torstai 31. toukokuuta 2012

Koirablogihaaste

Älkääkä luulkokaan, että tämä päivittyisi joka päivä. :P Vain silloin, kun meikäläisellä on tarpeeksi tylsää.

Päivä nro. 1 Toivomuslista mitä haluaisit

I am a material girl vai miten se menikään, joten:

-noutokapulat tokoon (puinen, metallinen, ohjatun noudon kalikat)
-muutamia merkkisettejä tokon ruudun yms. treenaamiseen
-säädettävä tokon hyppyeste

-oma agility-kenttä esteineen ;)
-no edes piha (no tää kämppä on aivan riittävä juuri nyt)

-parit jälkivaljaat Patelle ja Laikalle
-jälkiliina aikuisLaikalle

-huskyvaljaat aikuisLaikalle
-uusi venttiili Kickbiken takapyörään :DDDD

-riistapakastin, tai ylipäätään toinen iso arkkupakastin
-riistaa edellämainittuun
-muutama aikuiskoon dami
-linnunsiipiä
-pari kania tai kaninnahkaa

-treeniliivi
-Patelle Back on Track -mantteli

-lisää vinkupalloja
-lampaannahka- tai mokkapatukka

-kasvattajan perus- ja jatkokurssit ja kennelnimi, hah haa

-sosiaalisia taitoja ohjaajalle


Ja tietenkin rajattomasti aikaa ja rahaa ja taitoa pitää miljoonaa koiraa yhtä aikaa. Vielä joskus minä...


Päivä nro. 2 Esittele koirasi kunnolla
Päivä nro. 3 Kesäinen kuva koirastasi
Päivä nro. 4 Paras puoli koirassasi
Päivä nro. 5 Huonoin puoli koirassasi
Päivä nro. 6 Mitä haluaisit tehdä koirasi kanssa tulevaisuudessa?
Päivä nro. 7 Vauhdikas kuva koirastasi
Päivä nro. 8 Mustavalkoinen kuva koirastasi
Päivä nro. 9 Oudoin puoli koirassasi
Päivä nro. 10 Mistä vuodenajasta koirasi eniten nauttii?

Linkkivinkki: villakoira Jib

Kuva: Cathi Winkles

Keskikokoinen villakoira Jib, yksi mielenkiintoinen menijä Atlantin toiselta puolen, on yksi niitä mielenkiintoisia villakoiria, joita olen seuraillut jo jonkin aikaa ja jonka palautti taas mieleeni sekoitus googlettelua ja kasvattajien sivuilla norkoilua. Jib on kiinnostava tapaus siksi, että se ainakin näin virtuaalisen viestinnän perusteella toimii hyvin hommissa, joissa pitää tehdä muutakin kuin näyttää nätiltä: agin, tokon ja rally-tokon lisäksi se noutaa sorsiakin, kuten kuvasta näkyy. Nykyisin jo seniori-ikään ehtineeltä harmiaiselta onnistuvat myös jäljestys ja taakanveto.

Yksiväristen koirien omistaja jankuttaa

Tarjosin taannoin artikkelia Suomen Villakoirakerhon jäsenlehteen Puudeliin. Tietämättömille kerrottakoon, että SVK on villakoirien rotujärjestö ja siis etunenässä ajamassa rodun asioita Suomessa. Artikkeli, joka oli siinä vaiheessa puolivalmis raakile, käsitteli villakoirien värigenetiikkaa. Tekstin piti sisältää paitsi värien myös kuvioiden periytymisestä tiedetyt tosiasiat tai uusimmat ja osuvimmat teoriat. Edellisen kerran aihetta on käsitelty Puudelissa kai silloin kun väriristeytykset avattiin. Tällä hetkellä kerhon sivuilla oleva teksti aiheesta ei ole aivan ajantasainen tai kovin jäsennelty.

Tähän asti lukeneet varmasti tajuavat, että jos artikkelille olisi näytetty vihreää valoa, en kirjoittaisi tätä tekstiä. Sähköposti jäi ilman vastausta viikoiksi ja kun vastausposti saapui, äimistyin kieltämättä hetkeksi. Ehdotustani oli käsitelty kerhon hallituksen kokouksessa ja siellä oli todettu, että sitä ei voitaisi julkaista sen sisältämän monivärisyysnäkökulman vuoksi.

Köhh.

Onko tämä oikeasti se tapa, millä tähänkin asiaan suhtaudutaan? Villakoirakannassa on historiallisista syistä kuviogeenejä, tanpointia, valkokirjavuutta, valkeita merkkejä, brindleä, soopelia, maskia ja mukamas Jenkeissä merleä, eivätkä ne sieltä poistu, vaikka aiheesta ei saisi kirjoittaa Puudeliin. Monivärisiä koiria kuitenkin putkahtelee pentueisiin väriristeytysten myötä väistämättä nyt ja tulevaisuudessa, puhumattakaan siitä, että koirien maahantuonti on tehty käytännössä aika helpoksi ja kynnys hakea koira muualta aiempaa matalammaksi. Valkokirjavia ja black and tan -värisiä villakoiria on tuotu Keski-Euroopasta ja useampi ihminen on myös aloittanut niiden kasvatuksen Suomessa. Pennuille on kysyntää.

Suomessa monivärisiä on syntynyt ainakin Greyfun's B-pentueeseen vuonna 1999 ja Specially Precious U2-pentueeseen vuonna 2009.

