Huoltoyhtiö kävi eilen huitelemassa koko taloyhtiön nurmikot viimeistä nurkkaa myöten lyhyeksi, joten otin tilaisuudesta vaarin ja talloin pikkumustalle lyhyen, suoran jäljen. Koska treenipäivis on jossain muualla kuin omalla paikallaan (kotitontut prkl), niin en voi tarkistaa, oliko kyseessä kolmas vai neljäs jälki, mutta niissä lukemissa mennään. Laika on hiffannut idean harjoitusmäärään nähden kivasti ja käyttää nenäänsä, joskin on vielä aika häiriöherkkä. Tänäänkin se reagoi keskeyttämällä nuuhkimisen ihmisiin, jotka kävelivät ensin asuntoonsa ja sitten pois. Vastaisuudessa kannattanee talsia jälki vähän rauhallisempaan paikkaan tai aikaan, tosin maastojen suhteen ei täällä ole hirveästi valinnanvaraa, jos haluaa tehdä jälkiä myös nurtsille (ja minähän tahon!). Samalla voisin ripotella namia joskus vähän tiheämmin, niin jälki vetäisi nokkaa vähän jouhevammin eivätkä silmät nousisi katselemaan epäolennaisuuksia. Ja toki, pienihän tuo vielä on. :)
Olen itse jäljellä ihan noviisi eikä meidän tarkoitus ole lähteä pekoilemaan ja pk-oikeuksiahan villakoirilla ei ole. Loltsi ei ole kovinkaan kummoinen jälkikoira lyhytjännitteisyytensä ja ilmavainuisuutensa takia (lisäksi sillä on pyrkimys käyttää silmiään ennemmin kuin nenäänsä... :P), mutta Paavo on aika ässä, kun jäljeltä saa ruokaa. :D Sen kanssa jonkin verran jäljestäneenä unohdan aina, miten erilainen koulutettava pentu on. Jos Paavo onkin aika kiihkeä ja innokas tapaus, huomaa Laika kaiken jännittävän, muunkin kuin minut ja minulla piilevän palkan. Koira opettaa ohjaajaansa. Tämän takia saatan joskus pöljäillä ja mietiskellä aivan päivänselviä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vingutathan meille siilipalloa, sillä siitä me pidämme!