Yksiväristen koirien omistaja jankuttaa

Tarjosin taannoin artikkelia Suomen Villakoirakerhon jäsenlehteen Puudeliin. Tietämättömille kerrottakoon, että SVK on villakoirien rotujärjestö ja siis etunenässä ajamassa rodun asioita Suomessa. Artikkeli, joka oli siinä vaiheessa puolivalmis raakile, käsitteli villakoirien värigenetiikkaa. Tekstin piti sisältää paitsi värien myös kuvioiden periytymisestä tiedetyt tosiasiat tai uusimmat ja osuvimmat teoriat. Edellisen kerran aihetta on käsitelty Puudelissa kai silloin kun väriristeytykset avattiin. Tällä hetkellä kerhon sivuilla oleva teksti aiheesta ei ole aivan ajantasainen tai kovin jäsennelty.

Tähän asti lukeneet varmasti tajuavat, että jos artikkelille olisi näytetty vihreää valoa, en kirjoittaisi tätä tekstiä. Sähköposti jäi ilman vastausta viikoiksi ja kun vastausposti saapui, äimistyin kieltämättä hetkeksi. Ehdotustani oli käsitelty kerhon hallituksen kokouksessa ja siellä oli todettu, että sitä ei voitaisi julkaista sen sisältämän monivärisyysnäkökulman vuoksi.

Köhh.

Onko tämä oikeasti se tapa, millä tähänkin asiaan suhtaudutaan? Villakoirakannassa on historiallisista syistä kuviogeenejä, tanpointia, valkokirjavuutta, valkeita merkkejä, brindleä, soopelia, maskia ja mukamas Jenkeissä merleä, eivätkä ne sieltä poistu, vaikka aiheesta ei saisi kirjoittaa Puudeliin. Monivärisiä koiria kuitenkin putkahtelee pentueisiin väriristeytysten myötä väistämättä nyt ja tulevaisuudessa, puhumattakaan siitä, että koirien maahantuonti on tehty käytännössä aika helpoksi ja kynnys hakea koira muualta aiempaa matalammaksi. Valkokirjavia ja black and tan -värisiä villakoiria on tuotu Keski-Euroopasta ja useampi ihminen on myös aloittanut niiden kasvatuksen Suomessa. Pennuille on kysyntää.

Suomessa monivärisiä on syntynyt ainakin Greyfun's B-pentueeseen vuonna 1999 ja Specially Precious U2-pentueeseen vuonna 2009.

Artikkeli käsitteli genetiikkaa. Sen tarkoituksena ei ollut millään muotoa ottaa kantaa siihen, miten asioiden pitäisi olla ja miten monivärisiin koiriin pitäisi suhtautua. Sen ei edes pitänyt painottua monivärisiin, vaan peräti käsitellä pyhät yksiväriset ensin ja tarkastella kuvioiden suhdetta niihin! En ole mikään monivärifanaatikko, joka perää kantakirjoja auki kaikille, vaan suhtaudun kaikkeen, KAIKKEEN ulkonäköseikkoihin perustuvaan jalostukseen kriittisesti. Ts. niin viehättäviä kuin esimerkiksi valkokirjavat koirat minusta ovatkin, valikoitui uusi mustuainen emänsä ja sukunsa vuoksi, huolimatta sen väristä. Olisin halunnut Laikan, vaikka se olisi ollut vihreä tai kuusijalkainen (vaikka miten kovaa sellainenkin agility-radalla menisi?!).

Teksti on yhä vaiheessa. Kirjoittelen sen valmiiksi kunhan jaksan ja julkaisen sen täällä ja muutamalla muulla areenalla, missä sillä voisi olla kiinnostuneita lukijoita. Sävy tulee olemaan vapaampi ja kantaaottavampi kuin se olisi Puudelissa ollut. Sanottakoon kuitenkin, että tällä hetkellä kuka tahansa kuvioista villakoiran perimässä kiinnostunut voi googletella kuvioiden nimillä ja päästä käsiksi niiden periytyvyyteen minä hetkenä hyvänsä, kas kun genetiikka on genetiikkaa koirarodusta huolimatta.