Artikkeli käsitteli genetiikkaa. Sen tarkoituksena ei ollut millään muotoa ottaa kantaa siihen, miten asioiden pitäisi olla ja miten monivärisiin koiriin pitäisi suhtautua. Sen ei edes pitänyt painottua monivärisiin, vaan peräti käsitellä pyhät yksiväriset ensin ja tarkastella kuvioiden suhdetta niihin! En ole mikään monivärifanaatikko, joka perää kantakirjoja auki kaikille, vaan suhtaudun kaikkeen, KAIKKEEN ulkonäköseikkoihin perustuvaan jalostukseen kriittisesti. Ts. niin viehättäviä kuin esimerkiksi valkokirjavat koirat minusta ovatkin, valikoitui uusi mustuainen emänsä ja sukunsa vuoksi, huolimatta sen väristä. Olisin halunnut Laikan, vaikka se olisi ollut vihreä tai kuusijalkainen (vaikka miten kovaa sellainenkin agility-radalla menisi?!).

Teksti on yhä vaiheessa. Kirjoittelen sen valmiiksi kunhan jaksan ja julkaisen sen täällä ja muutamalla muulla areenalla, missä sillä voisi olla kiinnostuneita lukijoita. Sävy tulee olemaan vapaampi ja kantaaottavampi kuin se olisi Puudelissa ollut. Sanottakoon kuitenkin, että tällä hetkellä kuka tahansa kuvioista villakoiran perimässä kiinnostunut voi googletella kuvioiden nimillä ja päästä käsiksi niiden periytyvyyteen minä hetkenä hyvänsä, kas kun genetiikka on genetiikkaa koirarodusta huolimatta.

Uusia kavereita

Laika pääsi eilen riekkumaan suunnilleen ikäisessään ja kokoisessaan seurassa, mikä oli varmaan pikkukaverille tervettä vaihtelua äkeään pappaan ja oudosti (=villakoiramaisesti) leikkivään isosiskoon. :D Pentutreffeille osallistuivat sen lisäksi suomenlapinkoira Taiga ja keeshond Terra, joista ensinmainittu oli melkoisen vilkas epeli. Sen leikkiinkutsuja Laika ei ensin aivan tajunnut, vaan tutki tilannetta kauempaa ja kerjäsi nameja kaikilta - ja totteli myös nimeä Taiga! Kätevää... Terra-kessu sai Laikan syttymään kunnon vauhtileikkeihin ja krokopuudeli sai kerättyä leukaansa kokoelman harmaata karvaa. :B

Olin (taas) erittäin tyytyväinen Laikan käytökseen. Se käveli reippaasti häntä pystyssä paikalle ja kavereiden seassa. Riekkuva Taiga sai sen istumaan jalkojeni välissä, mutta sieltäkin se katseli uteliaasti, mitä haukkuvalla kamulla oli mielessä. Ajoimme samalla reissulla myös Larpin ekan metromatkan eikä siitä ole mitään kerrottavaa! :D Tuon sosiaalistaminen on enemmänkin faktan toteamista: aika hätkähtämätön penska. Olen kiitollinen ja iloinen.

Pari kuvaa Laikasta ja Taigasta, kuvaajana toimi Terran omistaja Leena:

Leikki onnistui, vaikka alku olikin yksipuolisen meluisa.

Hui apua, phyydeli!

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Mä en hei ihan ymmärrä tätä leikkiä...

Jos Laika rakas vaan kerron, että noin pienen ei tarvitse kaikkea vielä ymmärtää.

Leikin nimi oli "Sterkattu narttu vokottelee pentua". Onneksi tytöt keksi muutakin painintynkää kuin perseen työntämistä toisen naamalle. Tosin en tiedä, onko Loltsin Laikalle opettama leikkityyli yhtään tuota fiksumpi, se nimittäin murisee ja läiskii tassuillaan minkä ehtii ja tämä tuntuu aina hämmentävän toisia koiria - paitsi siis Laikaa, joka on ihan messissä roikkumassa isosiskon korvissa ja naamakarvoissa.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Eka teksti jaadijaa

Piti ryydittää blogin julkaisutvauhtia hieman. Palasin juuri kotiin Cesar Millanin semmaa katsomasta ja kelasin, että en voi kirjoittaa siitä enää torstaina. Jos tämän päivän uutiset ovat huomisen historiaa, niin internetissä aika liikkuu vielä nopeammin ja aiheiden päivänpolttavuus on vielä tärkeämpää kuin muualla. Sitä paitsi olen niin hemmetin out ihmisenä muutenkin, että lienee tervettä kiriä katu-uskottavuutta jossakin. 

Ulkoasu on karumpi kuin barbien olot lähiöhiekkalaatikossa. Olen aina rankuttanut keskeneräisten nettisivujen julkaisemisesta, mutta kukapa sitä omaa neuvoaan noudattaa, eh?

Ihmekoirien blogi on ollut aiemmin ja löytynee edelleenkin Vuodatuksen palvelimelta nimellä Paviaaniboogie. Ammoisina aikoina raportoin tosin vain aivokääpiöiden Loltsin ja Paavon edesottamuksista ja nyt mukana seikkailee myös keskikalja Laika. Kaikki villakoiria. Paitsi minä, joka siis olen amiskierteeseen juuttunut, liian monimutkaisesti yksinkertaisiin asioihin suhtautuva nuori ihmisaikuinen. Ja minun koirillani on päiväkirja netissä.