perjantai 29. marraskuuta 2013

Tiedättekste sen tunteen?

Siis tämän:


Agility-tilanne 101

Blogi viettää hiljaiseloa, me emme. Lyhyt kertaus menneeltä kuukaudelta.

Kepit: Laika pujottelee neljä suoraa keppiä isolla draivilla, oma-aloitteisesti ja se osaa hakea oikean keppivälin avokulmista eikä ota juoksevasta ohjaajasta häiriötä. Umpikulmissa suorilla kepeillä tuli pientä ongelmaa lähinnä palkkauksen suunnan ja ajoituksen takia (kiitos Miss Paskan Heittokäden 2013). Ratkaisuna tähän helpotin umpikulmaharjoittelua muutamalla pykälällä ja lisään soppaan vielä apupalkkaajan. Olen tyytyväinen, jos päästään kuuteen suoraan keppiin ennen maan totaalijäätymistä, koska sen jälkeen voidaan paketoida kepukat hallilla melko helposti. Tai siis, no, niin mä luulen...

A: Sandersin boksia yksi treenisessio. Laika keksi, mistä siilipallo tulee. Nyt muovikehikko pitäisi rakentaa kotiin ja alkaa rakentaa etäisyyttä, oma-aloitteisuutta ja muuta haastetta.

Puomi: Operant is the way to go, you silly. Laikaa on siis houkuteltu oikeaan 2on2off-paikkaan ja se ei oikein toiminut. Oppimista mutkisti vielä vähäinen treenimäärä ja se, ettei mun makuuhuoneeseen mahdu puomia (kelatkaa, aika huonosti varusteltu asunto!). Naksuttimella sain sen oivaltamaan asian ehkä 38548966495408 kertaa nopeammin YHDEN TREENIKERRAN AIKANA. En houkuttele enää ikinä. :D Meillä juju on saada Laika käyttämään etutassuja ja tiedostamaan asento ikään kuin niiden kautta, koska en halua kisatilanteessa takalistoaan heittelevää koiraa, vaan sellaisen, joka tekee kerralla oikein.

Pöytä: Ei ongelma: Laika rakastaa pöytää. Ongelma: Laika ei muista jarruttaa pöydälle.

Rengas: Soiva peli. Hankalatkin kulmat alkavat luonnistua. 5/5 ja salami maistuu.

Sylkkäri: Kieltä, jota en ymmärrä. Paljon kuivaharjoittelua ilman koiraa ja yhtäkään estettä. Joka toinen sana jokin mielikuvituksellinen kirous. Jatketaan harjoittelua.

Persjätöt: "Muista koira", hän sanoi. "Unohda koira", hän lisäsi. Voi vitvideovuokraamo!!!!!!!!! Jatketaan tämänkin harjoittelua...

Pimeät putkikulmat: Hahaa, osataan jotain edes välttävästi. Asiaa auttaa kovasti koiran putkihulluus.

Putkijarru: Putki... JARRU??!!!! Laikan, siis sen täyskahelin, putkihullun koira putkijarru. Se, joka mun pitäisi rytmittää. Tuntuu vielä yhtä toimivalta jutulta kuin vasaran työntäminen nenään. Mutta kuulemma harjoitus tekee mestarin.

Tykkään näköjään haasteista. Laika pistää treeneissä aina parastaan ja kestää toistoja, onneksi! Se on kiitollinen treenikaveri, senkus miettimishetkiksi työntää sille siilipallon suuhun ja antaa porhaltaa ympäri kenttää, todennäköisesti se löytää jokusen putken ja hypyn muutaman kymmenen metrin säteeltä. Tai keksii mennä tutkimaan hallin varastoa ja yläkertaan vieviä, kiikkeriä portaita, kuten taannoin seuran treeneissä kävi. Tämä perä-Vantaan viihdeshow ei välttämättä ole se tyylikkäin, mutta taatusti hemmetin viihdyttävä.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Sankarikoiran perjantai

Laika oot niin viisas.

PS. Blogin hiljaiselon taustalla on mullistukset ja pullistukset, jotka blogi tulee lähitulevaisuudessa kohtaamaan. Ulkoasu ja sisältö muuttuvat; blogi pysyy yhä treeni- ja aivopierupainotteisena, mutta aion valottaa omia villakoira-ajatuksiani tarkemmin ja tämän lisäksi muuttaa ulkoasun toimivammaksi ja nätimmäksi kuin mitä Bloggerin oletusulkoasu antaa myöten.