Hyvä ruoka, parempi mieli

Vuosien koiraharrastuksen aikana olen ehtinyt nähdä ruokintatrendien muutoksen. Joku sata ja puoli vuotta harrastanut varmaan osaisi kertoa ruokintakulttuurin murroksesta todella pitkällä aikajänteellä, mutta jo pelkälle 2000-luvulle on tuntunut mahtuvan monenlaista. Kun imin tietoja pikkuisena kirjaston yleisluontoisista koirakirjoista, siellä useimmiten esiteltiin erilaisia valmisruokavaihtoehtoja ja toisinaan kotiruokaa ja näitäkin hyvin pinnallisesti. Aloittaessani koiraharrastuksen Loltsin tultua kuvioihin, tiesin ruokinnasta hyvin vähän mitään hyödyllistä tai perustavanlaatuista. Billinghurstilainen BARF oli kovassa huudossa. Se alkoi luonnonmukaisuusmarkkinoinnillaan kiinnostaa minuakin. Loltsi ei koskaan (onneksi) barffannut tiukasti tai tyylipuhtaasti, mutta BARF-ilmiö synnytti aidon kiinnostuksen koiran ravitsemusta kohtaan.

En esittele tässä niitä muutamaa laskua, joita ruokinnan takia olen tehnyt enkä jaa ruokintamääriä, koska siitä ei ole hirveästi itua koirien yksilöllisten tarpeiden takia. Loltsin ja Laikan kuppeihin päätyvää lopullista ruokamäärää säätelee vakaa näppituntuma. Eri ravintoaineiden tarpeet on kuitenkin laskettu, jotta ruokinta kattaisi kaiken tarpeellisen. Perustietoa koiran ravitsemuksellisista tarpeista etsivän kannattaa kääntyä tähän Facebook-ryhmään, Katiskaan, ja esimerkiksi tämän tai tämän kirjan puoleen lähdekriittisellä otteella. 

Loltsi on ehtinyt syödä nappulaa, nappulaa perinteisin lisukkein (lihaa, raejuustoa, piimää...), erilaisia koirapuuroja, NEUta, teinin hörhöbarffia ja nyttemmin 80/20-mallilla lihaa ja elimiä sekä nappulaa ryyditettynä tarpeellisilla lisäravinteilla. Laika on syönyt pentulaatikosta asti sekaravintoa, 7-viikkoisesta se on kasvanut 80/20-mallilla.Tulevaisuudessa minua kiinnostaa koirien siirtäminen kokonaan raa'alle, toistaiseksi menemme tällä edullisella ja käytännöllisellä systeemillä.

Loltsin ja Laikan ruokavalio koostuu yksinkertaisesti lihasta (useimmiten sika-nautaa), eläinrasvasta (tällä hetkellä lammasta, usein sikaa ja lohiöljyä), kalasta, sisäelimistä (maksa, munuainen), kananmunista, lisäravinteista (sinkki,  D₃, merilevä=jodi, kalsium, magnesium, kalium, B-ryhmä ja glukosamiini) ja nappulasta (mitä milloinkin). Laika nautiskelee myös palautusjuomaa (ks. tämä linkki). Osa pitää sen käyttöä tarpeettomana, mutta minusta se on rankan, anaerobisen suorituksen jälkeen perusteltua. Sekoitan sen itse. Lisäravinteita koirat syövät siksi, että perusruokavalio (edes se tasapainotettu nappula) harvoin kattaa esimerkiksi sinkin ja D:n tarvetta. Laikan urheilullinen elämäntyyli vaatii toki sekin kropalta ja ruokavaliolta oman veronsa.

Toisinaan ruoka on kypsennettyä, mutta useimmiten ei. Jos keitän itselleni kananmunia, keitän yleensä reilummin kerralla ja annan osan koirille. Käytännössä kypsentämisellä ei saavuteta mitään haittaa, ennemminkin pientä hyötyä, mutta raa'an antaminen on käytännöllisempää, kun ruoka kulkee pakastimesta tai jääkaapista suoraan kuppiin. Säilön sapuskat pienessä arkkupakastimessa, joskin osa lihoista on kulkeutunut jääkaappi-pakastimen pakastinosaan, kun sellainen löytyi uudesta asunnosta.

Lihojen ym. ostopaikka vaihtelee. Tällä hetkellä pakkasessa makaa kymmenkunta kiloa Prismasta ostettua Oscarin koirille tarkoitettua sika-nautaa kilon pötköissä. Toisinaan tilaan lihat kotiin Vauhtiraksulta, harvakseltaan haen Kennelrehulta. Lampaanrasva on F-animalin valikoimista, kun pääsin sinne taannoin Erican peesissä. Elimet hankin myös Prismasta, sillä viimeksi mm. munuaisia löytyi tarjouksesta. Loota jauhettua maksaa kestää meidän taloudessa sangen kauan, joten ostin pakkaseen myös sitä. Kananmunia ostan tarpeen mukaan vähän mistä sattuu. Nappula on tällä hetkellä Hau-Haun pentunapuskaa banaalisti Tarjoustalon hyllystä. Pentunappula on Loltsin nappulakokofiksaation takia hankittua. Lisäravinteita olen hankkinut viimeksi Sporttimekan kautta.

Koirani syövät paremmin kuin minä. Kyse ei ole niiden ruokiin käytettävästä rahamäärästä, vaan laadusta ja siitä, että pyrin aidosti antamaan niille optimiravintoa. Iso ero on jo siinä, etten syö itse lihaa lainkaan, mikä olisi koiralle kohtuuton ruokavalio. Moni kritisoi laskemista ja lisäravinteita liian vaikeana. Kävin lukiossa lyhyen matikan varsin kamalilla arvosanoilla piirtäen viimeiseen kurssikokeeseen kaikkea muuta kuin numeroita, ja olen onnistunut laskemaan koirieni tarpeet. Se tapahtuu kerran, joten vaiva ei ollut iso. 

Luonnonmukaisuus ei ole minulle koiranruokinnassa mikään erityinen arvo. Koira on ihmisen jalostama kesyeläin, jonka olen itsekkäistä syistä halunnut itselleni lemmikiksi. Äärimmäisen harva eläin elää luonnossa pitkän elämän saaden oikeasti kaiken tarvitsemansa ravinnostaan. Luonnossa aliravitsemus, määrällinen ja laadullinen, on yleistä ja tappaa eläimiä jatkuvasti vaikuttaen välillisesti myös tautikuolemiin (heikkolaatuinen ravinto aiheuttaa vastustuskyvyn alentumista, joka taas altistaa ennenaikaiselle kuolemalle, jos sattuu huono tuuri). Lajityypilliset vaatimukset ovat asia erikseen. Yksilölliset tarpeet ovat asia erikseen. Ero luonnonmukaisuuteen on muutakin kuin semanttinen. Olen ihalunnut itselleni lemmikkikoiria ja vähintä, mitä voin niille tehdä, on tarjota niille niiden tarpeet täyttävää ravintoa, varsinkin, kun harrastus- ja liikuntavalinnoillani vaikutan aktiivisesti siihen, mitä ne tarvitsevat.