelmia, vaikka oli valot päällä. Käytin pesuun samaa shampoota kuin yleensä käytän Laikaan. Siis sitä ainoaa, mitä meillä on. Mielipide: sillä lähtee koira puhtaaksi. Eräs arvostamani villakoiraharrastaja sanoi kerran jotain sen suuntaista, että jos villakoiraihmiset käyttäisivät edes puolet siitä ajasta koiriensa aktivoimiseen, minkä he käyttävät nyt shampoovalintojen pohtimiseen, moni asia olisi varmasti eri tavalla. Kaikessa myhäiltävässä provosoivuudessaan aika hienosti sanottu.


Alkaa muuten olla taas se aika vuodesta, että kaikkialla ilmestyy harrastustavoitteita. Tämän vuoden ainut tavoite taisi olla kisaamisen aloittaminen yhdessä lajissa. Se täyttyi, kun startattiin agility-kisoissa. Ensi vuonna haluaisin Laikan oppivan (tai siis itseni opettavan) ne loputkin kontaktiesteet, että pääsisimme kisaamaan, ja vaikka kakkosiin tai kolmosiin. Ennen kaikkea haluan huonosta kisajännityksestä eroon ja kiitää hymyillen Laikan kanssa kuin hullu. Ja frisbee-kisoja. Ja jos tokosta saisi alempien luokkien tulokset ennen sääntömuutosta. Nosework on rantautumassa Suomeen ja se kiinnostaa ihan sikana ja Laikoo on haka hajuerottelussa, joten uusi lajivaltaus olisi poikaa. Kaiken päällä leijuu edelleen sellainen lämmin, ylivaativuuden tappava ajatus siitä, että on ihan okei, jos näin ei käy. Koska hei, oman elämänsä parhaat koirat ja paras ohjaaja. Tuntuipa oudolta kirjoittaa tuo jälkimmäinen. Ehkä ensi vuonna ei tunnu.

maanantai 15. joulukuuta 2014

Kuvahaaste

Minun on pitänyt tehdä tämä jo kauan kiertänyt kuvahaaste ajat sitten. Törmäsin siihen selatessani Ilo-aussien blogia ja tuumasin, että tehdäänpä tämä pois kuleksimasta, varsinkin, kun meidän akkalaumasta on nyt kunnollinen yhteiskuvakin!

Ohjeet: kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsi juuri sen kuvan. Lemminkin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Voit osallistua kaikkilla lemmikeilläsi, jos niin haluat. 

Kategoriat: paras yhteiskuva, reenaamassa, kisaamassa, paras kesäkuva, paras talvikuva, tunnelmallisin kuva, hassuin ilme, lomalla, töissä, tihutöissä ja toinen identiteetti. 

Haastan mukaan lukijoistani kaikki villakoiranomistajat!



Paras yhteiskuva, hands down. Rakastan itse ennen kaikkea toimintakuvia ja sellaisia haluaisin meistä lisää. Toisaalta kuva on Laikan takia niin hauska enkä näytä mörön ja Santeri Kinnusen aviottomalta lapselta (valitettavasti usein näytän). Kuva on Jennyn ottama.


Tämä on toisaalta toinen, joka on pakko lisätä. Rentoa, iloista toimintaa. Osuin hymyillen kuvaan, harvinaista kuin liito-orava!





Minä vahingossa neljä treenikuvaa. Niissä kaikissa kuitenkin tiivistyy jotain olennaista: turboahdettua iloa ja tekemisen meininkiä. Keppikuvassa Laika vetää ihanan matalana, frisbeekuvassa se näyttää krokotiililta, jälkikuva on otettu mukavana päivänä (treenattiin isossa häiriössä junaradan, auto- ja pyörätien vieressä) ja seuruukuvassa Laika keulii parastaan.Treenikuvat taltioi Jenny.


Kisakuvia meillä on lyhyen kisauran takia tosi vähän. Yasmin Eklund kuitenkin nappasi tämän kolmannesta startistamme HAUlla tänä syksynä. Agilityssä kisaaminen on sen vähäisen kokemuksen perusteella ja hillittömästä jännityksestä huolimatta koukuttavaa.



Loltsi jos joku ansaitsee kesäkuvan. Kuivaa, lämmintä ja puskat täynnä marjoja. Toisaalta uiminen on niin tärkeä osa meidän kesäelämää, ettei ilman sitä oikein kuvahaasteet onnistu.


Talvi! Tästä voi oikein tuntea kipristelevän pakkasen ja narskuvan lumen, kuulla Laikan perusasentotuhinan.




Minun vaikea suhtautua itse ottamiini tunnelmakuviin jälkikäteen mitenkään. Olen aika harvoin tyytyväinen ja nyt päätin tehdä valinnan mahdollisimman pian ja olla märehtimättä. Loltsin mustavalkokuvasta tosin pidän ihan oikeastikin. Belgiekstra piti lisätä, sillä pidän sen fiiliksestä yllättävän paljon.




Hassuimpia ilmeitä. Nämä selittänevät olemassaolonsa!


Lomakuvaksi halusin valita tällaisen vanhan kuvan Lappeenrannan ajoilta. Ystäväni temputtaa Loltsi ja Paavoa juhannuksena 2010. Se oli ihana päivä ja viimeisiä kuukausia Lappeenrannassa.



Loltsi ei olekaan töissä, vaan koulussa. Se on söpöytensä varjolla ujuttautunut muutamaankin otteeseen kouluun ja tässä se istuu vappuna kuviksenluokassa lukiossa. Kuvaamataito oli suosikkiaineeni ja lukion opettaja 5/5, joten kuvaan kiteytyy monta ihanaa asiaa.

Laika on kuvassa nokosilla Animaliassa, jossa olin työharjoittelussa 2012 talvella.


Sattuneesta syystä tihutöistä on aika vähän kuvia. Mutta kerran yhytin Lassin kököttämästä varastettu Frolic-palkintopussi päässä vanhan kämpän makuuhuoneen nurkasta.


Kuuluisa laulaja Elton Joltsi on Loltsin toinen identiteetti. Ihan oikeasti.